Joulupäivä. Pari tuntia töitä jäljellä. Hirveesti ei ehi vapaista nauttia, kun on vaan tää nukkumispäivä ja tapaninpäivä vapaata. Takasin töihin sitte jo 27 päivä aamu kuudeksi. Jotain puuhaa on tuolle lyhyell hengähdystauolle suunniteltu. vanhin pikkuveli on eilen illalla miun töihinlähdön jälkeen tullu meille. Kunhan tuossa muutaman tunnin torkahdan niin sen jälkeen menee varmaan päivä pitkälti pelaillessa. Tykätään pelailla kaikenmaailman lauta- ja korttipelejä. Saunotaan, syödään ja toki temutaan myös koirien kanssa.
Tapaninpäivänä mennään iltapäivällä käymään iskän ja sen vaimon luona kahvittelemassa. Siellä nään pitkästä aikaa myös miun nuorimman pikkusiskon ja hänen miehensä. Tuohon päivään ei paljon muuta ehdikään suunnitella kun ajoissa pitää yrittää rauhoittua ja käydä nukkumaan kellon soidessa seuraavana aamuna puoli viideltä.
Aatto ja joulun aluspäivät meni siis töissä. ensin muutama aamuvuoro ja aattona siis tulin töihin ilta kuuteen. Kovin ihmeitä ei siis miehenkään kanssa ehditty tehdä. Ite nukuin pitkään, että jaksan yön valvoa. Muuten lähinnä hengailtiin kotona, käytiin viemässä haudoille kynttilät ja sitten melkein pitikin alkaa laittaa eväitä kasaan ja suunnata töihin.
Sinäänsä ei harmita olla jouluna töissä. En oo mikään jouluihminen ja jouluun liittyy jokunen tosi ikävä muisto, jotka varman näin vuosien jälkeenkin omiin tunnelmiin vaikuttaa. Miehen puolesta vähän harmittaa, kun joutuu usein jouluna olemaan omineen. Hänen molemmat vanhempansa on kuolleet, eikä lähelä asu sukulaisia. Mie teen vielä niin pitkiä vuoroja, että yhteistä hereilläoloaikaa on tosi vähän varsinkin näin yövuorojen kohalla.
Viime jouluna olin vapaalla ja käytiin miun kaksossiskon luona kattomassa joulupukkia ja muuten istuskelemassa siskon perheen, sisarusten ja muiden läheisten kanssa. Periaatteessa ihan mukavaa sekin, mutta ihmisjoukot ei kuulu miun lempiasioihin. Sopii jotenkin, kun on jo ennakkoon sovittu, että ei olla kovin kauaa paikalla. Jos ei olis tarvinnut tulla niin aikaisin töihin niin luultavasti ois siellä käyty tänäkin vuonna pukkia moikkaamassa. Tai ehkä ei kun en oo ihan varma oisinko just tähän hetkeen kestäny lapsia tollasena päivänä. Muuten voisin niitä käydä moikkaamassa, mut ehkä tuo jouluaatto ois jotenkin ollu liikaa.
Vähän vielä tulevasta. Pas ois näillä näkymin tarkotus tehdä seuraavaan kiertoon. Eli jos ei kierto oo menny sekasin niin helmikuun alkupuolella ois siirto. Varasin matkan Espanjaan lokakuun alkuun. Eli kun tästä siirrosta plussaan niin voi olla, että sen matkan joutuu vielä perumaan, mut ei kyllä siinä kohtaa haittaa yhtään jos hyvästä syystä niin kävis. Tuossa kohtaa ois raskaus niin viimisillään, et en ehkä uskaltais lähtee enää mihinkään, mut se on sitte sen ajan murhe. En halunnu kuitenkaan jättää varaamatta kun ihan yhtähyvin voin tuonne päästä. Siellä on siis yks tapahtuma johon haluun mukaan jos suinkin vain kykenen. Siks reissu oli varattava ajoissa, että pääsen miun tärkeitten ihmisten kanssa samaan hotelliin ja samoille lennoille. Kerron joskus tarkemmin, kun keksin miten teen sen paljastamatta liikaa. Pitää jotenkin vielä yrittää suojella omaa anonymiteettiä vaikka se välillä hankaloittaa kirjottamista.
Nyt hyvää loppuvuotta ja onnea tulevaan vuoteen!!
tiistai 25. joulukuuta 2018
keskiviikko 19. joulukuuta 2018
Pilvilinna romahti
Eipä sitä riemua siis kauaa kestänyt. Ryminällä tultiin alas hatarasti rakennetusta pilvilinnasta.
Sunnuntaina oli testissä vielä tosi selkee plussa, mut eilen ei mitään. Tein ensin digin ja kun se vastoin odotuksia näytti ei raskaana niin tein vielä kaapissa olleen herkän testin ja kun sekin oli tyylipuhdas nega, niin eipä siinä paljoa jossiteltavaa jäänyt.
Pettymys on melkoinen, kun ehdittiin jo innostua ihan oikeesti. Vuotoa ei vielä näy eikä kuulu, mut eiköhän tuokin tilanne parin päivän sisällä muutu.
Kai se pitäis yrittää ajatella positiivisesti, että hyvähän se on kun on edes yritystä ollut vaikkei se tän pidemmälle sitten edennytkään tällä kertaa. Ei kyllä kovin hyvin onnistu tää itsensä piristäminen vielä. Tänään saa ilmottaa tuloksen naikkarille ja ehkäpä tän viikon aikana selviää myös sitte tuleva pas aikataulu. Varmaan perinteisesti yks välikierto ja sitte ymmärtääkseni luonnolliseen kiertoon ois tarkotus tehä pas.
Kitkuttelen vielä tän yön töissä ja varmaan huomenna pääsee kunnolla tunteet purkautumaan. Siitä on sitte kai vaan ritettävä siirtää katseet kohti ens vuotta. Josko se ois se meidän vuosi..
Omat vähäiset joulufiilikset katos täysin, eikä just nyt harmita, että joulu menee töissä. Kaikille muille toivon mukavampia joulufiiliksiä! Voipi olla etten hirveesti tän vuoden puolella kirjottele. Toki varmaan käyn päivittelemässä tulevat aikataulut, kun ne tietooni saan, mut muuten hyvää joulua ja parempaa ens vuotta ruutujen toiselle puolelle!!
Sunnuntaina oli testissä vielä tosi selkee plussa, mut eilen ei mitään. Tein ensin digin ja kun se vastoin odotuksia näytti ei raskaana niin tein vielä kaapissa olleen herkän testin ja kun sekin oli tyylipuhdas nega, niin eipä siinä paljoa jossiteltavaa jäänyt.
Pettymys on melkoinen, kun ehdittiin jo innostua ihan oikeesti. Vuotoa ei vielä näy eikä kuulu, mut eiköhän tuokin tilanne parin päivän sisällä muutu.
Kai se pitäis yrittää ajatella positiivisesti, että hyvähän se on kun on edes yritystä ollut vaikkei se tän pidemmälle sitten edennytkään tällä kertaa. Ei kyllä kovin hyvin onnistu tää itsensä piristäminen vielä. Tänään saa ilmottaa tuloksen naikkarille ja ehkäpä tän viikon aikana selviää myös sitte tuleva pas aikataulu. Varmaan perinteisesti yks välikierto ja sitte ymmärtääkseni luonnolliseen kiertoon ois tarkotus tehä pas.
Kitkuttelen vielä tän yön töissä ja varmaan huomenna pääsee kunnolla tunteet purkautumaan. Siitä on sitte kai vaan ritettävä siirtää katseet kohti ens vuotta. Josko se ois se meidän vuosi..
Omat vähäiset joulufiilikset katos täysin, eikä just nyt harmita, että joulu menee töissä. Kaikille muille toivon mukavampia joulufiiliksiä! Voipi olla etten hirveesti tän vuoden puolella kirjottele. Toki varmaan käyn päivittelemässä tulevat aikataulut, kun ne tietooni saan, mut muuten hyvää joulua ja parempaa ens vuotta ruutujen toiselle puolelle!!
lauantai 15. joulukuuta 2018
PLUSSA!!!
Otsikko sen jo kertoo. Elämänni ensimmäinen plussa. Tiistain ja keskiviikon väliseenä yönä töissä tuli vahva tunne, että oon raskaana. Testin tekemisen onnistuin venyttämään kuitenkin torstaihin asti. Kun sen haalean viivan testissä näin, ni hetken olin ihan puulla päähän lyöty. Hetken siinä tuijottelin ja ihmettelin kunnes suuntasin askeleet miehen luo. Taisin saada suustani vaan sanan - Kato.
Mies hetken tuijotti kunnes tajus, ettei se puikko oo kuumemittari ja myös mitä se tarkotti. Hihkuttiin siinä hetki ja koitettiin palata takasin arkeen ja tähän maailmaan.
Torstaina oli pakko saada kertoa jollekin ja kerroin sitte kaksossiskolle ja vanhimmalle pikkusiskolle, oka itsekin siis on raskaana. Perjantaina kerroin sitte muillekin sisaruksille ja vanhemmille. Näiden kanssa meinasin ensin odottaa viralliseen testippäivään asti joka siis 19.12. Mutta en vaan innostuksissani malttanu oottaa sinne asti.
Piinapäivät meni oikeestaan suhteellisen kivuttomasti. Oireita ei edelleenkään oo. Ne vähäisetkin oletettavasti lugen aiheuttamat on käytännössä hävinny. Muutamana iltana on paleltanu, mut se nyt voi johtua myös tästä vuodenajasta.
Pariin päivään ei oo kyllä mieleen mahtunu oikeestaan mitään muuta, kun että oon raskaana. Vähän hirvittää voiko tää kestää loppuun asti. Keskemenon pelko on jossain oottamassa kokoajan. Välillä voimakkaammin välillä juuri ja juuri tunnistettavasti. Koitan kuitenkin nauttia tästä tilanteesta ja unohtaa tuon pelon tai ainakin pyrin pitämään sen jossain kauempana ajatuksissani.
Myö saatiin siis vähän ennakkoon ihan paras joululahja!
Ihanaa joulun aikaa myös teille kaikille siellä ruutujen toisella puolella!!
Mies hetken tuijotti kunnes tajus, ettei se puikko oo kuumemittari ja myös mitä se tarkotti. Hihkuttiin siinä hetki ja koitettiin palata takasin arkeen ja tähän maailmaan.
Torstaina oli pakko saada kertoa jollekin ja kerroin sitte kaksossiskolle ja vanhimmalle pikkusiskolle, oka itsekin siis on raskaana. Perjantaina kerroin sitte muillekin sisaruksille ja vanhemmille. Näiden kanssa meinasin ensin odottaa viralliseen testippäivään asti joka siis 19.12. Mutta en vaan innostuksissani malttanu oottaa sinne asti.
Piinapäivät meni oikeestaan suhteellisen kivuttomasti. Oireita ei edelleenkään oo. Ne vähäisetkin oletettavasti lugen aiheuttamat on käytännössä hävinny. Muutamana iltana on paleltanu, mut se nyt voi johtua myös tästä vuodenajasta.
Pariin päivään ei oo kyllä mieleen mahtunu oikeestaan mitään muuta, kun että oon raskaana. Vähän hirvittää voiko tää kestää loppuun asti. Keskemenon pelko on jossain oottamassa kokoajan. Välillä voimakkaammin välillä juuri ja juuri tunnistettavasti. Koitan kuitenkin nauttia tästä tilanteesta ja unohtaa tuon pelon tai ainakin pyrin pitämään sen jossain kauempana ajatuksissani.
Myö saatiin siis vähän ennakkoon ihan paras joululahja!
Ihanaa joulun aikaa myös teille kaikille siellä ruutujen toisella puolella!!
maanantai 10. joulukuuta 2018
pp 4
Piinapäivä neljä. Kai..? Ite lasken siis siirron jälkeisen päivän ensimmäiseks. Oireita en ees yritä miettiä. Oikeestaan päinvastoin. Lugesteronit tekee niin selkeitä oireita, et on mahdotonta sanoo voisko ne olla varsinaisia raskausoireita, joten tulkitsen kaikki lugeista johtuviks. Tosin ei oikeestaan oo ollu muuta, kun pari päivää palelua ja oikeestaan lugejen alotuksesta alkanu mieletön tissikipu. Luget alotin siis jo maanantaina kun siirto oli keskiviikkona. Annostus on 200mg komesti päivässä.
Tissikipu on oikeestaan tosi häiritsevää, kun ne on totaalisen kosketusarat. Nukkuessa herään heti jos mahalleen erehdyn ja monesti kyljellään ollessakin joku osuu ikävästi. Muuten ei oo mitään ihmeellisiä juttuja.
Toivon että tästä saatais se ihana joululahja kahden viivan muodossa, mut jotenkin helpottaa piinailua, kun tietää että pakkasessa on kuitenkin kaks alkiota jos tästä ei onnistuta. Kannasta luin, että mahdollinen pas voitaisiin tehdäyhden välikierron jälkeen ja tehtäisi luomukiertoon. Enempää en sitä mieti ja toivon, että pakastimeen kurkitaan vasta jos joskus toista lasta mietitään.
Tissikipu on oikeestaan tosi häiritsevää, kun ne on totaalisen kosketusarat. Nukkuessa herään heti jos mahalleen erehdyn ja monesti kyljellään ollessakin joku osuu ikävästi. Muuten ei oo mitään ihmeellisiä juttuja.
Toivon että tästä saatais se ihana joululahja kahden viivan muodossa, mut jotenkin helpottaa piinailua, kun tietää että pakkasessa on kuitenkin kaks alkiota jos tästä ei onnistuta. Kannasta luin, että mahdollinen pas voitaisiin tehdäyhden välikierron jälkeen ja tehtäisi luomukiertoon. Enempää en sitä mieti ja toivon, että pakastimeen kurkitaan vasta jos joskus toista lasta mietitään.
Siirtopäivä
Päästiin ku päästiinkin siirtoon =)
Täytyy sanoa, et kylläpä jännitti odotella, mut oikeestaan vasta viimiset pari päivää. Viikonloppu meni nopeesti ja hirveesti ei tullu mietittyä asiaa. Tai tuli mietittyä, mut mieleen mahtu paljon muutakin ja oli vielä ihan luottavainen olo.
Maanataina alko tuleva siirtopyörimään enemmän mielessä ja mieleen hiipi useemmin ja useemmin ajatus, et kyllä sieltä vielä joku soittaa ja sanoo, ettei ykskään alkio oo jaksanu blastoks asti eikä siirtoon siis päästä. Tiistaina ei ajatukset oikein enää muussa pyörinytkään ja vaikka yövuoron jälkeen väsytti, niin ei nukkumisesta tahtonu tulla mitään.
Keskiviikko kuitenkin koitti ja muutaman tunnin epämääräsen yöunen jälkeenlähin ajelee kohti Helsinkiä. Kaiken epävarmuuden jälkeen sain ku sainkin siskon mukaan matkaseuraks ja nappasin sen matkan varrelta kyytiin. Siirtoon ei sinänsä tarttis ketään mukaan, mutta kun ajomatka on pitkä niin mieluusti siihen jonkun kaveriks ottaa.
Aika oli 13.10 ja mein aikataulu oli vähän turhan tarkka, mut ehin paria minuuttia aiemmin kuitenki ilmottautumaan. Mikään hätä ei ois sinänsä ollu, kun jouduin silti odottelemaan melkein puol tuntia. Alko jo jännittää, et jos en kohta pääse, niin en ehi töihin ajoissa, vaikka oli siis jo siirretty miun työt alkamaan viideltä alkuperäisen kolmen sijaan.
Tuli miun vuoro ja hommahan oli nopeesti ohi. Ensin katottiin paperit ja sitte biologi kerto missä mennään alkioiden suhteen. Munasoluja saatiin siis yhdeksän ja kaikki oli kypsiä. Kaikille tehtiin icsi ja viisi hedelmöittyi normaalisti. Yks oli jo keskiviikko aamuna pakastettu, yks siirrettäis ja kolmea jatkoviljeltäisi vielä päivä ja pakastettais itsenäisyyspäivänä, jos ne kelvollisia on.
Siirto meni ongelmitta ja reilu viis minuuttia myöhemmin olinkin jo matkalla kotiin.
Leijailin melkein pilvissä, kun mietin että ainakin yks alkio on saatupakkaseenkin ja kovasti toivoin, että itsenäisyyspäivänä sinne päätyis kolme lisää. Tää ei ihan toteutunut, mutta yksi sentään saatiin jatkoviljellyistäkin pakkaseen.
Täytyy sanoa, et kylläpä jännitti odotella, mut oikeestaan vasta viimiset pari päivää. Viikonloppu meni nopeesti ja hirveesti ei tullu mietittyä asiaa. Tai tuli mietittyä, mut mieleen mahtu paljon muutakin ja oli vielä ihan luottavainen olo.
Maanataina alko tuleva siirtopyörimään enemmän mielessä ja mieleen hiipi useemmin ja useemmin ajatus, et kyllä sieltä vielä joku soittaa ja sanoo, ettei ykskään alkio oo jaksanu blastoks asti eikä siirtoon siis päästä. Tiistaina ei ajatukset oikein enää muussa pyörinytkään ja vaikka yövuoron jälkeen väsytti, niin ei nukkumisesta tahtonu tulla mitään.
Keskiviikko kuitenkin koitti ja muutaman tunnin epämääräsen yöunen jälkeenlähin ajelee kohti Helsinkiä. Kaiken epävarmuuden jälkeen sain ku sainkin siskon mukaan matkaseuraks ja nappasin sen matkan varrelta kyytiin. Siirtoon ei sinänsä tarttis ketään mukaan, mutta kun ajomatka on pitkä niin mieluusti siihen jonkun kaveriks ottaa.
Aika oli 13.10 ja mein aikataulu oli vähän turhan tarkka, mut ehin paria minuuttia aiemmin kuitenki ilmottautumaan. Mikään hätä ei ois sinänsä ollu, kun jouduin silti odottelemaan melkein puol tuntia. Alko jo jännittää, et jos en kohta pääse, niin en ehi töihin ajoissa, vaikka oli siis jo siirretty miun työt alkamaan viideltä alkuperäisen kolmen sijaan.
Tuli miun vuoro ja hommahan oli nopeesti ohi. Ensin katottiin paperit ja sitte biologi kerto missä mennään alkioiden suhteen. Munasoluja saatiin siis yhdeksän ja kaikki oli kypsiä. Kaikille tehtiin icsi ja viisi hedelmöittyi normaalisti. Yks oli jo keskiviikko aamuna pakastettu, yks siirrettäis ja kolmea jatkoviljeltäisi vielä päivä ja pakastettais itsenäisyyspäivänä, jos ne kelvollisia on.
Siirto meni ongelmitta ja reilu viis minuuttia myöhemmin olinkin jo matkalla kotiin.
Leijailin melkein pilvissä, kun mietin että ainakin yks alkio on saatupakkaseenkin ja kovasti toivoin, että itsenäisyyspäivänä sinne päätyis kolme lisää. Tää ei ihan toteutunut, mutta yksi sentään saatiin jatkoviljellyistäkin pakkaseen.
lauantai 1. joulukuuta 2018
punktio
Enpäeilen jaksanu enää kirjotella kun kotiin päästiin.
Eilen siis oli punktio. Helsingissä piti olla 8.15 mikä tarkotti herätystä jo 4.30, että ehti käyttää koirat ulkona jne.
Ajomatka sujui leppoisasti, joskin just ennen kun oltiin perillä ni tuli pieniä ongelmia. Oli joku yllättävä tietyö tutulla reitillä. Sehän tarkotti sitä, että jouduttiin kääntymään ihan "väärään"suuntaan yhdestä riseyksestä.Tää johti sitte siihen, et ajeltiin tota sairaala-aluetta hetki ympäri kun mistään ei saanu kääntyy sinne suuntaanminne oisin halunnu. Onneks oltiin ajoissa liikenteessä, niin tuo ylimääränen vartin pyöriminen ja parkin ettiminen ei hirveesti haitannut. Auto saatiin melkein viereen parkkiin ja ilmottauduttiin paikalle kymmenkunta minuuttia ennen aikaa.
Mies lähti samantien hoitamaan omaa osuuttaan ja mie jäin odotustilaan odottelemaan, että kutsutaan sisään. Vähän oli kaikki myöhässä ja noin puolelta tuli hoitaja hakemaan miut ja kaks muuta pariskuntaa tarkkailuhuoneeseen. Mies jo ekasta kerrasta muisti paikan ja osasi tulla perässä oikeeseen paikkaan omat juttunsa tehtyään.
Tällä kertaa oltiinkin vuorossa ensimmäisinä. Ei siis hirveesti jääny aikaa odotteluun, kun hoitaja ilmotti, että yheksältä on mein punktio. siinä sitten vaihtelin sairaalavaatteet päälle. Sen jälkeen käytiin hoitajan kanssa perustieot läpi ja myös tuo päivän kulku. Sitte sainkin jo kanyylin käteen pari särkylääkettä. Rauhottavia en tarvinnut kun oli ihan kohtuu rento olo ja punktioonkin niin lyhyt aika, että ajttelin pärjääväni siihen asti.
Ysiltä sitte lähettiin kohti punktiota. Alkuun kaikki meni hyvin ja oikeelta puolelta saatiin yhdellä pistolla neljä follia tyhjennettyä. Sitten siirryttiin vasemmalle puolelle ja ensin saatiin yhellä pistolla kaks tyhjennettyä. Sitte tulikin pieniä ongelmia, kun munasarja karkasi kokonaan näkyvistä. Hoitaja koitti lääkärinohjeidenmukaanpainella vatsaa, muttakun piti samaan aikaan tarkkaillamonitoreja ja hoitaa miun lääkitys, niin pyysivät siihen toisen lääkärin kaveriks. Ei meinannu silti onnistua ja alko olee sen verran kivuliasta, et unohin välillä hengittää. Hakivat sitte toisen hoitajankin siihen varmuudeks, jos tulee jotain isompaa ongelmaa. Sin lisää kipulääkettäja jatkuvastimuistuteltiin hengittämisestäja välillä käskettiin hengittää tosisyvään kun saturaatio laski liian alas.
Tää toinen lääkäri haki itelleen jakkaran, että pääsee kunnolla käyttämään voimaa siihen vatsan paineluun. Tän jälkeen saatiin aina yhellä pistolla yks folli punktioitua, kun joka kerta se munasarja karkas johonkin painamisesta huolimatta. Lopulta ne kaikki viis vasemmalla olevaa follia oli punktioitu. Pää oli senverran sekasin lääkkeistä, ettei ollu toivoakaan pysyä pystyssä.Jalat kyllä kanto, mutta päässä pyöri pystyssä ollessa vähän liikaa. Sainkin sitte pyörätuolikyydin takasin tarkkailuhuoneeseen.
Reilu puol tuntia tuntu maailma pyörivän vähän liikaa, mut sitte lähti helpottaa. Sain pienen välipalan (jugurtti, mehukeitto ja mehu) ja mies sailuvan käydä hakemassamiulle kahvia. Kaks tuntia piti punktion jälkeen olla tarkkailussa ja kun se aika oli menny ja vessassa käynti onnistunut niin saatiin lähteä kotiin. Matkaa varten sain vielä kipulääkkeen ja tarvittaessa kotona voi sitte ottaa vielä lisää.
Matka meni ihan sujuvasti, mut kotona alko tota vasenta puolta särkeä aika reippaasti. Illan aikana otin vielä pari panadolia ja yön sain nukuttua ihan hyvin. Nyt tänään on ollu ihan hyvä olo. Oikeella puolella ei oo mitään tuntemuksia. Vasemmalla pieniä vihlaisuja välillä, muttei mitään isompaa.
Eilen saatiin siis yhdeksän solua ja kaikki niistä oli kypsiä ja kaikille tehdään icsi. Äsken tuli tietoa, että näistä viisi on hedelmöittynyt normaalisti. Siirto meillä on sovittuna keskiviikkolle ja toivotaan, että edes joku noista jaksaa pitkän viljelyn, että siirtoon myös päästään. Monta päivää joutuu vielä jännittämään.
Nyt koitan unohtaa nuo alkiot hetkeks ja nauttia vapaasta viikonlopusta.
Eilen siis oli punktio. Helsingissä piti olla 8.15 mikä tarkotti herätystä jo 4.30, että ehti käyttää koirat ulkona jne.
Ajomatka sujui leppoisasti, joskin just ennen kun oltiin perillä ni tuli pieniä ongelmia. Oli joku yllättävä tietyö tutulla reitillä. Sehän tarkotti sitä, että jouduttiin kääntymään ihan "väärään"suuntaan yhdestä riseyksestä.Tää johti sitte siihen, et ajeltiin tota sairaala-aluetta hetki ympäri kun mistään ei saanu kääntyy sinne suuntaanminne oisin halunnu. Onneks oltiin ajoissa liikenteessä, niin tuo ylimääränen vartin pyöriminen ja parkin ettiminen ei hirveesti haitannut. Auto saatiin melkein viereen parkkiin ja ilmottauduttiin paikalle kymmenkunta minuuttia ennen aikaa.
Mies lähti samantien hoitamaan omaa osuuttaan ja mie jäin odotustilaan odottelemaan, että kutsutaan sisään. Vähän oli kaikki myöhässä ja noin puolelta tuli hoitaja hakemaan miut ja kaks muuta pariskuntaa tarkkailuhuoneeseen. Mies jo ekasta kerrasta muisti paikan ja osasi tulla perässä oikeeseen paikkaan omat juttunsa tehtyään.
Tällä kertaa oltiinkin vuorossa ensimmäisinä. Ei siis hirveesti jääny aikaa odotteluun, kun hoitaja ilmotti, että yheksältä on mein punktio. siinä sitten vaihtelin sairaalavaatteet päälle. Sen jälkeen käytiin hoitajan kanssa perustieot läpi ja myös tuo päivän kulku. Sitte sainkin jo kanyylin käteen pari särkylääkettä. Rauhottavia en tarvinnut kun oli ihan kohtuu rento olo ja punktioonkin niin lyhyt aika, että ajttelin pärjääväni siihen asti.
Ysiltä sitte lähettiin kohti punktiota. Alkuun kaikki meni hyvin ja oikeelta puolelta saatiin yhdellä pistolla neljä follia tyhjennettyä. Sitten siirryttiin vasemmalle puolelle ja ensin saatiin yhellä pistolla kaks tyhjennettyä. Sitte tulikin pieniä ongelmia, kun munasarja karkasi kokonaan näkyvistä. Hoitaja koitti lääkärinohjeidenmukaanpainella vatsaa, muttakun piti samaan aikaan tarkkaillamonitoreja ja hoitaa miun lääkitys, niin pyysivät siihen toisen lääkärin kaveriks. Ei meinannu silti onnistua ja alko olee sen verran kivuliasta, et unohin välillä hengittää. Hakivat sitte toisen hoitajankin siihen varmuudeks, jos tulee jotain isompaa ongelmaa. Sin lisää kipulääkettäja jatkuvastimuistuteltiin hengittämisestäja välillä käskettiin hengittää tosisyvään kun saturaatio laski liian alas.
Tää toinen lääkäri haki itelleen jakkaran, että pääsee kunnolla käyttämään voimaa siihen vatsan paineluun. Tän jälkeen saatiin aina yhellä pistolla yks folli punktioitua, kun joka kerta se munasarja karkas johonkin painamisesta huolimatta. Lopulta ne kaikki viis vasemmalla olevaa follia oli punktioitu. Pää oli senverran sekasin lääkkeistä, ettei ollu toivoakaan pysyä pystyssä.Jalat kyllä kanto, mutta päässä pyöri pystyssä ollessa vähän liikaa. Sainkin sitte pyörätuolikyydin takasin tarkkailuhuoneeseen.
Reilu puol tuntia tuntu maailma pyörivän vähän liikaa, mut sitte lähti helpottaa. Sain pienen välipalan (jugurtti, mehukeitto ja mehu) ja mies sailuvan käydä hakemassamiulle kahvia. Kaks tuntia piti punktion jälkeen olla tarkkailussa ja kun se aika oli menny ja vessassa käynti onnistunut niin saatiin lähteä kotiin. Matkaa varten sain vielä kipulääkkeen ja tarvittaessa kotona voi sitte ottaa vielä lisää.
Matka meni ihan sujuvasti, mut kotona alko tota vasenta puolta särkeä aika reippaasti. Illan aikana otin vielä pari panadolia ja yön sain nukuttua ihan hyvin. Nyt tänään on ollu ihan hyvä olo. Oikeella puolella ei oo mitään tuntemuksia. Vasemmalla pieniä vihlaisuja välillä, muttei mitään isompaa.
Eilen saatiin siis yhdeksän solua ja kaikki niistä oli kypsiä ja kaikille tehdään icsi. Äsken tuli tietoa, että näistä viisi on hedelmöittynyt normaalisti. Siirto meillä on sovittuna keskiviikkolle ja toivotaan, että edes joku noista jaksaa pitkän viljelyn, että siirtoon myös päästään. Monta päivää joutuu vielä jännittämään.
Nyt koitan unohtaa nuo alkiot hetkeks ja nauttia vapaasta viikonlopusta.
torstai 29. marraskuuta 2018
Punktio lähestyy
Olin melko varma, että maanantain ultran ja verikokeen jälkeen saan soiton jossa kerrotaan punktion olevan keskiviikkona. Vähän niinku viimekskin kävi. Eli siis ylimääränen pari päivää pistelyä, ultra ja kahen päivän päähän punktio. No olikin melkonen yllätys kun puhelu kätilö Helsingistaä soitti ja sanoi pistosten jatkuvan vielä kaks päivää ja punktio onkin sitte perjantaina. Siinä edellisessä ultrassa oli kuitenkin follit ihan samaa luokkaa kun viime hoidossa samaan aikaan. Mut eipä siinä, näillä mennään.
Joutuu tietenkin taas olemaan palkattomalla sairaslomalla. Toki niin ois käyny, vaikka punktio ois ollu keskiviikkona. Nyt siis varsinaisesti perjantai vaan ois ollu sairasloma, mut sain jo tän päivän, koska muuten joutuisin menee sinne suoraan yövuorosta ja itseasiassa livistämään jo aiemmin töistä, jotta kahdeksaksi Helsinkiin ehdittäis. Sain siis myös tän päivän sairaslomaksi. Ei nimittäin varsinkaan jälkikäten ajateltuna ollu viimeks hauskaa olla yliväsyneenä siellä. Toki sitä ei silloin tajunnu, koska lähinnä oli sellanen pöhkö olo.
Eilen piti tuo Ovitrelle pistää töissä. Vähän ennakkoon mietitytti kuin se onnistuu. Vuoro alkoi 21.45 ja 22.00 oli aika pistää. Meillä siis just vuoron vaihto ja kahdelta taholta tulee rapsaa päivän tapahtumista. Onneks oli ollu hiljasta, molemmat yövuorolaiset oltiin hhyvissäajoin jo työpaikalla, joten pystyin just ennen kymmentä livahtaa lääkepaketin kanssa kohti vessaa. Takasinkin pääsin sulavasti ja kukaan ei kaiketi paljon muuta hoksannu, kun että olin pari minuuttia poissa.
Aamulla ajelinkin töistä suoraan hierojalle ja nyt on kroppa tikissä ja rento fiilis. Kohta siis pienille unille ja ajoissa ylös ja pitkästä aikaa ystävää moikkaamaan. Piti keksiä jotain puuhaa, että saan oikeesti tosi lyhyiltä unilta itteni kiskottua ylös. Pitäis illalla ajoissa saada houkuteltua väsymys ja sen perään nukkumatti vieraisille. Puol viideltä aamulla herätys, että ehditään käyttää koirat ulkona ja sitte suunta Helsinkiin.
Vähän alkaa ehä jännittää, et millanen saldo saadaan ja vielä enemmän se jatko, että päästäänkö siirtoon, saadaanko jotin pakkaseen jne.. Koitan olla noita nyt vielä liikaa miettimättä, mut vkisin ne välillä tulee mieleen.
Nyt siis hetkeksi nukkumaan. Koitan huomenna jo saada kirjotettua jotain punktiosta.
Joutuu tietenkin taas olemaan palkattomalla sairaslomalla. Toki niin ois käyny, vaikka punktio ois ollu keskiviikkona. Nyt siis varsinaisesti perjantai vaan ois ollu sairasloma, mut sain jo tän päivän, koska muuten joutuisin menee sinne suoraan yövuorosta ja itseasiassa livistämään jo aiemmin töistä, jotta kahdeksaksi Helsinkiin ehdittäis. Sain siis myös tän päivän sairaslomaksi. Ei nimittäin varsinkaan jälkikäten ajateltuna ollu viimeks hauskaa olla yliväsyneenä siellä. Toki sitä ei silloin tajunnu, koska lähinnä oli sellanen pöhkö olo.
Eilen piti tuo Ovitrelle pistää töissä. Vähän ennakkoon mietitytti kuin se onnistuu. Vuoro alkoi 21.45 ja 22.00 oli aika pistää. Meillä siis just vuoron vaihto ja kahdelta taholta tulee rapsaa päivän tapahtumista. Onneks oli ollu hiljasta, molemmat yövuorolaiset oltiin hhyvissäajoin jo työpaikalla, joten pystyin just ennen kymmentä livahtaa lääkepaketin kanssa kohti vessaa. Takasinkin pääsin sulavasti ja kukaan ei kaiketi paljon muuta hoksannu, kun että olin pari minuuttia poissa.
Aamulla ajelinkin töistä suoraan hierojalle ja nyt on kroppa tikissä ja rento fiilis. Kohta siis pienille unille ja ajoissa ylös ja pitkästä aikaa ystävää moikkaamaan. Piti keksiä jotain puuhaa, että saan oikeesti tosi lyhyiltä unilta itteni kiskottua ylös. Pitäis illalla ajoissa saada houkuteltua väsymys ja sen perään nukkumatti vieraisille. Puol viideltä aamulla herätys, että ehditään käyttää koirat ulkona ja sitte suunta Helsinkiin.
Vähän alkaa ehä jännittää, et millanen saldo saadaan ja vielä enemmän se jatko, että päästäänkö siirtoon, saadaanko jotin pakkaseen jne.. Koitan olla noita nyt vielä liikaa miettimättä, mut vkisin ne välillä tulee mieleen.
Nyt siis hetkeksi nukkumaan. Koitan huomenna jo saada kirjotettua jotain punktiosta.
perjantai 23. marraskuuta 2018
Vielä ainakin pari pistospäivää
Välillä taas päivittelemään kuulumisia.
Tiistaina oli siis ensimmäinen kontrolli-ultra. Suhteellisen maltillista oli taas ollut follien kasvu. Muutama siellä molemmilla puolilla näkyi, mut olivat pistospäiviin nähden turhan pieniä. Nostettiin siis annostus 300iu-->450iu.
Ennen ultraa kävin labrassa ja tällä kertaa sai hoitaja hyvin käännettyä miun ajatukset muualle siitä pistämisestä. On se kumma miten tuo edelleen tekee pahaa, vaikka noita hormoneja pistelenkin ihan sujuvasti jja rutiinilla. Kai se on vaan niin erilainen se neula, et saa sen tuntumaan karmeelta vaikken sitä kattelekaan. Ja tietty on se kai eri juttu pistää jotain, kun ottaa verta. En tiiä, mut joku siinä kuitenkin on. Mut niin se ihasteli miun koko käsivarren kokosta tatuintia ja kehu varsinkin kauniita värejä. Kyseli kauan sen tekeminen kesti ja et tekikö kipeetä. Ja kas siinä pari lausetta kun vaihdettiin niin homma olikin valmis =)
Tänään oli sitte uus ultra ja alunperin piti päättää punktio-päivä. No niinkun tosta voi päätellä niin ei se nyt ihan niin mennyt.
Ensin taas verikokeisiin ja tälläkin kertaa ihailtiin tatuointia. Tosin nyt hoitaja tykästy ranteessa olevaan possuun. Naureskeli itekin, ettei pysty keskittymään pistämiseen, kun ei saa silmiään irti kuvasta. Kyllä se sitte lopulta sai sen näytteenkin otettua.
Siitä sitten ultraan. Kasvuo oli tapahtunu ja oikeella oli 4-5 kpl 13-16mm folleja ja vasemmalla 2-3 11-15mm follia.
Jäin siis suhteellisen tyytyväisenä oottelemaan soittoa helsingistä, jossa kerrottais punktion ajankohta ja se milloin irrotuspiikin pistän.
Pienesti yllätyin, kun soitto tuli ja ohje olikin jatkaa pistoksia vielä ainakin viikonloppu ja maanantaille pitää varata ultra omalle polille.
Polilla tais olla kiirettä kun vartin verran roikuin linjoilla ennenku pääsin läpi. Sain ultran maanantai aamulle heti ysiltä. Labran kautta pitäis mennä, mut eipä siellä ollu vapaita aikoja, kun maanantait on aina ihan täynnä. Kokeilen siis mennä ilman ajanvarausta hyvissä ajoin ennen ultraa oottelee, jos vaikka pääsisin johonkin väliin. Jos en ehi ennen ultraa ni kyselen josko se ei ois ihan pakollinen, koska sitte kuulemma joutuis jonottaa parikin tuntia.
No eihän tästä näin helpolla selvitty, kun unohin tolla soitolla sanoo, et tarviin myös lisää bemfolaa, kun se ei riitä näihin "ylimääräisiin" pistoksiin. No uutta soittoa polille ja tällä kertaa kesti melkein 25 minsaa, että pääsin läpi. Kerroin hoitajalle asiani ja sekin kiros, et on taana kysyy onko lääkkeitä tarpeeks, varsinkin kun tulee tällasia muutoksia, mut eiipä aina voi muistaa. Lupas vielä kiireellä viedä tiedot lääkrille, että saan reseptin ajoissa, kun piti saada tilattua ne omaan apteekkiin ja tietty huomiseksi. Ajoissa pitää siis tilata, että kerkeevät seuraavaks päiväks.
Puol tuntia myöhemmin sain vielä polilta soiton toiselta hoitajalta. Lääkäri oli kuulemma just kirjottamassa reseptiä, mut tartti tarkemmat tiedot määrästä jne.. Ei kuulemma jostain syystä koneelta löytyny. Mut hyvin saatiin se selvitettyä.
Apteekissa viel olivat sitte säätäneet ja soittelivat perään, et mitähän mie nyt halusinkaan tai lähinnä minkä verran. Oli siis kaks tyyppiä molemmat tehny tilauksen mut eri määrillä tai jotain. Mut ehkä mie nyt huomenna saan sitte haettua tarpeellisen määrän.. Toivottavasti!!
Tällasta säätöä täällä tällä kerta. Pieni pettymys, ettei vielä alkuviikosta päästä punktioon. Ois kerrankin osunu hyvin jopa työvuorojen puolesta. Oisin siis selvinny ilman sairaslomaa. Mut toivottavasti nyt saadaan sitte hitaasti mutta varmasti tosi laadukkaiksi kasvaneita soluja =)
Tiistaina oli siis ensimmäinen kontrolli-ultra. Suhteellisen maltillista oli taas ollut follien kasvu. Muutama siellä molemmilla puolilla näkyi, mut olivat pistospäiviin nähden turhan pieniä. Nostettiin siis annostus 300iu-->450iu.
Ennen ultraa kävin labrassa ja tällä kertaa sai hoitaja hyvin käännettyä miun ajatukset muualle siitä pistämisestä. On se kumma miten tuo edelleen tekee pahaa, vaikka noita hormoneja pistelenkin ihan sujuvasti jja rutiinilla. Kai se on vaan niin erilainen se neula, et saa sen tuntumaan karmeelta vaikken sitä kattelekaan. Ja tietty on se kai eri juttu pistää jotain, kun ottaa verta. En tiiä, mut joku siinä kuitenkin on. Mut niin se ihasteli miun koko käsivarren kokosta tatuintia ja kehu varsinkin kauniita värejä. Kyseli kauan sen tekeminen kesti ja et tekikö kipeetä. Ja kas siinä pari lausetta kun vaihdettiin niin homma olikin valmis =)
Tänään oli sitte uus ultra ja alunperin piti päättää punktio-päivä. No niinkun tosta voi päätellä niin ei se nyt ihan niin mennyt.
Ensin taas verikokeisiin ja tälläkin kertaa ihailtiin tatuointia. Tosin nyt hoitaja tykästy ranteessa olevaan possuun. Naureskeli itekin, ettei pysty keskittymään pistämiseen, kun ei saa silmiään irti kuvasta. Kyllä se sitte lopulta sai sen näytteenkin otettua.
Siitä sitten ultraan. Kasvuo oli tapahtunu ja oikeella oli 4-5 kpl 13-16mm folleja ja vasemmalla 2-3 11-15mm follia.
Jäin siis suhteellisen tyytyväisenä oottelemaan soittoa helsingistä, jossa kerrottais punktion ajankohta ja se milloin irrotuspiikin pistän.
Pienesti yllätyin, kun soitto tuli ja ohje olikin jatkaa pistoksia vielä ainakin viikonloppu ja maanantaille pitää varata ultra omalle polille.
Polilla tais olla kiirettä kun vartin verran roikuin linjoilla ennenku pääsin läpi. Sain ultran maanantai aamulle heti ysiltä. Labran kautta pitäis mennä, mut eipä siellä ollu vapaita aikoja, kun maanantait on aina ihan täynnä. Kokeilen siis mennä ilman ajanvarausta hyvissä ajoin ennen ultraa oottelee, jos vaikka pääsisin johonkin väliin. Jos en ehi ennen ultraa ni kyselen josko se ei ois ihan pakollinen, koska sitte kuulemma joutuis jonottaa parikin tuntia.
No eihän tästä näin helpolla selvitty, kun unohin tolla soitolla sanoo, et tarviin myös lisää bemfolaa, kun se ei riitä näihin "ylimääräisiin" pistoksiin. No uutta soittoa polille ja tällä kertaa kesti melkein 25 minsaa, että pääsin läpi. Kerroin hoitajalle asiani ja sekin kiros, et on taana kysyy onko lääkkeitä tarpeeks, varsinkin kun tulee tällasia muutoksia, mut eiipä aina voi muistaa. Lupas vielä kiireellä viedä tiedot lääkrille, että saan reseptin ajoissa, kun piti saada tilattua ne omaan apteekkiin ja tietty huomiseksi. Ajoissa pitää siis tilata, että kerkeevät seuraavaks päiväks.
Puol tuntia myöhemmin sain vielä polilta soiton toiselta hoitajalta. Lääkäri oli kuulemma just kirjottamassa reseptiä, mut tartti tarkemmat tiedot määrästä jne.. Ei kuulemma jostain syystä koneelta löytyny. Mut hyvin saatiin se selvitettyä.
Apteekissa viel olivat sitte säätäneet ja soittelivat perään, et mitähän mie nyt halusinkaan tai lähinnä minkä verran. Oli siis kaks tyyppiä molemmat tehny tilauksen mut eri määrillä tai jotain. Mut ehkä mie nyt huomenna saan sitte haettua tarpeellisen määrän.. Toivottavasti!!
Tällasta säätöä täällä tällä kerta. Pieni pettymys, ettei vielä alkuviikosta päästä punktioon. Ois kerrankin osunu hyvin jopa työvuorojen puolesta. Oisin siis selvinny ilman sairaslomaa. Mut toivottavasti nyt saadaan sitte hitaasti mutta varmasti tosi laadukkaiksi kasvaneita soluja =)
sunnuntai 18. marraskuuta 2018
Kolme pistosta takana
Ei tää kirjotustahti edelleenkään oo ihan sitä mitä haluisin, mut nyt taas välillä jotain. Viime torstaina alko siis pistokset. Ultrassa kaikki näytti siltä kun pitikin ja mikä ehkä se suurin yllätys niin lääkäri oli ajoissa =) Jotenkin oon jo tottunu siihen, et vähintään vartti ollaan aina myöhässä joskus sitte paljon enemmänkin. Oli taas uus lääkäri ja kohta oon varmaan nähny jo nuo kaikki tuolla työskentelevät. Eip siinä ihan mukavia tapauksia on ollu kaikki.
Mut tosiaan pistokset alko torstaina ja olipa taas tauon jälkeen kauheen vaikeeta se ensimmäinen piikki tökätä. Seuraavat menikin sitte jo melkein rutiinilla. Lääkkeenä tällä kertaa siis Bemfola. Periaatteessa tuo on mukavampi pistää. Kynä on pienempi ja jotenkin omaan käteen sopivampi niin siinä mimelessä on helpompi käyttää. Toisaalta ssitte pitää olla kylmässä, kun gonalin sai pitää lämpimässä. Tuo aina tuntuu pistettäessä siis ilkeeltä. Saishan tuonkin ottaa vähän aiemmin vähön lämpiämään, mut eipä sellasta oo kertaakaan muistanu. Tiistaina ois ekä kontrolli-ultra ja toivottavasti jotain tapahtuu. Oisin tyytyväinen jos molemmilla puolilla ois ees muutama folli kasvamassa. Vähintään toki sama määrä ku viimeks, mut mieluusti muutama enemmänkin.
Viime ultran jälkeen sain soiton hesasta. Kätilö halus vaan varmmistella jokusen perustiedon lääkityksesta ja muista perus terveydentilaan liittyvistä jutuista. Sain vielä lähetteen labraan, kun edellisestä perusverenkuvasta on aikaa, niin haluavat sen ottaa ja hemoglobiinin ja veriryhmän haluavat myös tsekata. Näähän hoituu seuraavalla reissulla sujuvasti, kun kuitenkin on labrassa käytävä E2 otattamassa. Tuo kätilö lupas olla ite yhteyksissä tonne polille, että liittävät nää hesan haluamat kokeet tuohon samaan.
Oireita ei oo lääkkeistä tullu. Kuumat aallot on vähentyny ja liki loppunu. Sumujen jälkeen toki nenä meinaa aina vuotaa tai mennä tukkoon hetkeks, mut sitä se on tehny alusta asti. Nyt yrittää joku flunssa vissiin iskeä. Pari päivää on nokka ollu tukossa/vuotanu, mut ei onneks muita oireita. Ei kyllä tarvii tullakaan. Toisaalta jos on tuloillaan, ni mieluust nyt, et ehtii ennen punktiota mennä ohikin..
Ei kai tähän kohtaan muuta kirjoteltavaa, joten palailen asiaan viimeistään seuraavan ultran jälkeen.
Mut tosiaan pistokset alko torstaina ja olipa taas tauon jälkeen kauheen vaikeeta se ensimmäinen piikki tökätä. Seuraavat menikin sitte jo melkein rutiinilla. Lääkkeenä tällä kertaa siis Bemfola. Periaatteessa tuo on mukavampi pistää. Kynä on pienempi ja jotenkin omaan käteen sopivampi niin siinä mimelessä on helpompi käyttää. Toisaalta ssitte pitää olla kylmässä, kun gonalin sai pitää lämpimässä. Tuo aina tuntuu pistettäessä siis ilkeeltä. Saishan tuonkin ottaa vähän aiemmin vähön lämpiämään, mut eipä sellasta oo kertaakaan muistanu. Tiistaina ois ekä kontrolli-ultra ja toivottavasti jotain tapahtuu. Oisin tyytyväinen jos molemmilla puolilla ois ees muutama folli kasvamassa. Vähintään toki sama määrä ku viimeks, mut mieluusti muutama enemmänkin.
Viime ultran jälkeen sain soiton hesasta. Kätilö halus vaan varmmistella jokusen perustiedon lääkityksesta ja muista perus terveydentilaan liittyvistä jutuista. Sain vielä lähetteen labraan, kun edellisestä perusverenkuvasta on aikaa, niin haluavat sen ottaa ja hemoglobiinin ja veriryhmän haluavat myös tsekata. Näähän hoituu seuraavalla reissulla sujuvasti, kun kuitenkin on labrassa käytävä E2 otattamassa. Tuo kätilö lupas olla ite yhteyksissä tonne polille, että liittävät nää hesan haluamat kokeet tuohon samaan.
Oireita ei oo lääkkeistä tullu. Kuumat aallot on vähentyny ja liki loppunu. Sumujen jälkeen toki nenä meinaa aina vuotaa tai mennä tukkoon hetkeks, mut sitä se on tehny alusta asti. Nyt yrittää joku flunssa vissiin iskeä. Pari päivää on nokka ollu tukossa/vuotanu, mut ei onneks muita oireita. Ei kyllä tarvii tullakaan. Toisaalta jos on tuloillaan, ni mieluust nyt, et ehtii ennen punktiota mennä ohikin..
Ei kai tähän kohtaan muuta kirjoteltavaa, joten palailen asiaan viimeistään seuraavan ultran jälkeen.
sunnuntai 11. marraskuuta 2018
sumuja takana puoltoista viikkoa
Ei oo taas muka ollu aikaa niin, et ois ehtiny koneelle. Eipä kyllä oo hirveesti koirjotettavakan. Sumuttekut menee omalla painollaan. Ainut mikä ärsyttää on herätä aamulla seiskalta sen takia. Uni maistuis yleensä hyvin vielä siihen aikaan aamusta. Mut toi pikainen pyrähdys ylhäällä venyy yleensä, kun pitää samalla rapsuttaa koiria ja kuunnella vielä makkariin pujahtamisen jälkeen hetki niiden temuamista ennenku nekin malttaa jatkaa uniaan. Sitte saakin vielä hetken ootella, että saa uudestaan unen päästä kiinni. Mut kaipa siihenkin on jo jotenkin tottunu.
Seuraava ultra- ja lääkärikäynti ois 15 päivä ja oletettavasti silloin alkaa myös pistokset. Kattelin just työvuoroja niin ei taida tällä kertaa osua yhteenkään pistospäivään sellasta työvuoroa, että joutuis pakoilemaan muita työntekijöitä pistoksen aikana. Pari kertaa joudun kyllä töissä pistämään, mut ne vuorot on selasessa kohteessa, jossa työskenteen yksin. Joku pistos/irrotuspiikki osuu kyllä päällekäin yhen menon/vapaaehtoishomman kanssa, mut se pitää sitte kikkailla tai vaan suosiolla kertoa yhelle tai ehkä kahelle tyypille missä mennään.
Työvuorojen ja ultrien ajankohtien kanssa piti kyllä vähän kikkailla. Onneks osan noista päivistä ja kellonajoista tiesin ennakkoon, ni pystyin listantekijälle imottamaan, että huomioi ne työvuoroja suunnitellessa. Yks kontrolliaikahan sieltä alunperin puuttu, mut sekin osuu onnes vapaapäivälle.
Pientä lisäjärjestelyä aiheuttikin sitte ilmotus, että tohon diabetekseen liittyen miulla ois silmänpohjakuvaus 21 päivä. Ja tietty liki keskellä päivää. Ja tokihan miulla ois silloin töitä 6-18 eri paikkakunnalla. Senkin sain kyllä onneks suht kivuttomasti järjesteltyä, kun työkaveri suostu vuoronvaihtoon. Ainakin tuolla viikolla saa ravata lääkärissä, kun on kaks verikoetta ja ultraa ja tuo kuvaus...
Muuten menee ihan mukavasti. Pahimmat kuumat aallot on vähän helpottanu ja muita oireita ei kai oo tullu. Nyt on kyllä alkuviikon hierojalla käynnistä huolimatta kolmatta päivää koko yläkroppa totaalisen solmussa ja hetkittäin pimenee silmissä ja heittää päässä ihan huolella. Oon kiltisti kitunu töissä vaikka muutamaan kertaan on joutunu pitää kiinni milloin seinästä milloin tuoleista tai jostain muusta. Tänään on ollu jo ihan vähän parempi. Alkuviikosta pitää varmaan soitella hierojalle jos sillä ois aikaa joku päivä jotain tehä tai sitte vaihtoehtosesti parille muulle tutulle, jotka vois luultavasti jeesiä. Mut kidutaan vielä tää ja seuraava yö töissä ensin. Maanantaina ois tarkotus nähä pitkästä aikaa S, mut jos ei tää kroppa tästä tokeennu niin en taida uskaltaa sen luo lähteä ajelemaa tai ainakaan koirien kanssa lenkille vaikkei nuo huippaushetket oo pitkiä ollutkaan. Mut katotaan miltä maanantaina tuntuu.
Seuraava ultra- ja lääkärikäynti ois 15 päivä ja oletettavasti silloin alkaa myös pistokset. Kattelin just työvuoroja niin ei taida tällä kertaa osua yhteenkään pistospäivään sellasta työvuoroa, että joutuis pakoilemaan muita työntekijöitä pistoksen aikana. Pari kertaa joudun kyllä töissä pistämään, mut ne vuorot on selasessa kohteessa, jossa työskenteen yksin. Joku pistos/irrotuspiikki osuu kyllä päällekäin yhen menon/vapaaehtoishomman kanssa, mut se pitää sitte kikkailla tai vaan suosiolla kertoa yhelle tai ehkä kahelle tyypille missä mennään.
Työvuorojen ja ultrien ajankohtien kanssa piti kyllä vähän kikkailla. Onneks osan noista päivistä ja kellonajoista tiesin ennakkoon, ni pystyin listantekijälle imottamaan, että huomioi ne työvuoroja suunnitellessa. Yks kontrolliaikahan sieltä alunperin puuttu, mut sekin osuu onnes vapaapäivälle.
Pientä lisäjärjestelyä aiheuttikin sitte ilmotus, että tohon diabetekseen liittyen miulla ois silmänpohjakuvaus 21 päivä. Ja tietty liki keskellä päivää. Ja tokihan miulla ois silloin töitä 6-18 eri paikkakunnalla. Senkin sain kyllä onneks suht kivuttomasti järjesteltyä, kun työkaveri suostu vuoronvaihtoon. Ainakin tuolla viikolla saa ravata lääkärissä, kun on kaks verikoetta ja ultraa ja tuo kuvaus...
Muuten menee ihan mukavasti. Pahimmat kuumat aallot on vähän helpottanu ja muita oireita ei kai oo tullu. Nyt on kyllä alkuviikon hierojalla käynnistä huolimatta kolmatta päivää koko yläkroppa totaalisen solmussa ja hetkittäin pimenee silmissä ja heittää päässä ihan huolella. Oon kiltisti kitunu töissä vaikka muutamaan kertaan on joutunu pitää kiinni milloin seinästä milloin tuoleista tai jostain muusta. Tänään on ollu jo ihan vähän parempi. Alkuviikosta pitää varmaan soitella hierojalle jos sillä ois aikaa joku päivä jotain tehä tai sitte vaihtoehtosesti parille muulle tutulle, jotka vois luultavasti jeesiä. Mut kidutaan vielä tää ja seuraava yö töissä ensin. Maanantaina ois tarkotus nähä pitkästä aikaa S, mut jos ei tää kroppa tästä tokeennu niin en taida uskaltaa sen luo lähteä ajelemaa tai ainakaan koirien kanssa lenkille vaikkei nuo huippaushetket oo pitkiä ollutkaan. Mut katotaan miltä maanantaina tuntuu.
maanantai 5. marraskuuta 2018
Ifv/icsi hoito vol 2 käynnissä
Ei oo taas saanu kirjotettua.. Ei muka ehdi koneelle.. Työt on vieny aikaa ja kotona ollessa sitte mielessä on ollu elukoiden ja miehen kanssa yhteisen ajan vietto ja konetta ei oo pehemmin saanu avattua.. Taitaa kirjottelu painottua muutenkin öiseen aikaan ja useimmiten oon silloin töissä tai sitte harvoin vapailla kun mies menee aiemmin nukkumaan, ni jää sitä "omaa" aikaa..''
Mut joo.. 30.10 oli ultra ja alko sumuttelu. Jokseenkin outoa oli ootella omaa aikaa lääkärillä, kun siinä sattu pari omista töistä tuttua asiakasta istumaan vieressä. Eka kerta kun oli ylipäänsä tuttuja samassa aikassa ja tuo asetelma vaan tuntu oudolta ja herätti selkeesti ihmetytä heissäkin, kun paikalle töistä ehdin. Ajat oli vaihteeks myöhässä. Valtaosall 10-20 min, vaikka amun ekoja asiakkaita kaikki oltiinkin. Ite oottelin reilu puol tuntia. Kaikki kuitenkin mallillaan ja hoito siis käynnissä.
Eilen illalla meinas käydä ohrasesti. Edellisen hoidon synarela sumutteesta oli likimain puolet käyttämättä, joten varmistuksen jälkeen aloitin tän hoidon sumuttelut sillä. Joku intuiitio kai oli kohillaan kun töihin lähtiessä heitin reppuun täyden paketin, vaikka pitikin olla vielä 10 annosta edellisessä jäljellä. No eipä siitä sumutteesta pihaustakaan irronnu.. Joka kerta on kyllä tullu pistettyä rasti ruutuun ja vaikka sieltä nyt joku ois unohtunutkin ni ei nyt kymmentä kertaa kuitenkaan..
No mut onneks oli toinen paketti mukana. Miehellä ois tullu kivasti ajelua, kun ois muuten joutunu tietty vartavasten tuomaan miulle uuden paketin töihin. pien "viivästys" ei toki haittais, mut ois tullu sellanen nelisen tuntia normaalia pidempi väli, ni en tiiä oisko enää ollu hyvä.. Tuskin ois mitään pilannu, mut eipä onneks mokomalla tarvii nyt päätä kuormittaa..
Taitaa muutenkin toimia sumut hyvin, kun tässä parina yönä on joutunu peittoa ja tyynyä kääntelee hikoilun takia.. Lakanoita en oo yöllä viittiny käydä vaihtaa, että mies ees saa nukkua, joten on se oma nukkumapaikkakin vaihtunu parina yönä tuon hikoilun takia. Viime hoidossa ei ollu läheskään näin paha. Mut toisaalta näin mie oon kyllä oireillu varmaan liki vuoden ja jonkin asteisesta liikahikoilusta kärsiny jo vuosia. Vaikee sanoo välilä kikä johtuu lääkkeistä ja mikä on itelle uht normaalia.. Mut nuo viimeöiden hikoilut kyl luultavasti johtuu enimmäkseen lääkkeistä..
Nyt sitte siis sumutellaan hetki ja 15 päivä ois ns. 0-ultra ja alkais pistokset.
Eli vielä pikku hetki ilman liiallista ajattelua..
Ajateltua toki tulee siitä huolimatta liikaa ja liian pitkälle. Ei niin huono jos muistaa pysyy siellä positiivisen puolella, edes enimmäkseen, mut itellä ne ajatuset yleensä menee liian pitkälle ja siellä ootta sitte joku pettymys ja niihinkin yrittää ihan liikaa jo ennakkoon valmistautua..
JOsko nyt ees jokusen päivän malttais oll siis stressaamatta...
Mut joo.. 30.10 oli ultra ja alko sumuttelu. Jokseenkin outoa oli ootella omaa aikaa lääkärillä, kun siinä sattu pari omista töistä tuttua asiakasta istumaan vieressä. Eka kerta kun oli ylipäänsä tuttuja samassa aikassa ja tuo asetelma vaan tuntu oudolta ja herätti selkeesti ihmetytä heissäkin, kun paikalle töistä ehdin. Ajat oli vaihteeks myöhässä. Valtaosall 10-20 min, vaikka amun ekoja asiakkaita kaikki oltiinkin. Ite oottelin reilu puol tuntia. Kaikki kuitenkin mallillaan ja hoito siis käynnissä.
Eilen illalla meinas käydä ohrasesti. Edellisen hoidon synarela sumutteesta oli likimain puolet käyttämättä, joten varmistuksen jälkeen aloitin tän hoidon sumuttelut sillä. Joku intuiitio kai oli kohillaan kun töihin lähtiessä heitin reppuun täyden paketin, vaikka pitikin olla vielä 10 annosta edellisessä jäljellä. No eipä siitä sumutteesta pihaustakaan irronnu.. Joka kerta on kyllä tullu pistettyä rasti ruutuun ja vaikka sieltä nyt joku ois unohtunutkin ni ei nyt kymmentä kertaa kuitenkaan..
No mut onneks oli toinen paketti mukana. Miehellä ois tullu kivasti ajelua, kun ois muuten joutunu tietty vartavasten tuomaan miulle uuden paketin töihin. pien "viivästys" ei toki haittais, mut ois tullu sellanen nelisen tuntia normaalia pidempi väli, ni en tiiä oisko enää ollu hyvä.. Tuskin ois mitään pilannu, mut eipä onneks mokomalla tarvii nyt päätä kuormittaa..
Taitaa muutenkin toimia sumut hyvin, kun tässä parina yönä on joutunu peittoa ja tyynyä kääntelee hikoilun takia.. Lakanoita en oo yöllä viittiny käydä vaihtaa, että mies ees saa nukkua, joten on se oma nukkumapaikkakin vaihtunu parina yönä tuon hikoilun takia. Viime hoidossa ei ollu läheskään näin paha. Mut toisaalta näin mie oon kyllä oireillu varmaan liki vuoden ja jonkin asteisesta liikahikoilusta kärsiny jo vuosia. Vaikee sanoo välilä kikä johtuu lääkkeistä ja mikä on itelle uht normaalia.. Mut nuo viimeöiden hikoilut kyl luultavasti johtuu enimmäkseen lääkkeistä..
Nyt sitte siis sumutellaan hetki ja 15 päivä ois ns. 0-ultra ja alkais pistokset.
Eli vielä pikku hetki ilman liiallista ajattelua..
Ajateltua toki tulee siitä huolimatta liikaa ja liian pitkälle. Ei niin huono jos muistaa pysyy siellä positiivisen puolella, edes enimmäkseen, mut itellä ne ajatuset yleensä menee liian pitkälle ja siellä ootta sitte joku pettymys ja niihinkin yrittää ihan liikaa jo ennakkoon valmistautua..
JOsko nyt ees jokusen päivän malttais oll siis stressaamatta...
tiistai 30. lokakuuta 2018
10 v hääpäivä
Tässä jokunen päivä sitten napsahti tuollanen huikee saavutus kohilleen. Kylläpä aika voi välillä lentää..!!
Molemmat oltiin taaskin hääpäivänä töissä, kun osu arkipäivälle. Ite oisin varmasti saanu kikkailtua, mut tuolla toisella puolikkaalla se ois ollu tosi hankalaa. Ja mieluusti sitä sitte viettää yhteisenä viikonloppuvapaalla, joka tavallaan järjesty. Ite tein pe-la 17h työpäivän ja ilmeisesti yliväsyneenä ei nukkumisesta meinannu tulla mitään kun kotiin pääsin. Mies meni la aamu kuuteen töihin, joten ei ehkä ihan skarpeimmillaan oltu illalla kumpikaan..
Teatteriin oltiin kuitenkin jo liput hommattu ja niiden voimilla lähettiin kuitenkin matkaan. Täytyy sanoo, et jos niitä lippuja ei ois ollu ni ilta ois miun ajatuksesta menny kotisohvalla.
Hyvä kuitenkin, että tuli lähettyä. Käytiin kattomassa My fair lady ja oli kyllä hyvä näytelmä hyvine näyttelijöineen ja kaikin puolin onnistunut kokonaisuus. Väliajalla juotiin viinilasilliset.
Näytemän jälkeen suunnistettiin vielä kaksille yhteen baariin, kun veljen lupautuessa kuskata meidät kotiin saatiin kerrankin molemmat ottaa edes pari. Yleensä jos jossain käydään joutuu toinen olemaan kuskina, koska etäisyydet on sitä luokkaa, että se taksi kotiin maksais satasen.. Harvoin siis ulkona käydään.. Nyt siis nautittiin siitä kaksien tuoppien ja yksien viinien verran.
Tai toki veikka oli hommannu meille kotimatkaa varten oluet, joten nekin hymyssäsuin siinä matkan aikana kyllä juotiin pois =)
Kotona vielä iskettiin hetki korttia ja syötiin hyvin. Meille melkosen jees hääpäivä. EEi olla juuri aiemmin niitä jostain syystä juhlittu. Lähinnä menny harvoina yhteisinä vapaina (jos on ees ollu yhteistä vapaata) ja ihan perus juttuja puuhaillessa. Ei valittamista siinäkään, ihan mein tyylitä. Kiva kuitenkin et saatiin näin pyöreiden kunniaks jotain normaalista poikkeavaa tehtyä!!
Molemmat oltiin taaskin hääpäivänä töissä, kun osu arkipäivälle. Ite oisin varmasti saanu kikkailtua, mut tuolla toisella puolikkaalla se ois ollu tosi hankalaa. Ja mieluusti sitä sitte viettää yhteisenä viikonloppuvapaalla, joka tavallaan järjesty. Ite tein pe-la 17h työpäivän ja ilmeisesti yliväsyneenä ei nukkumisesta meinannu tulla mitään kun kotiin pääsin. Mies meni la aamu kuuteen töihin, joten ei ehkä ihan skarpeimmillaan oltu illalla kumpikaan..
Teatteriin oltiin kuitenkin jo liput hommattu ja niiden voimilla lähettiin kuitenkin matkaan. Täytyy sanoo, et jos niitä lippuja ei ois ollu ni ilta ois miun ajatuksesta menny kotisohvalla.
Hyvä kuitenkin, että tuli lähettyä. Käytiin kattomassa My fair lady ja oli kyllä hyvä näytelmä hyvine näyttelijöineen ja kaikin puolin onnistunut kokonaisuus. Väliajalla juotiin viinilasilliset.
Näytemän jälkeen suunnistettiin vielä kaksille yhteen baariin, kun veljen lupautuessa kuskata meidät kotiin saatiin kerrankin molemmat ottaa edes pari. Yleensä jos jossain käydään joutuu toinen olemaan kuskina, koska etäisyydet on sitä luokkaa, että se taksi kotiin maksais satasen.. Harvoin siis ulkona käydään.. Nyt siis nautittiin siitä kaksien tuoppien ja yksien viinien verran.
Tai toki veikka oli hommannu meille kotimatkaa varten oluet, joten nekin hymyssäsuin siinä matkan aikana kyllä juotiin pois =)
Kotona vielä iskettiin hetki korttia ja syötiin hyvin. Meille melkosen jees hääpäivä. EEi olla juuri aiemmin niitä jostain syystä juhlittu. Lähinnä menny harvoina yhteisinä vapaina (jos on ees ollu yhteistä vapaata) ja ihan perus juttuja puuhaillessa. Ei valittamista siinäkään, ihan mein tyylitä. Kiva kuitenkin et saatiin näin pyöreiden kunniaks jotain normaalista poikkeavaa tehtyä!!
IVF/ICSI 2 alkaa
Tänään alkaa siis toinen yritys. Aamulla suuntasin suoraan yövuorosta lääkäriin. Oon yleensäkin vähän turhankin ajoissa aina joka paikassa, mut tänään vielä siihenkin nähden pirun aikasessa. Eipä ollu oikein mitään järkevää tekemistä vajaaks puoleks tunniks, ni menin sitte suoraan oottelemaan.
Odottelusta tuli velä paljon pidempi, koska lääkäri oli puol tuntia myöhässä. Mie en oikein ymmärrä, et miten se on mahollista.. Tuolla siis ekat ajat on yheksältä niinkun oma aikanikin oli, ni tollasta myöhästymistä on vaikee käsittää.
Toki joskus osastokokoukset/aamupalaverit tms voi venähtää ja tän päivänen lääkäri oli osatonjohtaja, mut silti..
Muuten ihan peruskäynti. Ei mitään yllättävää. Pikasesti käytiin edellinen hoito läpi. Nyt lääkäri näytti samalla miullekin miten vaikeessa paikassa tuo miun vasen munasarja on, joten eipä yllätä, ettei sitä saatu viimeks punktioitua ja oli joka kerralla ultratessakin hankala löytää. Näytti siis molemmat puolet pariin kertaan ja selitti tarkasti, että näin ja näin nää täällä on ja tässä ja tässä ne erot. Hyvää palvelua ja ihan pyytämättä. Sitte käytiin tulevaa hoitoa läpi ja tarkistettiin, että reseptit on kunnossa.
Varattiin vielä yks kontrolli-ultra, kun se miun ja myös sen melestä kuului olla. Ei siis ois ollu kun pistosten aloituskäynti ja sen jälkeen reilu viikko punktion ajoitusultraan. Nyt sinne väliin siis sovittiin yks ultra.
Sumuttelut alkaa siis tänään ja oon ihan innoissani, kun taas pääsee oikeesti tekemään jotain, eikä pelkästään vaan odottelemaan.
Odottelusta tuli velä paljon pidempi, koska lääkäri oli puol tuntia myöhässä. Mie en oikein ymmärrä, et miten se on mahollista.. Tuolla siis ekat ajat on yheksältä niinkun oma aikanikin oli, ni tollasta myöhästymistä on vaikee käsittää.
Toki joskus osastokokoukset/aamupalaverit tms voi venähtää ja tän päivänen lääkäri oli osatonjohtaja, mut silti..
Muuten ihan peruskäynti. Ei mitään yllättävää. Pikasesti käytiin edellinen hoito läpi. Nyt lääkäri näytti samalla miullekin miten vaikeessa paikassa tuo miun vasen munasarja on, joten eipä yllätä, ettei sitä saatu viimeks punktioitua ja oli joka kerralla ultratessakin hankala löytää. Näytti siis molemmat puolet pariin kertaan ja selitti tarkasti, että näin ja näin nää täällä on ja tässä ja tässä ne erot. Hyvää palvelua ja ihan pyytämättä. Sitte käytiin tulevaa hoitoa läpi ja tarkistettiin, että reseptit on kunnossa.
Varattiin vielä yks kontrolli-ultra, kun se miun ja myös sen melestä kuului olla. Ei siis ois ollu kun pistosten aloituskäynti ja sen jälkeen reilu viikko punktion ajoitusultraan. Nyt sinne väliin siis sovittiin yks ultra.
Sumuttelut alkaa siis tänään ja oon ihan innoissani, kun taas pääsee oikeesti tekemään jotain, eikä pelkästään vaan odottelemaan.
sunnuntai 21. lokakuuta 2018
IVF 2
Tokaan ivf-hoitoon ois nyt aikoja varattuna. 30.10 Olis alotuskäynti ja samana päivänä oletattavasti alkaa taas myös Synarelan sumuttelu.
Pistosten (Bemfola 300 IU) aloituskäynti olis sitte 15.11 ja punktion ajoitus ultra 23.11. Noiden kahen jälkimmäisen välistä puuttuu oletettavasti yks seuranta-ultra. Tuskinpa viikkoa pistelen ilman, että välissä tilannetta tarkistetaan.. Mut tuohon ei hoitsu osannu sanoo mitään ja kun ei oo niin hengenhädällinen asia, ni voin kysästä tossa ekalla käynnillä asiasta.
Nii ja punktion pitäis sitte olla viikolla 48
Melko innoissani jotenkin.. Kai osittain siks, että nyt on taas jotain konkreettista tai kohta on eikä vaan odottelua ja peukaloitten pyörittelyä. Reilu viikko ni alkaa sumut ja sitte se aika meneekin kohtuullisen nopeesti, kun suhteellisen tiheesti tulee sitte noita käyntejä. Aina siis kulman takana jotain ootettavaa..
Toivotaan sitä parasta mahollista lopputulosta tästä toisesta yrityksestä!!!
Pistosten (Bemfola 300 IU) aloituskäynti olis sitte 15.11 ja punktion ajoitus ultra 23.11. Noiden kahen jälkimmäisen välistä puuttuu oletettavasti yks seuranta-ultra. Tuskinpa viikkoa pistelen ilman, että välissä tilannetta tarkistetaan.. Mut tuohon ei hoitsu osannu sanoo mitään ja kun ei oo niin hengenhädällinen asia, ni voin kysästä tossa ekalla käynnillä asiasta.
Nii ja punktion pitäis sitte olla viikolla 48
Melko innoissani jotenkin.. Kai osittain siks, että nyt on taas jotain konkreettista tai kohta on eikä vaan odottelua ja peukaloitten pyörittelyä. Reilu viikko ni alkaa sumut ja sitte se aika meneekin kohtuullisen nopeesti, kun suhteellisen tiheesti tulee sitte noita käyntejä. Aina siis kulman takana jotain ootettavaa..
Toivotaan sitä parasta mahollista lopputulosta tästä toisesta yrityksestä!!!
sunnuntai 14. lokakuuta 2018
piti tuossa jo ekan ivf hoidon aikaan kirjottaa aiheesta, mut jotenkin siinä uuden jutun ja kaiken jännityksen lomassa unohtu..
On jotenkin ahdistavaa asua pienellä siis oikeesti pienellä paikkakunnalla. Lääkkeet on tilattava (tää toki monella isommallakin paikkakunnalla), ja vaikka pääsääntösesti tulee seuraavana päivänä, jos oot aamulla tilannu, ni se lääkkeen saatavuus ei silti oo mikään itsestäänselvyys. Varsinkaan siinä kohtaa, kun annostus yhtäkkiä nousee.. Gonalin kanssa oli sinänsä helppoa, kun siitä samasta kynästä sai pistetttyä, jos vaan tavaraa oli vaikka se sitte välillä aiheuttikin kaks pistosta, kun joutu jatkaa toisella kynällä. Seuraava lääke ei toimi niin, ni jos yhtäkkiä annos nousiskin ni vois mennä hankalaks.. joo turha miettii ennakkoon, mut mietin ja stressaan silti.
Toinen haitta pienellä paikkakunnalla on se, että on paljon porukkaa jotka ei voi ehkä sanoo etttä tuntee mut tietää toisensa. Meinkin aptekissa, niinku monessa muussakin tiskien välissä on minimaalinen näköeste, muttei se ääntä eristä. Tuskin kukaan kuuntelee sen enempää miun lääketilauksia/ostoja ku miekään niiden, mut silti se häiritsee, jos joku on siinä vieressä. Eipä noista omista lääkkeistä monikaan varmaan tiedä mihin käytetään ja sivusta kuultu outo valmisteen nimi ei ehkä pysy niin kauaa, että sen ehtis googlata, jos siis sattuis jotakuta kiinnostaa.. Mut en vaan pääse eroon siitä, että vähintään puol kylää tietää mein hoidoista....
Nii ja nyt kun heti perään joudutaan uudestan ivf hoitoon tai todennäkösesti kyllä tälläkin kertaa icsi, ni varmaan toi apteekin henkilökuntakin kattoo säälivästi, että täällä tuo taas on ostamassa lisää hormoneja..
Raskaustestiä ei kyllä tulis mieleenkään ostaa omasta apteekista saati kaupasta, jos niitä ees mein pienistä marketeista saa.. Vaikee ois kyllä ostaa isommistakaan, mut onneks on netti =) =) =)
Ihme pohdintaa, kun ei oo ihan vielä ainakaan kaikilta osin taas ajankohtasta, mut toisaalta kohta on ja pohdittua tulee kuitenkin =)
Onko muilla ollu samanlaisia hankaluuksia? Ihan "oikeesti" Siis joku tuttu esim. apteekissa tai kaupassa töissä tai polilla tms.. tai sitte vaan lähinnä omassa päässä, niinku enimmäkseen itellä kai on?
On jotenkin ahdistavaa asua pienellä siis oikeesti pienellä paikkakunnalla. Lääkkeet on tilattava (tää toki monella isommallakin paikkakunnalla), ja vaikka pääsääntösesti tulee seuraavana päivänä, jos oot aamulla tilannu, ni se lääkkeen saatavuus ei silti oo mikään itsestäänselvyys. Varsinkaan siinä kohtaa, kun annostus yhtäkkiä nousee.. Gonalin kanssa oli sinänsä helppoa, kun siitä samasta kynästä sai pistetttyä, jos vaan tavaraa oli vaikka se sitte välillä aiheuttikin kaks pistosta, kun joutu jatkaa toisella kynällä. Seuraava lääke ei toimi niin, ni jos yhtäkkiä annos nousiskin ni vois mennä hankalaks.. joo turha miettii ennakkoon, mut mietin ja stressaan silti.
Toinen haitta pienellä paikkakunnalla on se, että on paljon porukkaa jotka ei voi ehkä sanoo etttä tuntee mut tietää toisensa. Meinkin aptekissa, niinku monessa muussakin tiskien välissä on minimaalinen näköeste, muttei se ääntä eristä. Tuskin kukaan kuuntelee sen enempää miun lääketilauksia/ostoja ku miekään niiden, mut silti se häiritsee, jos joku on siinä vieressä. Eipä noista omista lääkkeistä monikaan varmaan tiedä mihin käytetään ja sivusta kuultu outo valmisteen nimi ei ehkä pysy niin kauaa, että sen ehtis googlata, jos siis sattuis jotakuta kiinnostaa.. Mut en vaan pääse eroon siitä, että vähintään puol kylää tietää mein hoidoista....
Nii ja nyt kun heti perään joudutaan uudestan ivf hoitoon tai todennäkösesti kyllä tälläkin kertaa icsi, ni varmaan toi apteekin henkilökuntakin kattoo säälivästi, että täällä tuo taas on ostamassa lisää hormoneja..
Raskaustestiä ei kyllä tulis mieleenkään ostaa omasta apteekista saati kaupasta, jos niitä ees mein pienistä marketeista saa.. Vaikee ois kyllä ostaa isommistakaan, mut onneks on netti =) =) =)
Ihme pohdintaa, kun ei oo ihan vielä ainakaan kaikilta osin taas ajankohtasta, mut toisaalta kohta on ja pohdittua tulee kuitenkin =)
Onko muilla ollu samanlaisia hankaluuksia? Ihan "oikeesti" Siis joku tuttu esim. apteekissa tai kaupassa töissä tai polilla tms.. tai sitte vaan lähinnä omassa päässä, niinku enimmäkseen itellä kai on?
uusi kierto, uusi hoitokierto
Tää on jotenkin niin vuoristoratamaista.. siis tunteet ja ajatukset..
Hetkittäin oon ihan innoissani siskon raskaudesta ja kattelen söpöjä vaatteita tulevalle muksulle. (tätä en normaalisti siis tee mieluusti kenenkään, edes omien vaatteiden takia, siis des kattele saati eti jotain söpöä..) Jopa sillä ajatuksella, että jos ja toivottavasti kun meillä sama onni alkaa seuraavasta hoidosta, niin puetaan yhteen kuvaan molempien pienokaiset samanlaisiin vaatteisiin.. Ei hajua mistä tällanen ajatus on tullu..
Toisaalta välillä on itku herkässä, vaikken yleensä onnistu siinä ees halutessani ja yrittäessäni??
Melkein elättelin jo toiveita, että edellinen vuoto ois ollu vaan jotain super runsasta muuta vuotoa, kun nyt ei tuntunu yhtään siltä, että vuoto ois normaaliin aikaan alkamassa ja edellinenkin oli oikeestaan täysin kivuton (tosi outoa) ja normaalia runsaampi ja pidempi (outoa tuokin, muttei toisaalta välttämättä hyvällä tavalla).
No alkoihan se sieltä kuitenkin, toki sanotaanko, että kokonaista puol vuorokautta oletettua myöhemmin ja ilman mitään ennakko-oireita. Ei tainnu siis käydä ihmettä, mut toisaalta sainpahan ilmottautua seuraavaan hoitoon.
Maanantaina toivottavasti tulee jo omapolulle viestiä aikatauluista, mut toisaalta niidenkin kanssa voi jo ehkä ennakoida ja olettaa, että viime hoitokiekan mukaan vastaavilla aikatauluilla mennään. Nyt toki isommalla annoksella alkanee pistokset, että punktion ja siirron osalta ei ehkä noudateta eellisen aikatauluja. Mut muuten osunee ultrat sun muut täsmälleen samoille päiville ja yhen heitolla siis samoille päivämäärillekin..
No eipä noilla niin väliä.. Mieluusti poikkean vaikka kaikista, jos se takaa myös sen toisenlaisen lopputuloksen.. =)
Hetkittäin oon ihan innoissani siskon raskaudesta ja kattelen söpöjä vaatteita tulevalle muksulle. (tätä en normaalisti siis tee mieluusti kenenkään, edes omien vaatteiden takia, siis des kattele saati eti jotain söpöä..) Jopa sillä ajatuksella, että jos ja toivottavasti kun meillä sama onni alkaa seuraavasta hoidosta, niin puetaan yhteen kuvaan molempien pienokaiset samanlaisiin vaatteisiin.. Ei hajua mistä tällanen ajatus on tullu..
Toisaalta välillä on itku herkässä, vaikken yleensä onnistu siinä ees halutessani ja yrittäessäni??
Melkein elättelin jo toiveita, että edellinen vuoto ois ollu vaan jotain super runsasta muuta vuotoa, kun nyt ei tuntunu yhtään siltä, että vuoto ois normaaliin aikaan alkamassa ja edellinenkin oli oikeestaan täysin kivuton (tosi outoa) ja normaalia runsaampi ja pidempi (outoa tuokin, muttei toisaalta välttämättä hyvällä tavalla).
No alkoihan se sieltä kuitenkin, toki sanotaanko, että kokonaista puol vuorokautta oletettua myöhemmin ja ilman mitään ennakko-oireita. Ei tainnu siis käydä ihmettä, mut toisaalta sainpahan ilmottautua seuraavaan hoitoon.
Maanantaina toivottavasti tulee jo omapolulle viestiä aikatauluista, mut toisaalta niidenkin kanssa voi jo ehkä ennakoida ja olettaa, että viime hoitokiekan mukaan vastaavilla aikatauluilla mennään. Nyt toki isommalla annoksella alkanee pistokset, että punktion ja siirron osalta ei ehkä noudateta eellisen aikatauluja. Mut muuten osunee ultrat sun muut täsmälleen samoille päiville ja yhen heitolla siis samoille päivämäärillekin..
No eipä noilla niin väliä.. Mieluusti poikkean vaikka kaikista, jos se takaa myös sen toisenlaisen lopputuloksen.. =)
perjantai 12. lokakuuta 2018
Raskausuutisia :(
Ei mie en ikäväkseni oo raskaana.
Jos on ollu ikävää lukea eri somekanavilta tuttujen ja sukulaiste raskausuutisia , raskaushehkutuksia, synnytyksiä ja vauva-arkea, niin nyt tuntuu vielä paljon pahemmalta tää tuorein uutinen.
Sain yhdeltä siskoistani tekstarin tossa viikko sitte. Siinä ei periaatteessa toki vielä kerrottu mitään mut ei ollu vaikee päätellä. Soitin sitte kotimatkalla siskolle ja sain vahvistuksen epäilykselleni. Raskaana on ja testin li tehny samoihin aikoihin, kun ite tuskailin negatulokseni kanssa.
Ei ollu helppoa siskollekaan. Hirveen mörön oli saanu päähänsä siitä, että haluaa miulle kertoa heti, mutta miten. Oli oottanu varhaisultraan asti, jotta tietää varmuudella ja sitte laitteli miulle tuon viestin. Oli silllä valmiina viesti myös tuosta asiasta, jos en ois halunnu puhua, mut ehkä tuo hoit parhaiten noin.
En oikein oo tienny mitä ajatella tai tuntea. Oon toki iloinen siskon ja sen avomiehen puolesta, mut mitä muuta?
Kai jollain tapaa toki pettynyt, vähän surullinen, kateellinen?
Mut lähinnä oon ihmetelly, kun ei oikein ees noita tai mitään muutakaan..
Viikon tuo sitte vissiin kesti ennenkun iski kunnolla tajuntaan.. Eilen mein sisarusten ja äiskän whats app ryhmässä alko pienestä kirjotusvirheestä sitte tosi epämääränen läpän heitto raskauksista jne.. Muut ei siis tuosta siskon raskaudesta vielä tiedä. Siinä sitte muiden vetäytyessä keskustelusta ja mentyä nukkumaan se iski ku märkä rätti vasten kasvoja. Kyyneleet vaan kävi valumaan ja kaikki mahollinen tuntu purkautuvan yhellä kertaa. Ajatukset risteili päässä ja tunteen iski innalle kaikki yhteisestä päätöksestä.
Saadaanko myö ikinä omaa lasta? Mitä jos jäädään kahdestaan? Kaikki se epävarmuus, pelko, kateus, pettymykset ja suru purkautu vihdoin ulos. Toisaalta pirun kuormittavaa, mut teki kyllä varmaan ihan hyvää saada tuo kaikki purettua. Puhuttuahan noista on tullu paljonkin, mut ehkä nuo kaikki tunteet ja pelottavimmat ajatukset on tullu vaan työnnettyä syrjään, että selviäis..
Tästä on ehkä taas kuitenkin hyvä jatkaa. Seuraavia kuukautisia ja sitä kautta toista ivf-kiertoa ootellessa. Näinä päivinä pitäis alkaa.
Jos on ollu ikävää lukea eri somekanavilta tuttujen ja sukulaiste raskausuutisia , raskaushehkutuksia, synnytyksiä ja vauva-arkea, niin nyt tuntuu vielä paljon pahemmalta tää tuorein uutinen.
Sain yhdeltä siskoistani tekstarin tossa viikko sitte. Siinä ei periaatteessa toki vielä kerrottu mitään mut ei ollu vaikee päätellä. Soitin sitte kotimatkalla siskolle ja sain vahvistuksen epäilykselleni. Raskaana on ja testin li tehny samoihin aikoihin, kun ite tuskailin negatulokseni kanssa.
Ei ollu helppoa siskollekaan. Hirveen mörön oli saanu päähänsä siitä, että haluaa miulle kertoa heti, mutta miten. Oli oottanu varhaisultraan asti, jotta tietää varmuudella ja sitte laitteli miulle tuon viestin. Oli silllä valmiina viesti myös tuosta asiasta, jos en ois halunnu puhua, mut ehkä tuo hoit parhaiten noin.
En oikein oo tienny mitä ajatella tai tuntea. Oon toki iloinen siskon ja sen avomiehen puolesta, mut mitä muuta?
Kai jollain tapaa toki pettynyt, vähän surullinen, kateellinen?
Mut lähinnä oon ihmetelly, kun ei oikein ees noita tai mitään muutakaan..
Viikon tuo sitte vissiin kesti ennenkun iski kunnolla tajuntaan.. Eilen mein sisarusten ja äiskän whats app ryhmässä alko pienestä kirjotusvirheestä sitte tosi epämääränen läpän heitto raskauksista jne.. Muut ei siis tuosta siskon raskaudesta vielä tiedä. Siinä sitte muiden vetäytyessä keskustelusta ja mentyä nukkumaan se iski ku märkä rätti vasten kasvoja. Kyyneleet vaan kävi valumaan ja kaikki mahollinen tuntu purkautuvan yhellä kertaa. Ajatukset risteili päässä ja tunteen iski innalle kaikki yhteisestä päätöksestä.
Saadaanko myö ikinä omaa lasta? Mitä jos jäädään kahdestaan? Kaikki se epävarmuus, pelko, kateus, pettymykset ja suru purkautu vihdoin ulos. Toisaalta pirun kuormittavaa, mut teki kyllä varmaan ihan hyvää saada tuo kaikki purettua. Puhuttuahan noista on tullu paljonkin, mut ehkä nuo kaikki tunteet ja pelottavimmat ajatukset on tullu vaan työnnettyä syrjään, että selviäis..
Tästä on ehkä taas kuitenkin hyvä jatkaa. Seuraavia kuukautisia ja sitä kautta toista ivf-kiertoa ootellessa. Näinä päivinä pitäis alkaa.
lauantai 22. syyskuuta 2018
Pyörähin tossa kannasta kattelemassa, että onko viimisistä tapahtumista jo kirjaukset laitettu. Samalla huomasin, että seuraavaa ivf-hoitoon tulee sitten eri lääkkeet, kun mitä ekssa oli. Gonal-F vaihtuu Bemfolaan ja Pregnyl Ovitrelleen. Synarela ja Lugesteron tietty kuuluu myös pakettiin.
Lähinnä ihmettelin vaan, kun alunperin oli puhe, että samoilla mennään. Ja heikko vastekin johtu oletettavasti turhan pienestä annoksesta.
Vähän tutkin noita lääkkeitä, ni käytännössä gonal ja Bemfola on ihan samaa tavaraa. Bemfola taitaa olla jokusen euron halvempi, mut eipä sekään ero oo iso. Vähän sama vissiin ton Ovitrellen kanssa. Toisaalta toki ihan se ja sama mitä sitä pistelee, kunhan tulos ois toivottu.
Gonalia ois ollu toki parin pistoksen verran kotona, mut majailkoon vielä toistaseks siellä.
Alotus ois tällä kertaa 300 iu. Eli se mihin nostettiin viimeks. Toivottavasti tuolla saadaan heti monta solua kasvamaan ja kypsymään.
Muuten ei tapahdu oikein mitään. Töitä on riittäny ja nukkuminen on ollu taas vähän huoompaa, joten liki jatkuvasti väsyttää. Malttamattomana jo ootan seuraavan kierron alkua, vaikka tätäkin on vasta reilu viikko takana.
Siskon luona olin yhen illan ja yön ja sitte sen ja siskontytön kanssa vielä valtaosan seuraavasta päivästä, kun sinkontytöllä oli kontrollikäynti lastenklinikalla. Ajomatkat ja jonotteut ym, ni siihen reissuun menitäys työpäivä ja vähän päällekin. Oli mukavaa kyllä kerrankin ihan ajan kanssa olla siskolla ja jutella kunnolla vähän kaikesta. Toki siinä ehti touhuilla myös noiden lasten kanssa.
Ens viikolla nään pitkästä aikaa yhtä ystävää ja onpa ens viikolla pitkästä aikaa myös aika terapeutille. Asiaa ainakin pitäis riittää ja kiva päästä jollekin ulkopuoliselle purkamaan ajatuksia ja tunteita. Meillä on onneks aina ollu se systeemi, että saan laitella sille s.postia. Autto paljon silloin kun aikanaan alotettiin, kun kirjottaminen on itelleen paljon helpompaa ku puhuminen. Nykyään puhuminenkin sujuu kohtuullisesti, mut alottaminen on vaikeeta edelleen ja aiheen valitseminen. Helpottaa nykyään jo senkin suhteen, että kun nähään enää noin kerran kuussa, ni käyntien välissä ehtii monensti tapahtumaan niin paljon sellasta mistä haluaa puhua. Auttaa siis kun voi laitella viestejä, niin terapeutti on suurinpiirtein kartalla tapahtumista. Jää enemmän aikaa niiden käsittelyyn, kun ei ihan kaikkea tarvii selittää alusta asti.
Katotaan milloin saan taas aikaseks kirjottaa. Tarinaa tulee enemmän silloin kun on hoito käynnissä. Tai knäköjään asiaa riittää muutenkin, mut sitä ei vaan meinaa osata alottaa..
Lähinnä ihmettelin vaan, kun alunperin oli puhe, että samoilla mennään. Ja heikko vastekin johtu oletettavasti turhan pienestä annoksesta.
Vähän tutkin noita lääkkeitä, ni käytännössä gonal ja Bemfola on ihan samaa tavaraa. Bemfola taitaa olla jokusen euron halvempi, mut eipä sekään ero oo iso. Vähän sama vissiin ton Ovitrellen kanssa. Toisaalta toki ihan se ja sama mitä sitä pistelee, kunhan tulos ois toivottu.
Gonalia ois ollu toki parin pistoksen verran kotona, mut majailkoon vielä toistaseks siellä.
Alotus ois tällä kertaa 300 iu. Eli se mihin nostettiin viimeks. Toivottavasti tuolla saadaan heti monta solua kasvamaan ja kypsymään.
Muuten ei tapahdu oikein mitään. Töitä on riittäny ja nukkuminen on ollu taas vähän huoompaa, joten liki jatkuvasti väsyttää. Malttamattomana jo ootan seuraavan kierron alkua, vaikka tätäkin on vasta reilu viikko takana.
Siskon luona olin yhen illan ja yön ja sitte sen ja siskontytön kanssa vielä valtaosan seuraavasta päivästä, kun sinkontytöllä oli kontrollikäynti lastenklinikalla. Ajomatkat ja jonotteut ym, ni siihen reissuun menitäys työpäivä ja vähän päällekin. Oli mukavaa kyllä kerrankin ihan ajan kanssa olla siskolla ja jutella kunnolla vähän kaikesta. Toki siinä ehti touhuilla myös noiden lasten kanssa.
Ens viikolla nään pitkästä aikaa yhtä ystävää ja onpa ens viikolla pitkästä aikaa myös aika terapeutille. Asiaa ainakin pitäis riittää ja kiva päästä jollekin ulkopuoliselle purkamaan ajatuksia ja tunteita. Meillä on onneks aina ollu se systeemi, että saan laitella sille s.postia. Autto paljon silloin kun aikanaan alotettiin, kun kirjottaminen on itelleen paljon helpompaa ku puhuminen. Nykyään puhuminenkin sujuu kohtuullisesti, mut alottaminen on vaikeeta edelleen ja aiheen valitseminen. Helpottaa nykyään jo senkin suhteen, että kun nähään enää noin kerran kuussa, ni käyntien välissä ehtii monensti tapahtumaan niin paljon sellasta mistä haluaa puhua. Auttaa siis kun voi laitella viestejä, niin terapeutti on suurinpiirtein kartalla tapahtumista. Jää enemmän aikaa niiden käsittelyyn, kun ei ihan kaikkea tarvii selittää alusta asti.
Katotaan milloin saan taas aikaseks kirjottaa. Tarinaa tulee enemmän silloin kun on hoito käynnissä. Tai knäköjään asiaa riittää muutenkin, mut sitä ei vaan meinaa osata alottaa..
maanantai 17. syyskuuta 2018
Viikonloppu meni melko alakuloisissa tunnelmissa. Lauantaina olin muutaman tunnin järkkärinä yhessä tapahtumassa ja sunnuntai menikin eräitä 50 v juhlia viettäessä.
Jotenkin kokoajan kuitenkin ootin maanantaiaamua, jotta "saa" ilmottaa raskaustestin tuloksen naikkarille. En ihan täysillä liputa ton käytännön puolesta. Toki tiedän, että vuodot on melkosen yleisiä alkuraskaudessa ja taitaa olla vielä yleismpiä hoidoilla raskautuneilla. Silti tuo perjantaina tai jo edellisenä yönä alkanu vuoto oli jotain ihan muuta ja testikin ois sen negan varmistanu. Kaks viikkoa ovulaatiosta jo siinä kohtaa, niin vois sanoo, että melkosen luotettava tulos ois ollu.
No nyt kuitenkin aamulla laittelin tiedot omapolulle ja pari tuntia myöhemmin sinne tulikin jo viestiä, että seuraavasta kierrosta voidaan tehdä toinen ivf. Kiva ettei tarvii tuon pidempään oottaa uutta yritystä edes näin julkisella puolella. Johtuuko lie mein huonosta tilanteesta vai onkohan kuinkakin normaalia? Pitää jostain yrittää vähän kysellä.
Pienenä bonuksena tietty se, että lääkekaton ollessa täynnä saa seuraavan hoitokierron lääkkeet melkosen edullisesti. Ei mitenkään ratkaseva tekijä, mut en voi väittää ettenkö ois tyytyväinen siitä että säästetään useita satoja. Lääkemäärä tulee kuitenkin olee isompi ku millä ekassa ivf:ssä liikkeelle lähdettiin. Josko siitä ois apua ja saatais muutama folli enemmän kasvateltua.
Jotenkin kokoajan kuitenkin ootin maanantaiaamua, jotta "saa" ilmottaa raskaustestin tuloksen naikkarille. En ihan täysillä liputa ton käytännön puolesta. Toki tiedän, että vuodot on melkosen yleisiä alkuraskaudessa ja taitaa olla vielä yleismpiä hoidoilla raskautuneilla. Silti tuo perjantaina tai jo edellisenä yönä alkanu vuoto oli jotain ihan muuta ja testikin ois sen negan varmistanu. Kaks viikkoa ovulaatiosta jo siinä kohtaa, niin vois sanoo, että melkosen luotettava tulos ois ollu.
No nyt kuitenkin aamulla laittelin tiedot omapolulle ja pari tuntia myöhemmin sinne tulikin jo viestiä, että seuraavasta kierrosta voidaan tehdä toinen ivf. Kiva ettei tarvii tuon pidempään oottaa uutta yritystä edes näin julkisella puolella. Johtuuko lie mein huonosta tilanteesta vai onkohan kuinkakin normaalia? Pitää jostain yrittää vähän kysellä.
Pienenä bonuksena tietty se, että lääkekaton ollessa täynnä saa seuraavan hoitokierron lääkkeet melkosen edullisesti. Ei mitenkään ratkaseva tekijä, mut en voi väittää ettenkö ois tyytyväinen siitä että säästetään useita satoja. Lääkemäärä tulee kuitenkin olee isompi ku millä ekassa ivf:ssä liikkeelle lähdettiin. Josko siitä ois apua ja saatais muutama folli enemmän kasvateltua.
torstai 13. syyskuuta 2018
vuotaa
Sieltä se tuli.. Vuoto.. Lugejen läpikin.. Huomenna ois viiminen päivä kun lugeja pitäis tunkea ja varmaan kiltisti niin teenkin, vaikka tää vuoto ei varmasti oo mitään varatonta alkuraskauden tiputtelua tai vuotoa.Ihan kunnon menkkavuoto kaikkine kipuineen.. Parhana vieköön!
En oo elätelly suuria tunteita onnistumisen suhteen, mut ai helkkari kun tuntuu pahalta! Kai sitä kuitenkin on toivonu, et jospa eka kerta jo tärppäis.. No se ois kai ollu liian hyvää ollakseen totta..
Koita tässä nyt sitte mennä nukkumaan ku vituttaa ja itkettää.. Aamulla siis silmät ristissä toivottavasti ei kovin turvoksissa ja punasina töihin..
Testit taitaa jäädä odottelemaan seuraavaa kertaa, jos sellanen tulee.. Kai se pakollinen ehkä pitää maanantaina tehä, mut kyllä tää kierto oli tässä =(
En oo elätelly suuria tunteita onnistumisen suhteen, mut ai helkkari kun tuntuu pahalta! Kai sitä kuitenkin on toivonu, et jospa eka kerta jo tärppäis.. No se ois kai ollu liian hyvää ollakseen totta..
Koita tässä nyt sitte mennä nukkumaan ku vituttaa ja itkettää.. Aamulla siis silmät ristissä toivottavasti ei kovin turvoksissa ja punasina töihin..
Testit taitaa jäädä odottelemaan seuraavaa kertaa, jos sellanen tulee.. Kai se pakollinen ehkä pitää maanantaina tehä, mut kyllä tää kierto oli tässä =(
Olin eilen pitkästä aikaa siskon lapsia vahtimassa. Oon tässä oikeestaan koko hoitotaipaleen miettiny miten vähän on ollu niitä tilanteita kun jonkun raskausuutiset, raskaushehkutus, vauva-aikojen intoilut tai ylipänsä lapsien seurassa olo ei oo pahemmin häirinny, ahdistanu tai tuntunu pahalta.
Eilen tuntu, et kikki nuo tunteet ois lyöny yllättäen vasten kasvoja. Pääsääntösesti nautin noiden ihanien muksujen seurasta ja ne saa hyvälle tuulelle silloinkin, kun on mieli ollu maassa. Eilisen jälkeen kotona mietin vaan, et mitä jos mie en koskaan saa yhtä ihania tai edes sitä yhtä ihanaa omiin jalkoihini pyörimään, ihmeellisiä kysymyksiä esittämään ja mitä mielikuvituksellisempia leikkejä keksimään ja leikkimään...??
Mitä sitten??
Eilen tuntu, et kikki nuo tunteet ois lyöny yllättäen vasten kasvoja. Pääsääntösesti nautin noiden ihanien muksujen seurasta ja ne saa hyvälle tuulelle silloinkin, kun on mieli ollu maassa. Eilisen jälkeen kotona mietin vaan, et mitä jos mie en koskaan saa yhtä ihania tai edes sitä yhtä ihanaa omiin jalkoihini pyörimään, ihmeellisiä kysymyksiä esittämään ja mitä mielikuvituksellisempia leikkejä keksimään ja leikkimään...??
Mitä sitten??
tiistai 11. syyskuuta 2018
epä- toivo? -usko? -luulo? -varmuus?
Tai jokin sellanen iskeytyy väkisin tajuntaan. Oon täysin varma, ettei meille vielä lasta tule. Ne vähäisimmätkin oireentapaiset n hävinny. Ei tissikipuja tai edes aristusta. Ei nippailuja, vihlomisia tai pakotusta alavatsan seudulla. Ei mitään. Toki oireettomuuskin vois olla oire, mutta kun ei oo ennenkään ollu, niin miksipä tälläkään kertaa??
Joku pieni osa ei haluu vielä luovuttaa toivon suhteen, mutta se ei kovin korkeelle uskalla päätään nostaa näiden muiden tunteiden poukkoillessa suuntaan ja toiseen.
Voi kun itsensä saisi hetkeksi off-asentoon tai edes autopilotille ajatusten ja tunteiden osalta. En mie kai todellisuudessa sitä oikeesti halua. Se tie tuli aikanaan kuljettua. Se ei tehny hyvää saati lopulta helpottanu asioita. kasas niitä vaan enemmän ja enemmän yhteen kunnes ne oli pakko kuitenkin kohdata, käydä läpi ja selvittää itsensä kanssa. Ei helppoa ollut sekään, vaikkakin äärimmäisen palkitsevaa lopulta. Nyt eksyin jo aiheesta, mutta onko sillä niin väliä.
Samaa elämää kaikkine tapahtumiseen ja tunteineen. Joskus se tuntuu vaan niin koin vaikeelta ja kuluttavalta, kun ei tiedä mihin uskoa tai kuinka paljon uskaltaa toivoa, ettei tunteet käy liian raskaiksi.
Joku pieni osa ei haluu vielä luovuttaa toivon suhteen, mutta se ei kovin korkeelle uskalla päätään nostaa näiden muiden tunteiden poukkoillessa suuntaan ja toiseen.
Voi kun itsensä saisi hetkeksi off-asentoon tai edes autopilotille ajatusten ja tunteiden osalta. En mie kai todellisuudessa sitä oikeesti halua. Se tie tuli aikanaan kuljettua. Se ei tehny hyvää saati lopulta helpottanu asioita. kasas niitä vaan enemmän ja enemmän yhteen kunnes ne oli pakko kuitenkin kohdata, käydä läpi ja selvittää itsensä kanssa. Ei helppoa ollut sekään, vaikkakin äärimmäisen palkitsevaa lopulta. Nyt eksyin jo aiheesta, mutta onko sillä niin väliä.
Samaa elämää kaikkine tapahtumiseen ja tunteineen. Joskus se tuntuu vaan niin koin vaikeelta ja kuluttavalta, kun ei tiedä mihin uskoa tai kuinka paljon uskaltaa toivoa, ettei tunteet käy liian raskaiksi.
Pp 6
Tää olikin jäänyt tuonne luonnoksiin vahingossa, mutta julkastaan nyt kuitenkin, vaikka pari päivää myöhässä onkin.
Piinapäivää edetään ja taas venähti kirjotusväli viikkoon.
Ensimmäisenä täytyy todeta, että se mein viljelyyn jäänyt toinen allkio ei jakanut pakkaseen asti. Oli melkosen kova pettymys. Nyt ollaan tän hoitokerran suhteen yhden kortin varassa. Jotenkin ois tuntunu helpommalta, että siellä pakkasessa ois ollu se toinen mahdollisuus olemassa, jos ei tästä siirrosta plussaa saada. Mut eipä sille nyt mitään voi. Eikä toki ois voinu muutenkaan ite vaikuttaa.
Piinailut on menny melkosen kivuttomasti. Töitä on ollu sen verran paljon, ettei oo ihmeemmin ehtiny miettiä. Toisaalta oon myös ihan tietosesti yrittäny olla miettimättä ja tarkkailematta mahollisia oireita. Nyt parin viimesen päivän aikana oon pari kertaa huomannu miettiväni, et tuntuuko jotain tai lähinnä kun on mahalleen yrittäny nukkua, ni oon miettiny, et tissit on yllättävän kipeet. Normaalisti ei oo ees menkkojen aikaan arat tai muuta. Samoin parit vihlaisut ja jomottelut mahassa on hetkellisesti laittanu miettii, et oisko tää joku oire. Toistaseks oon jättäny ne sitte heti omaan arvoonsa, kun tiedostan, et kaikki minimaaliset tuntemukset voi ja luultavasti johtuukin lugeista, vaikkei ne inssien aikana oireita tehnytkään tai sitte vaan vielä tehokkaammin suljin ne mielestäni.
Jotenki kai ajattelen, että jos en mieti oireita ja siten ala elättelee turhia tai liian suuria toiveita, niin en pettyis ehkä niin pahasti, jos nega tulee. Pettymys nyt varmasti tulis olee, mut jos ei sitte ainakaan ihan pilvilinnoista asti tipahtais, ni ehkä se ois helpompi.. Tiiä sitte oisko se oikeesti niin, mut kai sitä jotenkin yrittää itseään suojella vähän jo valmiiks.
Jos ei plussaa saada niin voidaan kuitenkin suunnitella uus hoito ja pistokset alotettais jo suoraan tätä kertaa isommalla annoksella. Jos oikein ymmärsin ni vissiin suoraan 300 iu ois tarkotus alottaa. Mut ei mennä sen enempää siihen, kun toivottavasti näitä mietitään vasta jos halutaan pikkusisarusta joskus yrittää.
Yritän saada jatkossa vähän aktiivisemmin taas kirjoteltua.
Piinapäivää edetään ja taas venähti kirjotusväli viikkoon.
Ensimmäisenä täytyy todeta, että se mein viljelyyn jäänyt toinen allkio ei jakanut pakkaseen asti. Oli melkosen kova pettymys. Nyt ollaan tän hoitokerran suhteen yhden kortin varassa. Jotenkin ois tuntunu helpommalta, että siellä pakkasessa ois ollu se toinen mahdollisuus olemassa, jos ei tästä siirrosta plussaa saada. Mut eipä sille nyt mitään voi. Eikä toki ois voinu muutenkaan ite vaikuttaa.
Piinailut on menny melkosen kivuttomasti. Töitä on ollu sen verran paljon, ettei oo ihmeemmin ehtiny miettiä. Toisaalta oon myös ihan tietosesti yrittäny olla miettimättä ja tarkkailematta mahollisia oireita. Nyt parin viimesen päivän aikana oon pari kertaa huomannu miettiväni, et tuntuuko jotain tai lähinnä kun on mahalleen yrittäny nukkua, ni oon miettiny, et tissit on yllättävän kipeet. Normaalisti ei oo ees menkkojen aikaan arat tai muuta. Samoin parit vihlaisut ja jomottelut mahassa on hetkellisesti laittanu miettii, et oisko tää joku oire. Toistaseks oon jättäny ne sitte heti omaan arvoonsa, kun tiedostan, et kaikki minimaaliset tuntemukset voi ja luultavasti johtuukin lugeista, vaikkei ne inssien aikana oireita tehnytkään tai sitte vaan vielä tehokkaammin suljin ne mielestäni.
Jotenki kai ajattelen, että jos en mieti oireita ja siten ala elättelee turhia tai liian suuria toiveita, niin en pettyis ehkä niin pahasti, jos nega tulee. Pettymys nyt varmasti tulis olee, mut jos ei sitte ainakaan ihan pilvilinnoista asti tipahtais, ni ehkä se ois helpompi.. Tiiä sitte oisko se oikeesti niin, mut kai sitä jotenkin yrittää itseään suojella vähän jo valmiiks.
Jos ei plussaa saada niin voidaan kuitenkin suunnitella uus hoito ja pistokset alotettais jo suoraan tätä kertaa isommalla annoksella. Jos oikein ymmärsin ni vissiin suoraan 300 iu ois tarkotus alottaa. Mut ei mennä sen enempää siihen, kun toivottavasti näitä mietitään vasta jos halutaan pikkusisarusta joskus yrittää.
Yritän saada jatkossa vähän aktiivisemmin taas kirjoteltua.
maanantai 3. syyskuuta 2018
tuoresiirto
Tänään oli siis tuoresiirto. Sitä pelättyä puhelua ei onneks koskaan tullu.
Eilen selvis, että kaikki viis munasolua oli kypsiä, mutta vaan kaks niistä sitten hedelmöittyi.
Tänään sitte jouduin yksin ajelee (tylsää) Helsinkiin Tai siis Vantaalle, josta hain siskon seurakseni. Käytiin kahvilla ja käveltiin ristiin rastiin aikaa odotellessa. Oli hienoa, että sain sen mukaan, koska yksin oisin varmaan panikoinu ja jännittäny ihan hillittömästi.
Siirto itessään vei sen muutaman minuutin ja oli ihan sujuva ja kivuton toimenpide. Vaikka tais jännittää ainakin sykkeistä päätellen huomattavasti enemmän, ku punktio.. Ja siellä se piiperoinen nyt toivottavasti katselee sopivaa kiinnittymispaikkaa, johon pidempiaikasen pesänsä sitten rakentaa..
Toinen alkio on edelleen myös hengissä ja sitä jatkoviljellään torstaihin asti. Jos blastoks jaksaa, niin sitten pääsee pakkaseen. Testipäivä on kahen viikon päästä eli 17.9.
Onneks töissä alkaa huomisen vapaan jälkeen vähän tiiviimpi tahti, niin ehkä nää piinapäivät menee sitä kautta vähän nopeemmin.. Uskoo ken haluaa =) =)
Eilen selvis, että kaikki viis munasolua oli kypsiä, mutta vaan kaks niistä sitten hedelmöittyi.
Tänään sitte jouduin yksin ajelee (tylsää) Helsinkiin Tai siis Vantaalle, josta hain siskon seurakseni. Käytiin kahvilla ja käveltiin ristiin rastiin aikaa odotellessa. Oli hienoa, että sain sen mukaan, koska yksin oisin varmaan panikoinu ja jännittäny ihan hillittömästi.
Siirto itessään vei sen muutaman minuutin ja oli ihan sujuva ja kivuton toimenpide. Vaikka tais jännittää ainakin sykkeistä päätellen huomattavasti enemmän, ku punktio.. Ja siellä se piiperoinen nyt toivottavasti katselee sopivaa kiinnittymispaikkaa, johon pidempiaikasen pesänsä sitten rakentaa..
Toinen alkio on edelleen myös hengissä ja sitä jatkoviljellään torstaihin asti. Jos blastoks jaksaa, niin sitten pääsee pakkaseen. Testipäivä on kahen viikon päästä eli 17.9.
Onneks töissä alkaa huomisen vapaan jälkeen vähän tiiviimpi tahti, niin ehkä nää piinapäivät menee sitä kautta vähän nopeemmin.. Uskoo ken haluaa =) =)
perjantainen punktio
Punktiopäivän tarinointia.. Yön vietin siis töissä.. Ei ehkä se paras vaihtoehto, mut minkäs teet.. Toisaalta luulen etten ois kotona juurikaan paremmin nukkunu.. Ja vaikka yöllä pariin kertaan kävikin jännittää ja kaikki maholliset kauhuskenaariot pyöri päässä, ni valtaosan ajasta pystyin olee liiemmin tulevaa miettimättä. Töistä kun pääsin kotiin, ni oli tunnin verran aikaa ihmetellä ennen lähtöä. Aika meinas käydä pitkäks ja vähän hoputtelinkin miestä, että lähetään jo ja juodaan aamukahvit matkalla, kun itekin sain vielä juoda maks 2 desiä teetä, mustaa kahvia, vettä tai mehua. Syöminenhän piti lopettaa jo kahdelta. Alkumatkasta siis "kahviteltiin" siskoa ja siskontyttöä odotellessa. Matkalla jo mietittiin, että oisko pitäny varmuudeks soittaa siskolle , et se on hereillä, mutta kun näky whats apissa, että se oli siellä pyörähtäny just ennen seiskaa ni jätin soittamatta. Just ennen puol kasia se sitte soitti, et on myöhässä, kun oli nukahtanu uudestaan, mut ovat jo matkalla.. Aiataulu oli mein ohtaamispaikasta lähdettäessä melko tiukka ja vaikka sisko ehkä
vähän reippaamin ajelikin, ni se puotti meit naikkarin eteen viis minsaa ennen mein aikaa.. Meinas vähän matkalla paniikki iskeä.. Iteku oon yleensä jopa liian aikasin joka paikassa, ni viel enemmän meinas ahdistaa noin riskiaikataululla olo... Seuraava hämmennys oli, kun mein aika oli siis 9.30, ni kun paikalle päästiin, ni ilmotettiin, et ollaan kuudensia ja viimisiä jonossa, eli mein punktio on 11-12 riippuen miten edellisillä kestää.. Vähän sotki aikatauluja kun alunperin oli ilmotettu, että kolme tuntia menee.. No meni vaan tunti pidempään lopulta. No kuitenkin. Paikalle kun päästiin niin mies meni hoitaamaan oman osansa ja miut ohjattiin seurantahuoneeseen, jonne mies tulee kun on valmis. Siellä oli sitte pieni verhoilla eristetty yksiö jokaiselle kuudelle parille. Ensin pikku haastattelu eli tiedot kohdilleen ja sitte vaatteiden vaihtoon. Täytyy sanoo, et nuo sairaalavatteet ei oo ne kaikkein ihanimmat. Mein versio siis selästä avoin kaapu ja toki aamutakki, jotta ei tarvii takamus vilkkuen liikkua. Vihaan myös noita sairaalasukkia. No mut kuitenki. Siinä vuoroa odotellessa sai hyvän jalkahieronnan mieheltä ja aika sinänsä kulki jotenkuten eteenpäin. Tunti ennen mein vuoroa sain kanyylin ja ekat rauhottavat ja särkylääkkeet. Propsit hoitsulle joka sai kanyylin ekalla yrittämällä paikalleen, vaikka kiroskin kun miun suonet on kovin pienet =) Punktio meni ihan sujuvasti. Tekis mieli sanoo, et muistan kaiken, mut parissa kohtaa tais mennä jotain ohi. Porukkaa oli siinä huoneessa pilvin pimein. Tärkeimmät rekistöröin kuitenki. Eli sen, että oikeelta saatiin neljästä follista kuitenkin viis solua. Negatiivistakin koettiin, kun vasen puoli jäi punktioimatta kokonaan. Oli niin pahasti suolien takana piilossa, että ois ollu liian iso riski lähtee yrittää. Tässä kohtaa sitä yritti kaks eri hoitsua painaa mahan päältä edes johonkin suuntaan ja pyydettiin viel toinen lääkärikin paikalle, jos ois keksiny jotain. Lopulta kaikki kolme yritti eri suunnista runnoa, mut totesivat, et ei se liiku mihinkän.. Ja sen et miulla on vatsalihakset jotka viimisimpänä blokkas yrityksen.. Ei siellä ois toki ollu ku yks, ehkä kaks solua, mut harmittaa silti kun nekin ois ollu tärkeitä. Punktion jälkeen sitte suunta takasin seurantahuoneeseen. Perusmittauksia aina välillä ja puolen tunnin odotteun jälkeen sai kevyen välipalan. Jugurtin, lasin mustikkakeittoa ja lasin mehua. Tästä eteenpäin sai myös juoda ja saipa mies hakea miulle myös kupin kahvia. Pakollinen kahen tunnin tarkkailu ja jos kotituskriteerit täyttyy, ni sitte kotiin. En tarkemmin kyselly kriteereitä, mut tais olla ne perinteiset, et pitää pystyä jotain syömään ja vessakäynti. No ei ongelmaa kummassakaan ja viiminen vartti vaan kytättiin hoitsun kanssa kelloa, että se pakollinen kaks tuntia on täynnä. Saikkua ois alunperin ollu vaan kaks päivää, mut kiltisti nuo kirjotti vielä sunnuntainkin, kun kerroin työn luonteesta ja kuin hankalaa on äkkiseltään vuoroja järjesää. Ehkä vähän vaikutti sekin ku nuo ties, et on jo yön valvonu ja sama valvominen ois eessä ennen siirtoa.. Lääkäri totes vaan kysyessäni, et toki kirjottaa, kun pitäis levätäkin ja tuon yön ja päivän valvomisten jälkeen vielä enemmän. Kotiinlähtöohjeet oli, et ota iisisti, älä tee mitään ja syö herkkuja. Oikeesti siis ei saa tehä juur mitään. Kävellä saa mut ei niin, et vois ees
kunnolla koirien kanssa lenkille lähteä. Ei toki oo tehny mielikään. Kipuja ei
hirveesti oo, mut sen verran, et välillä vihloo pirusti, pientä
paineentunnetta ja pakotusta on liki kokoajan ja kävellä voi maks 50m ja
sitte alkaa koskemaan. Ei paha kuitenkaan ja eilisen jälkeen ei oo
särkyläkkeitä tarvinnu. Eilenki kotimatkalla yks panadol ja varuiks yöks toinen. Aika meinaa käydä pitkäks, kun ei oikein oo tekemistä. Ja epätietoisuus ärsyttää.. Tonne omalle hoitopolulle pitäis päivittyä tietoa mein solujen tilanteesta, mut eipä oo viel mitään päivittyny. Sen verran tilanne eilen muuttu, että miehen tuotokset ei ollu ihan toivotulla tasolla ja ivf:n sijaan kaikille mahollisesti kypsille soluille tehdään icsi. Eli siis otetaan yks siittiö ja tuikataan se neulalla suoraan munasolun sisään. Ei siis laiteta maljalle ja anneta kavereiden kokeilla, josko niillä synkkais.. Toivottavasti nuo on nyt löytäny täydellisesti toisilleen sopivat kaverukset, niin alkavat ehkä kehittyäkin.. Jos ees joku noista oikeesti hedelmöittyy ja jatkaa kehitystä, niin maanantaina ois sitte 14.30 aika siirtoon. Siinäkin mielessä ärsyttää kun ei tota tietoa oo tullu. Arkena vois soittaa ja kysyä.. Toisaalta pitäis kai sanoa kaikille, että älkää soittako miulle pariin päivään. Joka puhelua pelästyy, kun maanantaina tulee soittoa, jos ei siirtoon päästäkään. Joka soitto voi siis tarkottaa, et pieleen meni älä tuu tai jos oot jo tulossa ni käänny ympäri. Meinasin ensin mennä toiselle siskolle jo sunnuntaina, mut koska toi siirto on noin myöhään, ni nukun mieluummin omassa sängyssä, kun ei tarvii kukonlaulun aikaa kuitenkaan liikkeelle lähteä. Siskon kanssa toki sovittiin, et meen niille jo puolilta päivin, ni ehtitään hetki vaihtaa rauhassa muitakin kuulumisia. Sekin on kahen viikon päästä lähössä taas reissuun kolmeks kuukaudeks työharjottelun varjolla, ni kiva nähä senkin takia.. Ja toki myös
siks, et se suostuu tulemaan odotushuoneeseen pitää seuraa ennen siirtoa =) Tässä varmaan olennaisimmat.. Nii tai pitää viel sanoo, et nuo perjantain valvomiset.. Kotiin kun päästiin ni olin valvonu 25 h. ja oikeestaan missään kohtaa ei edes väsyttäny, vaikka autossa jouduinkin vaan istuu kyydissä jne. Kai sitä oli vaan ihan pirusti kierroksia koneessa vaikkei hirveesti jännittänytkään. Kotona sitte vajaan kahen tunnin päikkärit. Nukahin kuitenki suht helposti. Mut sitte meni taas kevyesti kahteen, kun ei saanu unta.. Mut kohtuu hyvät yöunet sai kuitenkin, vaikka kivut varsinki aamuyöstä sitte hetkittäin vaivaskin..
torstai 30. elokuuta 2018
Pientä panikointia??
En tiiä onko hyvä vai huono juttu olla töissä just nyt. Toisaalta jännittää niin paljon, et tuskin kotonakaan tullis oikeestaan nukuttua. Toisaalta nyt ei oo ees sitä mahdollisuutta. Mielessä pyörii vaan punktio tai lähinnä mitä sen jälkeen.
Oon varma, että munasolut ehtii karata ennen punktiota. Tai jos joku sinne jääkin se on raaka tai ei hedelmöity tai jos hedelmöittyy niin kuukahtaa kuitenkin ennen siirtoa. Näin vähillä kasvavilla soluilla en oo oikeestaan missään kohtaa oo uskonu, että pakastimeen mitään saadaan.
Jotenkin pitäis yrittää saada ajatukset muihin asioihin tai löytää näihin mietteisiin ees pikkusen positiivisempi ote.
Lisäks mietin niinkin typerää asiaa kun että saankohan mie kolme päivää sairaslomaa? Töihin jo ilmotin, että koko viikonlopuks tarvii jonku tekemään miun vuorot. Toisaalta Naikkarin ohjeissa lukee, että saikkua kirjotetaan yleensä kaks päivää. Pitää siellä sanoo, että työn luonteen vuoks kirjottaisivat tuon kolme päivää.
Huoh.. Koitan tässä nyt hetken keskittyä vaikka vaan töihin..
Oon varma, että munasolut ehtii karata ennen punktiota. Tai jos joku sinne jääkin se on raaka tai ei hedelmöity tai jos hedelmöittyy niin kuukahtaa kuitenkin ennen siirtoa. Näin vähillä kasvavilla soluilla en oo oikeestaan missään kohtaa oo uskonu, että pakastimeen mitään saadaan.
Jotenkin pitäis yrittää saada ajatukset muihin asioihin tai löytää näihin mietteisiin ees pikkusen positiivisempi ote.
Lisäks mietin niinkin typerää asiaa kun että saankohan mie kolme päivää sairaslomaa? Töihin jo ilmotin, että koko viikonlopuks tarvii jonku tekemään miun vuorot. Toisaalta Naikkarin ohjeissa lukee, että saikkua kirjotetaan yleensä kaks päivää. Pitää siellä sanoo, että työn luonteen vuoks kirjottaisivat tuon kolme päivää.
Huoh.. Koitan tässä nyt hetken keskittyä vaikka vaan töihin..
Kuluvan viikon tapahtumia
Tää viikko siis alko hoitojen osalta maanantaina verikokeilla ja ultralla. Pientä positiivista, et kun edellisessä ultrassa näky oikealla puolella yks kasvamaan lähteny folli, niin nyt oikealla oli kolma ja vasemmalla yks. Ei noilla määrillä nyt juhlimaan pääse, mut neljä on toki parempi ku yks.
Maanantain käynnin oli tarkotus olla punktionajoituskäynti, mut eipäs ollutkaan. Sen verran pieniä nuo vielä olivat, että Helsingistä ilmoittivat varanneensa miulle keskiviikolle ylimääräsen ultran. Tuolla ultralla sitten päätetään, että onko punktio perjantaina vai vasta seuraavana maanantaina.
Keskiviikkona suuntasin siis taas polille. Aina pitää jotain mennä pieleen.. Yheksältä oli aika ja 9.20 kävi hoitaja sanomassa, että ultra-laite jo saatiin (heillä siis ruuhkaa ja kaikki kolme normaalisti käytössä olevaa laitetta/hoitohuonetta oli varattuna koko päiväksi), mutta lääkäri jolle miulla on aika ei oo paikalla. On luultavasti osastolla ja koittavat mahdollisimman nopeasti tavoittaa. Just ennen kymmentä ilmaantu sitte lääkäri. Kovasti tuo pahoitteli, että ei ollu hänelle tieto menny tosta ylimääräsestä käynnistä ja oli ollut osaston kokouksessa. No eipä tuolle mitään voi ja ei miun aailma toki tuohon odotteluun kaatunu.
Edelleen siellä ne neljä follia näkyi ja molemmilla puolilla yks pieni. Ne ei toki ehtis luultavasti mukaan vaikka punktio ois vasta maanantaina.
Keskiviikko iltapäivästä ain sitte taas puhelun Helsingistä. Punktio perjantaina. Gonal-F loppuu, illalla vielä synarela ja 22.00 Pregnyl. Torstai sitte lääkkeetön päivä ja perjantaina se punktio.
Sitte soittoa töihin, että viikonloppuna mie en töihin kykene. Tänään torstaina vielä meen yövuoroon ja tosi pirteenä huomenna suoraan töistä suunta kohti Helsinkiä.
Mihen lisäks saadaan matkaseuraa miun kaksossiskosta ja siskontytöstä, kun likalla on aika lastenklinikalle melkein samaan aikaan ku meillä on aika naikkarille. Ei tarvii ajella peräkkäin =)
Meillä toki menee oletettavasti pidempään, mutta sisko lupas keksiä heille tekemistä pariks tunniks, ni toki miulle tää järjestely kelpaa.
Keskiviikkona oli vielä aika terapeutille ja yllättäen ei paljon muusta puhuttu, kun tästä hoitokierrosta. Eka kerta kun nähtiin sumujen alottamisen jälkeen. Olin mie s.postia laitellu, niin terapeutti oli suhteellisen hyvin kartalla kaikesta paitsi tän viikon tapahtumista. Juteltiin tunteista joita on tän hoidon aikana ollu laidasta laitaan ja toki tulevasta. Mitkä on mahollisuudet mihinkin suuntaan ja mitä ajatuksia ja tunteita se herättää. Oli kiva päästä taas jonkun ulkopuolisen kanssa jauhamaan. On se ihan erilaista kuitenkin, kun noiden läheisten kanssa puhuminen. Toki läheiset on tärkee ja iso juttu ja aina tarvittaessa saa jonkun kiinni ja tsemppausta. Välillä vaan tarvii jonkun muun juttukaveriks. Jonku joka ei oo samalla tavalla tunteella mukana menossa.
No jokohan tässä ois taas ne olennaisimmat tapahtumat. Huomenna sitte tarinaa punktiosta, jos jaksan kirjottaa, mut viikonlopun aikana kuitenkin. Jännittää jo aika reippaasti, mut eiköhän tästä taas selvitä.
Maanantain käynnin oli tarkotus olla punktionajoituskäynti, mut eipäs ollutkaan. Sen verran pieniä nuo vielä olivat, että Helsingistä ilmoittivat varanneensa miulle keskiviikolle ylimääräsen ultran. Tuolla ultralla sitten päätetään, että onko punktio perjantaina vai vasta seuraavana maanantaina.
Keskiviikkona suuntasin siis taas polille. Aina pitää jotain mennä pieleen.. Yheksältä oli aika ja 9.20 kävi hoitaja sanomassa, että ultra-laite jo saatiin (heillä siis ruuhkaa ja kaikki kolme normaalisti käytössä olevaa laitetta/hoitohuonetta oli varattuna koko päiväksi), mutta lääkäri jolle miulla on aika ei oo paikalla. On luultavasti osastolla ja koittavat mahdollisimman nopeasti tavoittaa. Just ennen kymmentä ilmaantu sitte lääkäri. Kovasti tuo pahoitteli, että ei ollu hänelle tieto menny tosta ylimääräsestä käynnistä ja oli ollut osaston kokouksessa. No eipä tuolle mitään voi ja ei miun aailma toki tuohon odotteluun kaatunu.
Edelleen siellä ne neljä follia näkyi ja molemmilla puolilla yks pieni. Ne ei toki ehtis luultavasti mukaan vaikka punktio ois vasta maanantaina.
Keskiviikko iltapäivästä ain sitte taas puhelun Helsingistä. Punktio perjantaina. Gonal-F loppuu, illalla vielä synarela ja 22.00 Pregnyl. Torstai sitte lääkkeetön päivä ja perjantaina se punktio.
Sitte soittoa töihin, että viikonloppuna mie en töihin kykene. Tänään torstaina vielä meen yövuoroon ja tosi pirteenä huomenna suoraan töistä suunta kohti Helsinkiä.
Mihen lisäks saadaan matkaseuraa miun kaksossiskosta ja siskontytöstä, kun likalla on aika lastenklinikalle melkein samaan aikaan ku meillä on aika naikkarille. Ei tarvii ajella peräkkäin =)
Meillä toki menee oletettavasti pidempään, mutta sisko lupas keksiä heille tekemistä pariks tunniks, ni toki miulle tää järjestely kelpaa.
Keskiviikkona oli vielä aika terapeutille ja yllättäen ei paljon muusta puhuttu, kun tästä hoitokierrosta. Eka kerta kun nähtiin sumujen alottamisen jälkeen. Olin mie s.postia laitellu, niin terapeutti oli suhteellisen hyvin kartalla kaikesta paitsi tän viikon tapahtumista. Juteltiin tunteista joita on tän hoidon aikana ollu laidasta laitaan ja toki tulevasta. Mitkä on mahollisuudet mihinkin suuntaan ja mitä ajatuksia ja tunteita se herättää. Oli kiva päästä taas jonkun ulkopuolisen kanssa jauhamaan. On se ihan erilaista kuitenkin, kun noiden läheisten kanssa puhuminen. Toki läheiset on tärkee ja iso juttu ja aina tarvittaessa saa jonkun kiinni ja tsemppausta. Välillä vaan tarvii jonkun muun juttukaveriks. Jonku joka ei oo samalla tavalla tunteella mukana menossa.
No jokohan tässä ois taas ne olennaisimmat tapahtumat. Huomenna sitte tarinaa punktiosta, jos jaksan kirjottaa, mut viikonlopun aikana kuitenkin. Jännittää jo aika reippaasti, mut eiköhän tästä taas selvitä.
perjantai 24. elokuuta 2018
Torstai
Edelleen kelloa kun kattoo, ni päivän myöhässä tulee.. Sain eilen soiton Helsingistä ja nostettiin vielä vähän annostusta. Nyt siis 300 iu. Hyvä oli ajotus puhelulla, kun olin just aikeissa soittaa omalle polille, että tuon edellisen noston takia miun lääkkeet ei ihan riitä, eli pitäis ainakin yks kynä saada vielä reseptille. Just kun olin kaivamassa numeroa ni puhelin soi. Eikä tarvinnu nyt noista nostoista huolimatta soittaa ite, kun noston päättäny lääkäri oli jo reseptit kirjottanu.
Taas siis suunta apteekkin, että tilaavat vähän lisää. Lääkäri oli kirjottanu 1x900 ja 2x300 paketit. Tilasin nyt molempia paketit. Omien laskujen mukaan kotona on senverran, että ois ton toisenkin 300 voinu jättää tilaamatta, mut kun en ollu ihan varma, ni näillä mennään. Eihän kukaan toki voi pakottaa niitä olempia ottamaan. Toisaalta vaikkei tästä hoidosta tärppääkkään, ni avamattomanahan tuo säilyy kevyesti seuraavaan hoitoon.
Luotto ei oo kovin korkeella tällä hetkellä..
Maanantaihin nyt sitte jännätään, että näkee onko tuolla mitään tapahtunu.
Taas siis suunta apteekkin, että tilaavat vähän lisää. Lääkäri oli kirjottanu 1x900 ja 2x300 paketit. Tilasin nyt molempia paketit. Omien laskujen mukaan kotona on senverran, että ois ton toisenkin 300 voinu jättää tilaamatta, mut kun en ollu ihan varma, ni näillä mennään. Eihän kukaan toki voi pakottaa niitä olempia ottamaan. Toisaalta vaikkei tästä hoidosta tärppääkkään, ni avamattomanahan tuo säilyy kevyesti seuraavaan hoitoon.
Luotto ei oo kovin korkeella tällä hetkellä..
Maanantaihin nyt sitte jännätään, että näkee onko tuolla mitään tapahtunu.
seurantaultra
Palataanpa eilisiin tunnelmiin ja tapahtumiin ja edelliseen postaukseen
Sitä kun on töiden takia valvonu 17h putkeen siinä vaiheessa kun pääsee lääkärille, nii kovasti toivoo piristäviä uutia, ni ois mukavampi ajella kotiin.
No eihän miun toiveilla oo tapana toteutua.. Ei tälläkään kerralla..
Ultratessa lääkäri kertoo, että ei täällä oikein folleja näy. Yks 8-9mm oikeella puolella.
Mietin, että romahanko mie heti vai pidättelenkö kunnes oon yksin. Valitsin suht automaattisesti jälkimmäisen vaihtoehdon. Siinä sitte housuja päälle kiskoessa ehin saamaan ohjeet jatkosta. Helsingistä soittelevat tänään, että kuin jatketaan. Jos tulee aikataulumuutoksia, niin soittele. Jos ei, ni nähään maanantaina.
Eipä siinä. Suuntasin autolle ja olo oli hämmentyny ja pettyny. Toisaalta turta.
Kotiin ajellessa tais oikeesti iskeä tajuntaan, et helvetti soikoon.. Kroppa on taas pettäny miut. Ei oikeestaan mitään vastetta Gonaliin, vaikka kuitenki annos on ollu 200 iu.
Ois pitäny varman nukkua, mut kävin kaiken vihan, pettymyksen ja ketkeruuden takia niin kierroksilla ettei ees väsyttäny enään. Toki se puhelu Helsingistä pyöri myös päässä ja sitä oottelin, ni senkin takia ois varmaan jääny nukkumatta.
Ei huvittanu mennä ees sisälle, kun en jaksanu katella sitä koirien riemua jonkun tullessa kotiin, joten jäin ulos istumaan. Ei ollu kovin lämmin, vaikka aurinko hetkittäin paistokin. Tuulikin ehkä vähän kiusas.
Yhen jälkeen sain sitte sen soiton. Nostettiin annosta 250 yksikköön ja saatesanat, että ei ollu verikokeen tulokset vielä tulleet. Todennäkösesti huomenna soitellaan uudestaan, kun on se tulos tiedossa, että jatketaanko tolla annostuksella vai mitä.
Koko päivä ja ilta meni väsyneenä (nukuin kyl pari tuntia sen puhelun jälkeen) ja alakuloisena istuskellen ja ihmetellen. Miuhen kanssa puhuttiin ja se jaksaa olla sitä mieltä, et vaikka tuntuu, et maailma on epäreilu, niin ei se voi sitä ikuisesti olla.. Ite en kyl enää oo ihan varma. Ja hetkittäin tuntuu, et se ei oikeesti vaan ymmärrä, et kuin iso juttu toi oli. Miun kroppa on viallinen paska..!!
Toki kotoa oli pakko sen verran liikkua, et piti käydä apteekissa hakemassa lisää Gonalia. Lääkekatto pamahti komeesti täyteen, mut eipä sekään nyt hirveesti lohduttanu. Ehkä seuraavalla ostosreissulla sitte.
Näin ku päivän jäljessä kirjottelee tai muistaa jotain julkasta, ni tahtoo mennä päivät sekasin.. Siis puhun eilisestä, mut tosiasiassa siis toissapäivästä. Pitää yrittää ehtiä jatkossa vähän aiemmin koneelle, et tulis julkastua oikeena päivänä suhteessa kirjotukseen..
Sitä kun on töiden takia valvonu 17h putkeen siinä vaiheessa kun pääsee lääkärille, nii kovasti toivoo piristäviä uutia, ni ois mukavampi ajella kotiin.
No eihän miun toiveilla oo tapana toteutua.. Ei tälläkään kerralla..
Ultratessa lääkäri kertoo, että ei täällä oikein folleja näy. Yks 8-9mm oikeella puolella.
Mietin, että romahanko mie heti vai pidättelenkö kunnes oon yksin. Valitsin suht automaattisesti jälkimmäisen vaihtoehdon. Siinä sitte housuja päälle kiskoessa ehin saamaan ohjeet jatkosta. Helsingistä soittelevat tänään, että kuin jatketaan. Jos tulee aikataulumuutoksia, niin soittele. Jos ei, ni nähään maanantaina.
Eipä siinä. Suuntasin autolle ja olo oli hämmentyny ja pettyny. Toisaalta turta.
Kotiin ajellessa tais oikeesti iskeä tajuntaan, et helvetti soikoon.. Kroppa on taas pettäny miut. Ei oikeestaan mitään vastetta Gonaliin, vaikka kuitenki annos on ollu 200 iu.
Ois pitäny varman nukkua, mut kävin kaiken vihan, pettymyksen ja ketkeruuden takia niin kierroksilla ettei ees väsyttäny enään. Toki se puhelu Helsingistä pyöri myös päässä ja sitä oottelin, ni senkin takia ois varmaan jääny nukkumatta.
Ei huvittanu mennä ees sisälle, kun en jaksanu katella sitä koirien riemua jonkun tullessa kotiin, joten jäin ulos istumaan. Ei ollu kovin lämmin, vaikka aurinko hetkittäin paistokin. Tuulikin ehkä vähän kiusas.
Yhen jälkeen sain sitte sen soiton. Nostettiin annosta 250 yksikköön ja saatesanat, että ei ollu verikokeen tulokset vielä tulleet. Todennäkösesti huomenna soitellaan uudestaan, kun on se tulos tiedossa, että jatketaanko tolla annostuksella vai mitä.
Koko päivä ja ilta meni väsyneenä (nukuin kyl pari tuntia sen puhelun jälkeen) ja alakuloisena istuskellen ja ihmetellen. Miuhen kanssa puhuttiin ja se jaksaa olla sitä mieltä, et vaikka tuntuu, et maailma on epäreilu, niin ei se voi sitä ikuisesti olla.. Ite en kyl enää oo ihan varma. Ja hetkittäin tuntuu, et se ei oikeesti vaan ymmärrä, et kuin iso juttu toi oli. Miun kroppa on viallinen paska..!!
Toki kotoa oli pakko sen verran liikkua, et piti käydä apteekissa hakemassa lisää Gonalia. Lääkekatto pamahti komeesti täyteen, mut eipä sekään nyt hirveesti lohduttanu. Ehkä seuraavalla ostosreissulla sitte.
Näin ku päivän jäljessä kirjottelee tai muistaa jotain julkasta, ni tahtoo mennä päivät sekasin.. Siis puhun eilisestä, mut tosiasiassa siis toissapäivästä. Pitää yrittää ehtiä jatkossa vähän aiemmin koneelle, et tulis julkastua oikeena päivänä suhteessa kirjotukseen..
torstai 23. elokuuta 2018
tiistai 21. elokuuta 2018
kolmas pistospäivä
Lievästi sekava tuo ekan pistospäivän teksti, mut en nyt lähe sitä korjailemaan. Onpahan kaikki se paniikki ja jännitys tekstin ulkoasustakin nähtävissä.
Toka pistos oli jo huomattavasti helpompi. Toki edelleen jännitti ja kädet täris. Piston jälkeen ehkä oikeestaan vielä enemmän ku ennen pistoa. Ennakkoon jännitin, että kun se nyt saa tehä kotona rauhassa, ni käykö niin, että jääkin arpmaan, et pistänkö vaiko en.. Ei onneks niin käyny, mut ehkä sitä tuli jännitettyä ja hoidettua homma tosi nopeesti alta pois.
Kolmas pisto olikin sitte taas töissä. Eri paikassa kun tuo eka. Täällä työskentelen yksin, mut en voi lähteä mihinkään ja illoin tahansa vois joku tulla kysymään tai ilmottamaan jotain. Vessakin on niin onnettoman pieni koppi, et sinnekään ei oikein voinu mennä pistämään. Pää pyöri ku pöllöllä, kun pälyilin kaikissa piston vaiheissa ympärilleni, ettei kukaan vaan pääse yllättää. Ite piston ajan toki toljotin sitä kynää.
Kuvain tuon homman puhelimella ja laitoin mein sisarusten ja äitin whats app-ryhmään. Ihan vaan koska halusin näyttää luin hyvin mie tuohon peloistani huolimatta pystyn. Kaksossiskolta sain pari vinkkiäkin, et miten voisin tota vielä helpottaa. Toki ne oli tiedossa, mut oli itellä hyvät syyt miks omalla tavallani toimin.
Toinen vinkki oli, et ei piston jälkeen tarvii sitä pienempää neulasuojusta laittaa neulan päälle, ettei vahingossa itteään tökkää sillä neulalla sormeen. Sanoin, että oon asiasta tietonen ja samaa sano sekä hoitaja käynnillä, että ohjeet lääkepakkauksessa. Ei vaan ollu roskista ihan vieressä (neulaboksikin jäi kotiin, mut neulan jemmasin siis reppuun, enkä heittäny normiroskikseen). Ja jos osuiskin neula sormeen, ni vaan minuunhan se neula on aiemminki osunu, joten ei huolta, et jotain tartuntoja tulis.
Toinen neuvo oli vielä hyödyllisempi. Ei siis tarttis sitä mahamakkaraa johon pistetään puristaa niin hillittömän lujaa miltä videolla näytti. Ei uulemma tulis niin rankkaa fyysistä suoritusta siitä =) Toi on kyllä totta, mut teen sen osin tietosesti. Kun tunnen sen puristuksen, ni saan suunnattua sen huomioni siihen enkä neulan pistoon. En tiiä auttaako toi oikeesti, mut en oo uskaltanu vielä muutakaan kokeilla. Ehkä joku kerta uskallan. Tajuan kuitenki heti piston jälkeen lösätä otetta ja irrottaa kokonaan, etten vahingossa puserra niitä nesteitä suoraan ulos.
Yks pisto vielä ennen ekaa vasteultraa. Toivottavasti näkyis monta hyvin kasvamaan lähtenyttä follia..
Ja saisivat nuo kirjata kyllä pikkuhiljaa jotain kantaan ja tonne digihoitp-polullekin. Jos nyt viimeistään tosta vasteultrasta sais sitte jotain mustaa valkosellakin..
Toka pistos oli jo huomattavasti helpompi. Toki edelleen jännitti ja kädet täris. Piston jälkeen ehkä oikeestaan vielä enemmän ku ennen pistoa. Ennakkoon jännitin, että kun se nyt saa tehä kotona rauhassa, ni käykö niin, että jääkin arpmaan, et pistänkö vaiko en.. Ei onneks niin käyny, mut ehkä sitä tuli jännitettyä ja hoidettua homma tosi nopeesti alta pois.
Kolmas pisto olikin sitte taas töissä. Eri paikassa kun tuo eka. Täällä työskentelen yksin, mut en voi lähteä mihinkään ja illoin tahansa vois joku tulla kysymään tai ilmottamaan jotain. Vessakin on niin onnettoman pieni koppi, et sinnekään ei oikein voinu mennä pistämään. Pää pyöri ku pöllöllä, kun pälyilin kaikissa piston vaiheissa ympärilleni, ettei kukaan vaan pääse yllättää. Ite piston ajan toki toljotin sitä kynää.
Kuvain tuon homman puhelimella ja laitoin mein sisarusten ja äitin whats app-ryhmään. Ihan vaan koska halusin näyttää luin hyvin mie tuohon peloistani huolimatta pystyn. Kaksossiskolta sain pari vinkkiäkin, et miten voisin tota vielä helpottaa. Toki ne oli tiedossa, mut oli itellä hyvät syyt miks omalla tavallani toimin.
Toinen vinkki oli, et ei piston jälkeen tarvii sitä pienempää neulasuojusta laittaa neulan päälle, ettei vahingossa itteään tökkää sillä neulalla sormeen. Sanoin, että oon asiasta tietonen ja samaa sano sekä hoitaja käynnillä, että ohjeet lääkepakkauksessa. Ei vaan ollu roskista ihan vieressä (neulaboksikin jäi kotiin, mut neulan jemmasin siis reppuun, enkä heittäny normiroskikseen). Ja jos osuiskin neula sormeen, ni vaan minuunhan se neula on aiemminki osunu, joten ei huolta, et jotain tartuntoja tulis.
Toinen neuvo oli vielä hyödyllisempi. Ei siis tarttis sitä mahamakkaraa johon pistetään puristaa niin hillittömän lujaa miltä videolla näytti. Ei uulemma tulis niin rankkaa fyysistä suoritusta siitä =) Toi on kyllä totta, mut teen sen osin tietosesti. Kun tunnen sen puristuksen, ni saan suunnattua sen huomioni siihen enkä neulan pistoon. En tiiä auttaako toi oikeesti, mut en oo uskaltanu vielä muutakaan kokeilla. Ehkä joku kerta uskallan. Tajuan kuitenki heti piston jälkeen lösätä otetta ja irrottaa kokonaan, etten vahingossa puserra niitä nesteitä suoraan ulos.
Yks pisto vielä ennen ekaa vasteultraa. Toivottavasti näkyis monta hyvin kasvamaan lähtenyttä follia..
Ja saisivat nuo kirjata kyllä pikkuhiljaa jotain kantaan ja tonne digihoitp-polullekin. Jos nyt viimeistään tosta vasteultrasta sais sitte jotain mustaa valkosellakin..
sunnuntai 19. elokuuta 2018
Eka pistos
Taas pientä kartotusta.. Taitaa liki täysin liittyä hoitoihin..
Pääsääntösesti omiin, mut vähän yhteen liiankin sitkeeseen pieneen
sissiin.
Omista kuvioista alotan..
Pkkuhiljaa alkaa sivuvaikutukset tuntumaan.. Pirun kuumat aallot..
Tietääpähän mitä ootella sitte tavallan tahdostariippumatta jokusen vuoden
päästä..
Perjantaina oli aika labraan jossa tsekattiin estrogeenit ja sen jälkeen
aika lekurille, jossa tarkotus lähinnä vaan ultrata munasarjat ja varmistaa,
että synarela on tehny tehtävänsä.
Tohon jälkimmäiseen oli varattu vartti, mut komeesti yli tuplattiin se.
Oli joku vasta erikoistuva lääkäri ja sitkee kun mikä. Ihan mukava tyyppi
siis ja kerto kyllä kokoajan missä mennään ja kyseli, et onko miulla kaikki
okei. Tilanne siis oli se, että millään ei meinannu toi vasen munasarja
löytyä. Reilun vartin tuo omineen etsi ja sitte pyys kyllä apuja
kokeneemmalta kaverilta. No ei sekään oikein auttanu ja lopulta siellä oli
kolme gyneä ettimässä ja löytyhän se sieltä. Oli vaan harvinaisen hyvin
yrittäny piiloutua, mut ei ollu kokonaan hävinny.
Tilanne oli niinku pitikin. Tuo normaalisti parin minsan homma vei
kuitenkin sen liki puol tuntia ja ehti kyllä monet hengitysharjotukset
käydä läpi, vaikka tohon kai alkaakin olee sen verran tottunu, et ihan
kauheen pahalta ei missään kohtaa tuntunu.
Tuon jälkeen sitte hetki ooteltiin, et päästiin hoitsun luo pistosoppiin.
Lähinnä käytiin tuo esitäytetyn kynän toimintamalli läpi ja kerran sai
kokeillakin, mut tyynyyn. Ei siis sitä pistämistä ikäänku oikeesti
kuitenkaan.
Tossa hoitsun kanssa puhuessa kävi ilmmi, että on kahta tietoa pistosten
alottamisen ajankohdasta. Miun papereissa oli perjantaille laitettu
alotus, mut jossain toisessa paperissa vasta lauantai. Polilta laittoivat
sitten kyselyä hesaan ja niin, et sieltä oku soittaa miulle ja kertoo kuin
edetään. Sain myös tuon yhen hoitajan oman numeron, et jos ei kahteen
mennessä hesasta mitään kuulu, ni saan soittaa sille ja se selvittää.
Yhen korvilla sain sitte soiton ja varmistuksen, että lauantaina alkaa.
Oisin kovasti toivonu, että ois alkanu jo perjantaina, koska silloin oisin
saanu ekan piston tehä kotona. Pistot siis iltaisin.
No ei siinä mitään.
Tänään (tai eilen jos kelloa kattoo) töissä siis eka kerta. Onneks oli
hiljasta ja kun olin ennakkoon päättäny et 20.30 on jatkossakin aika
passeli aika jos ei mitään ylläreitä tapahu, ni sillä mentiin. Pari
tuntia aiemmin alko olee jo tosi levoton ja jännittyny olo (tai toisaalta
jo muutama päivä ollu sellasta, mut ei tossa määrin). Just ennen puolta
tuli sopiva hetki, kun vaan yks ohjaaja oli paikalla. Sanoin ihan suoraan,
et miun pitää mennä ottaa lääke ja se voi hetken kestää, kun joudun ekaa
kertaa ikinä itteeni jotain pistämään. Oon kyl puhelimen ja virven päässä
ja jos ei varttiin mitään kuulu, ni tuu kurkkaamaan. Olin jo tarvittaessa
varautunu kertoo mikä lääke tms, mut niinku oletinkin, ni tuo ymmärs olla
kysymättä. Toivotti vaan tsempit ja lupas tulla tarvittaessa ettimään =)
Siinä sitte pistoa valmistellessa sain jotenki hengittämälä hillittyä
käsien tärinää niin, et ylipäänsä sain sen neulan paikalleen. Ja kun olin
muuten valmis, ni toisaalta se pistäminenkin meni yllättävän jees.. Vähän
piti varmistella, kun en siinä paniikissa tietenkään muistanu sitä kynää
jättää niin, et oisin voinu varmistua siitä, et koko määrä on pistetty, mut
varuiks sitte oottelin vähän pidempään ennenku neulan kiskoin pois. Sinänsä
siis ihan hyvä suoritus.. Tän jälkeen ne kädet sitte vatkaskin ihan
hulluna ja istuskelin kymmenen minsaa aloillani, kun en uskaltanu tuolilta
nousta. Mut täytyy sanoo, et oon aika pirun ylpee itestäni.. Onnistuin ja
myös niin, ettei tullu tehtyä sitä, et ois muuten valmiina ollessa tullu
jäätyä pähkäillemään, et tuikkanko nyt vai kohta. Se meni sitte aika
nopeesti. Ja just silllä ajatuksella, et ei mietitä vaan se on tehtävä nyt
ja heti!
Loppuun vielä sen verran, et tuo toinen asia joka on mielessä viimepäivät
pyöriny, ni on siskontytön leikkaus. Ei onneks mikään kuolemanvakava
tilanne, mut senverran iso juttu kuitenkin, että riskit on olemassa,
niinku toki aina kaikissa leikkauksissa. Muuten kaikki on menny sielläkin
hyvin, mut oli epiduraalikanyyli tukkeutunu ja kivut on likalla sen
mukaiset. Ei yhtään kiva kun ei oo mahiksia just nyt laittaa uutta, kun
anestesialääkäri puuttuu. Ja ikävä kyllä, niin tuo muksu on liiankin sitkee
sissi. Pyytelee anteeks ku haluis olla kiltti jne.. Ei kenenkää
eskari-ikäisen pitäis tollasta miettiä. Vaikka kuin on vanhemmat ja hoitajat
yrittäny selittää, et pitää sanoo jos yhtään sattuu, ni silti muksu miettii,
et on tuhma jos valittaa.. Toivottavasti kipulääkkeet alkaa siellä tehoamaan.
Ja kiitokset tälle muksulle, kun sai kyllä nuo omat murheet ja panikoimiset
varmaan ihan toisen merkityksen ja pienemmän pinoarvon omassa päässä.
Jos sie kärsit siellä kivuista ja kestät sen liiankin hyvin, ni kyllä mie
perskule yhen neulanpiston kestän <3 <3
maanantai 13. elokuuta 2018
Hyvä mieli
Facebook näyttää muistoja.. Aika tuntuu kuuvan nopeesti.. Vuosi sitten (plus päivä) meille haettiin mein toinen koira. Hassua sinänsä, että muistutti melkein kaikilta muilta osin kun väriltään tuota mein toista koiraa, vaikkei näissä seropeissa juuri mitään samoja rotuja ollutkaan. Shelttiä löytyy vähän ja vähemmän molemmista ja siitä nää on yhteiset piirteensä periny, mut jännän samiksia kyllä silti ovat.
Tuosta muistosta nous kyllä hymy huulille. Samoin varmaan huomenna kun tulee vastaava muisto tuon kaks vuotta vanhemman koiran osalta. Oon saanu kyllä maan mahtavimmat synttärilahjat, vaikka se ei sinänsä suunnitelma noita etsiessä oo ollutkaan. Lähinnä molempien kohalla on alettu ajoissa etsiä mein näköstä ja olosta pentua, joka ois hyvä näitä aikoja kotiuttaa, kun miun lomat on ollu noina vuosina tuolloin. Mieluusti silti ajattelen noita synttärilahjoinani, vaikke ne siis sellasia varsinaisesti ole olleetkaan..
Ja noiden kahden murmelin lisäks meidän huushollista löytyy myös kaks kissaa, jotka on useemman vuoden koiria vanhempia. Hyvin tulevat kuitenkin toimeen keskenään. Nykyään kyllä vanhempi kissa haluaa pysyä suht kaukana koirista, mut kyllä nekin toimeen tulee, kun vaan saa oman tilan pitää. Ei siis mitään lajienvälisiä tappeluita oo onneks tarvinnu todistaa..
Tuosta muistosta nous kyllä hymy huulille. Samoin varmaan huomenna kun tulee vastaava muisto tuon kaks vuotta vanhemman koiran osalta. Oon saanu kyllä maan mahtavimmat synttärilahjat, vaikka se ei sinänsä suunnitelma noita etsiessä oo ollutkaan. Lähinnä molempien kohalla on alettu ajoissa etsiä mein näköstä ja olosta pentua, joka ois hyvä näitä aikoja kotiuttaa, kun miun lomat on ollu noina vuosina tuolloin. Mieluusti silti ajattelen noita synttärilahjoinani, vaikke ne siis sellasia varsinaisesti ole olleetkaan..
Ja noiden kahden murmelin lisäks meidän huushollista löytyy myös kaks kissaa, jotka on useemman vuoden koiria vanhempia. Hyvin tulevat kuitenkin toimeen keskenään. Nykyään kyllä vanhempi kissa haluaa pysyä suht kaukana koirista, mut kyllä nekin toimeen tulee, kun vaan saa oman tilan pitää. Ei siis mitään lajienvälisiä tappeluita oo onneks tarvinnu todistaa..
Sumuttelu jatkuu
Miten onkaan taas vaikee saada kirjotettua..??
Tää on aina ollu se omin tapa purkaa mietteitä ja pohtia maailman menoa. Nyt tuntuu, ettei saa mitään aikasiks ja silloin kun saa niin se on enemmän jotain listataan vaan asiat ja tapahtumat tyyppistä tekstiä..
Nyt on sumuteltu melkein kaks viikkoa ja täytyy sanoo, et aika on menny nopeesti. Oireta ei oo kai oikein ollu niiden parin räjähdyksen jälkeen ja hyvä niin. Perjantaina ois seuraava käynti polilla. Ensin labra, ei kyllä mitään hajua, että mitä ne siellä tässä kohtaa tsekkaa, mut kaitpa tuo paikanpäällä selviää.. Ja toki sitte labran jälkeen aika lekurillekin. Ja sitte pistosopettelut toki myös. Saan tuon toisen puolikkaan onneks mukaan, kun noi neulat nyt vaan on se pahin kammo mitä itellä on. Hyvä, että toinenkin pääsee ehkä kokeilemaan, ni voidaan sitte panikoida thessä ja arpoa, että kumpi sen neulan sitte loppupeleissä nahkaan tuikkaa..
Ehkä pikkusen hirvittää myös tää oireettomuus, kun se pessimisti tai mikä lie tuolla pään sisällä tulee väittämään, et kun ei oo oireita, niin ei myöskään tapahu mitään. Sehän ois varmaan just mein tuuria, et huomattais et eipä oo lääkkeet toiminu niinku yleensä pitäis. En nyt tiedä mistä oon keksiny, että niin ylipäänsä vois käydä, mut en pääse oikein ajatuksesta irtikään..
Jotain muutakin mahtuu mieleen kun vaan hoidot. Huomenna ois synttärit ja syksyn toiset treenit osuu myös huomiselle. Taitaa olla viiminen kerta toivottavasti pitkään aikaan kun pääsen lajiani harrastamaan, joten pitää nauttia vielä vähän normaalia enemmän. Lajia en mainitse, koska se ei oo niin hirveen yleinen, ni vois olla liian helppo tunnistaa. Yritän ees jollain tapaa pitää itteni anonyymina. Mut joo saattaa tulla osumaa ja iskua ja kiertoliikkeitä ja vaikka mitä, ni en taida pistosten aikana enkä tietenkään punktion jälkeen harrastaa. Ja kun toki ensimmäisestä yrityksestä onnistutaan, ni taukoahan tulee vähän enemmänkin.. Onneks joukkue on ihan paras ja toiminnassa voi olla monella tavalla mukana myös hoitojen tai raskauden aikana. Niin mie oon kyllä jo koko vuoden tähän asti enimmäkseen ollutkin. Oli kremppaa jos jonkinlaista alkuvuodesta, sitte oli säätöä noiden sokereitten kanssa jne.. Ja kesätauko. Mut mukana heilun niinku ennenkin ja nautin kaikesta mitä voin tehdä.
Sen suurempia synttärisuunnitelmia ei sitte olekaan. Muru kyseli mitä haluun lahjaks ja totesin, et en mitään. Josko se toteutuis.. Jotain se kehittää kuitenkin, mut jospa tyytyis vaikka korttiin =)
Yritän jatkossa saada kirjotettua vähän aktiivisemmin. Josko sais vaikka avattua noita mietteitä ja tunteitakin tänne, eikä vaan suht ykstoikkosta oire- hoitopäiväkirjaa..
EDIT: Pitihän miun vielä sekin kirjata ylös, että kuukautiset alko perjantaina. Synarela siis monilla on kuulemma muutamillakin päivillä viivästyttäny vuotoa. No vois sen melkein omalla kohallakin niin sanoa ku kierto on viime kuukaudet ollu 27 päiväsiä, ni nyt oli sitte 28 päivänen. Eli taitanee kuitenkin mennä ihan normaalisti..
Tää on aina ollu se omin tapa purkaa mietteitä ja pohtia maailman menoa. Nyt tuntuu, ettei saa mitään aikasiks ja silloin kun saa niin se on enemmän jotain listataan vaan asiat ja tapahtumat tyyppistä tekstiä..
Nyt on sumuteltu melkein kaks viikkoa ja täytyy sanoo, et aika on menny nopeesti. Oireta ei oo kai oikein ollu niiden parin räjähdyksen jälkeen ja hyvä niin. Perjantaina ois seuraava käynti polilla. Ensin labra, ei kyllä mitään hajua, että mitä ne siellä tässä kohtaa tsekkaa, mut kaitpa tuo paikanpäällä selviää.. Ja toki sitte labran jälkeen aika lekurillekin. Ja sitte pistosopettelut toki myös. Saan tuon toisen puolikkaan onneks mukaan, kun noi neulat nyt vaan on se pahin kammo mitä itellä on. Hyvä, että toinenkin pääsee ehkä kokeilemaan, ni voidaan sitte panikoida thessä ja arpoa, että kumpi sen neulan sitte loppupeleissä nahkaan tuikkaa..
Ehkä pikkusen hirvittää myös tää oireettomuus, kun se pessimisti tai mikä lie tuolla pään sisällä tulee väittämään, et kun ei oo oireita, niin ei myöskään tapahu mitään. Sehän ois varmaan just mein tuuria, et huomattais et eipä oo lääkkeet toiminu niinku yleensä pitäis. En nyt tiedä mistä oon keksiny, että niin ylipäänsä vois käydä, mut en pääse oikein ajatuksesta irtikään..
Jotain muutakin mahtuu mieleen kun vaan hoidot. Huomenna ois synttärit ja syksyn toiset treenit osuu myös huomiselle. Taitaa olla viiminen kerta toivottavasti pitkään aikaan kun pääsen lajiani harrastamaan, joten pitää nauttia vielä vähän normaalia enemmän. Lajia en mainitse, koska se ei oo niin hirveen yleinen, ni vois olla liian helppo tunnistaa. Yritän ees jollain tapaa pitää itteni anonyymina. Mut joo saattaa tulla osumaa ja iskua ja kiertoliikkeitä ja vaikka mitä, ni en taida pistosten aikana enkä tietenkään punktion jälkeen harrastaa. Ja kun toki ensimmäisestä yrityksestä onnistutaan, ni taukoahan tulee vähän enemmänkin.. Onneks joukkue on ihan paras ja toiminnassa voi olla monella tavalla mukana myös hoitojen tai raskauden aikana. Niin mie oon kyllä jo koko vuoden tähän asti enimmäkseen ollutkin. Oli kremppaa jos jonkinlaista alkuvuodesta, sitte oli säätöä noiden sokereitten kanssa jne.. Ja kesätauko. Mut mukana heilun niinku ennenkin ja nautin kaikesta mitä voin tehdä.
Sen suurempia synttärisuunnitelmia ei sitte olekaan. Muru kyseli mitä haluun lahjaks ja totesin, et en mitään. Josko se toteutuis.. Jotain se kehittää kuitenkin, mut jospa tyytyis vaikka korttiin =)
Yritän jatkossa saada kirjotettua vähän aktiivisemmin. Josko sais vaikka avattua noita mietteitä ja tunteitakin tänne, eikä vaan suht ykstoikkosta oire- hoitopäiväkirjaa..
EDIT: Pitihän miun vielä sekin kirjata ylös, että kuukautiset alko perjantaina. Synarela siis monilla on kuulemma muutamillakin päivillä viivästyttäny vuotoa. No vois sen melkein omalla kohallakin niin sanoa ku kierto on viime kuukaudet ollu 27 päiväsiä, ni nyt oli sitte 28 päivänen. Eli taitanee kuitenkin mennä ihan normaalisti..
tiistai 7. elokuuta 2018
oireita synarelasta??
Vajaa viikko on menny synarelan alotuksesta. Ei mitään suurempia tuntemuksia. Ainoo selkee oire on mielialanvaihtelut. Tai ei varsinaisesti ees vaihtelut vaan outo kilahtelu mitä ihmeellisimmistä asioista..
Pari päivää sitte hermostuin miehelle, kun se ei osannu muka paistaa miun makkaraa oikein, vaikka sitä kertaalleen jo asiassa neuvoin.. Seuraavana päivänä hermostuin siitä, että se teki itelleen lohkoperunoita ja miulle ranskalaisia. Hermostuin siis siitä, kun se oletti miun haluavan ranuja eikä ees kysyny oisinko halunnu niitä lohkoja. Joo tosi isoja syitä hermostua... No asiat toki saatiin selvitettyä ja puhuttua läpi ja seuraavana päivänä niille jo yhessä naurettiinkin, mut ei tuo nyt ihan normaalia käytöstä itelleni oo.
Sunnuntaina käytiin kesäteatterissa ja vähän nauratti, kun helteen takia piti ottaa kylmälaukku mukaan, johon sain tuon pienen nenäsumutteen laitettua, että se ei oo liian lämpimässä. säilytettävä siis alle 25 asteessa. Esitys siis alko kuudelta ja ois ollu liian aikasta ottaa lääkkeet ennen kotoa lähtöä ja liian myöhästä ottaa vasta kotona esityksen jälkeen, kun matkaa oli kuitenki jonkin verran. Ja vaikkei niin minuutilleen oliskaan, ni unohtamisen riski kasvaa, jos ei ota siihet tuttuun aikaan. Väliaika oli sopivaan aikaan, eli 19.10 alko. Sain siis sumuteltua periaatteessa ihan normaaliin aikaan. Nauroinkin, et hyvä kun näytökset suunnitellaan sopivasti miun lääkeaikataulujen mukaan.
Eilen selvis, että mieskin sai työvuoron vaihdettua niin, että pääsee seuraavallekin lääkärikäynnille mukaan. Muuten ei ois niin väliä, mut kun on se pistosten aloituskäynti ja pääsee vähän harjottelee, niin hyvä, että toinenkin pääsee mukaan. Ite oon neulakammonen ollu aina, ni on hyvä, et toinen pääsee myös tsekkaamaan ja ehkä kokeilemaankin, jos en millään ite pysty pistämään. Pakko se on kyllä oikeestaan iteltäänkin onnistua, kun työt voi mennä niin, et on pakko töissä pistää. Irrotuspiikki vähintään on sellanen et se pistetään just siihen aikaan ku mitä ilmotetaan. Muuten varmaan voin ettiä sellasen ajankohdan pistoksille, että ollaan molemmat kotona. Iltavuoro on ehkä ainoo poikkeus, mut niitä ei pitäis osua kun yks pistosten ajalle.Mut noiden aikataulutus nyt selvinnee sitte seuraavalla käynnillä reilun viikon päästä.
Pari päivää sitte hermostuin miehelle, kun se ei osannu muka paistaa miun makkaraa oikein, vaikka sitä kertaalleen jo asiassa neuvoin.. Seuraavana päivänä hermostuin siitä, että se teki itelleen lohkoperunoita ja miulle ranskalaisia. Hermostuin siis siitä, kun se oletti miun haluavan ranuja eikä ees kysyny oisinko halunnu niitä lohkoja. Joo tosi isoja syitä hermostua... No asiat toki saatiin selvitettyä ja puhuttua läpi ja seuraavana päivänä niille jo yhessä naurettiinkin, mut ei tuo nyt ihan normaalia käytöstä itelleni oo.
Sunnuntaina käytiin kesäteatterissa ja vähän nauratti, kun helteen takia piti ottaa kylmälaukku mukaan, johon sain tuon pienen nenäsumutteen laitettua, että se ei oo liian lämpimässä. säilytettävä siis alle 25 asteessa. Esitys siis alko kuudelta ja ois ollu liian aikasta ottaa lääkkeet ennen kotoa lähtöä ja liian myöhästä ottaa vasta kotona esityksen jälkeen, kun matkaa oli kuitenki jonkin verran. Ja vaikkei niin minuutilleen oliskaan, ni unohtamisen riski kasvaa, jos ei ota siihet tuttuun aikaan. Väliaika oli sopivaan aikaan, eli 19.10 alko. Sain siis sumuteltua periaatteessa ihan normaaliin aikaan. Nauroinkin, et hyvä kun näytökset suunnitellaan sopivasti miun lääkeaikataulujen mukaan.
Eilen selvis, että mieskin sai työvuoron vaihdettua niin, että pääsee seuraavallekin lääkärikäynnille mukaan. Muuten ei ois niin väliä, mut kun on se pistosten aloituskäynti ja pääsee vähän harjottelee, niin hyvä, että toinenkin pääsee mukaan. Ite oon neulakammonen ollu aina, ni on hyvä, et toinen pääsee myös tsekkaamaan ja ehkä kokeilemaankin, jos en millään ite pysty pistämään. Pakko se on kyllä oikeestaan iteltäänkin onnistua, kun työt voi mennä niin, et on pakko töissä pistää. Irrotuspiikki vähintään on sellanen et se pistetään just siihen aikaan ku mitä ilmotetaan. Muuten varmaan voin ettiä sellasen ajankohdan pistoksille, että ollaan molemmat kotona. Iltavuoro on ehkä ainoo poikkeus, mut niitä ei pitäis osua kun yks pistosten ajalle.Mut noiden aikataulutus nyt selvinnee sitte seuraavalla käynnillä reilun viikon päästä.
torstai 2. elokuuta 2018
Synarelan aloitus
Tänän oli lääkäri ja aiheena tuo synarelan aloitus.
Syystä tai kymmenennestä vähän jännitti ja yö meni lähinnä sängyssä pyöriessä, ehkä tupakoinnin lopetus (taas) teki omat kuvionsa..??
Sain tuon toisen puolikkaan vahingossa mukaan ja se tais jostain syystä jännittää enemmän ku mitä ite tein. Mainitsinkin asiasta, kun sen kerrn henkiseksi tueksi mukaan otin, ni ois ehkä ollu kiva, jos roolit ois menny toisinpäin =) No onneks sill ei tällä kertaa hirveesti ollu merkitystä lähinnä vaan pisti silmään tai jotenki sen huomioin..
Käynnillä einsinänsä tapahtunu mitään ihmeellistä. Ensin sisätutkimus, josta unohin kysyä, että mitä näky. Oisin halunnu tietää, että montako follia näkyi. Viime tutkimuksessa oli kuitenkin ristiriita amh ja afc arvojen välillä, ni ois ollu kiva tietää tänhetkinen tilanne. Mut kun en muistanu kysyä, ni täytynee odotella jos kantaan joku päivä jotain tarkempaa tietoa ilmestyy tai sitte pitää yrittää muistaa kysyä seuraavalla kerralla.
Synarelat alkoi siis tänä iltana. Kovasti yritin töiden ja muun elämän kantilta pohtia, et mikä on se kellonaika ku suihkin menemään. Aamuin ja illoin siis kaks suihkausta. Nyt päädyin siihen, et seittämältä mennään. Pääsääntösesti oon siihen aikaan kotona vähintään aamulla tai illalla. Ja ekat pari viikkoa kahta vuoroa lukuunottamatta ei tarvii töissä kantaa sumua mukana. Tää oli se ratkasevin juttu. Voi olla, et seuraavat liki pari viikkoa osuu sitte huonommin kohilleen, mut silloinkin maks aamu tai ilta osuu lääkkeiden ja töiden suhteen päällekäin.
Ekat sumut meni keposesti, mut kun ei oo tollaseen tottunu, ni väkisin teki mieli aivastaa. Sain pidettyä tuon halun kurissa. Nenä alko myös vuotaa ja tunnin verran tein töitä, et en niistäny tai aivastanu. Sumu myös tok kulkee vähintään jollain tasolla makuna tai hajuna tonne nieluun ja suussa maistukin reilun tunnin käsidesi. En oo kyllä maistnu, ut sellanen mielleyhtymä siitä maun tapasesta tuli.
Muutaman tunnin päästä seuraava satsi ja sitte aletaan kohta oottelee, et millasia oireita (toivottavasti vähän ja lieviä) sitä itelleen tosta vlmisteesta tulee..
Into pinkeenä kuitenkin, kun vihdoin jotain ihan konkreettista tapahtuu =) =)
Syystä tai kymmenennestä vähän jännitti ja yö meni lähinnä sängyssä pyöriessä, ehkä tupakoinnin lopetus (taas) teki omat kuvionsa..??
Sain tuon toisen puolikkaan vahingossa mukaan ja se tais jostain syystä jännittää enemmän ku mitä ite tein. Mainitsinkin asiasta, kun sen kerrn henkiseksi tueksi mukaan otin, ni ois ehkä ollu kiva, jos roolit ois menny toisinpäin =) No onneks sill ei tällä kertaa hirveesti ollu merkitystä lähinnä vaan pisti silmään tai jotenki sen huomioin..
Käynnillä einsinänsä tapahtunu mitään ihmeellistä. Ensin sisätutkimus, josta unohin kysyä, että mitä näky. Oisin halunnu tietää, että montako follia näkyi. Viime tutkimuksessa oli kuitenkin ristiriita amh ja afc arvojen välillä, ni ois ollu kiva tietää tänhetkinen tilanne. Mut kun en muistanu kysyä, ni täytynee odotella jos kantaan joku päivä jotain tarkempaa tietoa ilmestyy tai sitte pitää yrittää muistaa kysyä seuraavalla kerralla.
Synarelat alkoi siis tänä iltana. Kovasti yritin töiden ja muun elämän kantilta pohtia, et mikä on se kellonaika ku suihkin menemään. Aamuin ja illoin siis kaks suihkausta. Nyt päädyin siihen, et seittämältä mennään. Pääsääntösesti oon siihen aikaan kotona vähintään aamulla tai illalla. Ja ekat pari viikkoa kahta vuoroa lukuunottamatta ei tarvii töissä kantaa sumua mukana. Tää oli se ratkasevin juttu. Voi olla, et seuraavat liki pari viikkoa osuu sitte huonommin kohilleen, mut silloinkin maks aamu tai ilta osuu lääkkeiden ja töiden suhteen päällekäin.
Ekat sumut meni keposesti, mut kun ei oo tollaseen tottunu, ni väkisin teki mieli aivastaa. Sain pidettyä tuon halun kurissa. Nenä alko myös vuotaa ja tunnin verran tein töitä, et en niistäny tai aivastanu. Sumu myös tok kulkee vähintään jollain tasolla makuna tai hajuna tonne nieluun ja suussa maistukin reilun tunnin käsidesi. En oo kyllä maistnu, ut sellanen mielleyhtymä siitä maun tapasesta tuli.
Muutaman tunnin päästä seuraava satsi ja sitte aletaan kohta oottelee, et millasia oireita (toivottavasti vähän ja lieviä) sitä itelleen tosta vlmisteesta tulee..
Into pinkeenä kuitenkin, kun vihdoin jotain ihan konkreettista tapahtuu =) =)
lauantai 28. heinäkuuta 2018
Joko?
No ei vielä. Muutama päivä pitäis vielä malttaa oottaa. Maanantaina alkaa viikon mittanen loma ja keskiviikkona ois se eka aika.
Täytyy myöntää, että alkaa vähän jännittää. On tätä niin pitkään ootettu, et enimmäkseen se on positiivista jännitystä ja intoa, mut jossain siellä taustalle se pieni pessimisti huhuilee, että jotain tässä vielä menee mönkään, joku viivästys sieltä taas tulee. Ärsyttävää, mut ehkä ymmärrettävää.
Hoksasin tossa hetki sitten, että halutessaanhan tuo mies pääsee mukaan, kun silläkin on lomaa. Pitää muistaa huomenna kysyä. Oletan kyllä tietäväni vastauksen =)
Ehkä tässä saa ahkerammin kirjoteltua, kun mitä tossa aiemmin. Ei hirveesti ollu motivaatiota tai oikeestaan asiakaan, kun niin pitkiä aikoja meni ilman, että mitään tapahtu. Turhalta tuntu kirjottaa, että odotus ja epätietoisuus koettelee kärsivällisyyttä jne..
No mut joo.. Tää viikonloppu menee vielä töissä ja sitte alkaa lyhyt, mutta ansaittu viikon loma. Ei ihmeemmin suunnitelmia. Maanantaina pitää käydä hoitaa asioita ja alkuillasta ois aika terapeutille. Siitä sitten suunnistetaan mökille ja varmaan siellä tulee iso osa tästä loman pätkästä vietettyä. Yhessä tietyssä kesäteatterissa pitää kyllä ehdottomasti pyörähtää. Ihan pennusta asti oon siellä käyny. Pari kesää on erinäisistä syistä jääny väliin, mut montaa niitä ei oo. Yks kesän parhaita hetkiä.
Mukavaa, aurinkoista ja helteistä kesän jatkoa kaikille!!
Täytyy myöntää, että alkaa vähän jännittää. On tätä niin pitkään ootettu, et enimmäkseen se on positiivista jännitystä ja intoa, mut jossain siellä taustalle se pieni pessimisti huhuilee, että jotain tässä vielä menee mönkään, joku viivästys sieltä taas tulee. Ärsyttävää, mut ehkä ymmärrettävää.
Hoksasin tossa hetki sitten, että halutessaanhan tuo mies pääsee mukaan, kun silläkin on lomaa. Pitää muistaa huomenna kysyä. Oletan kyllä tietäväni vastauksen =)
Ehkä tässä saa ahkerammin kirjoteltua, kun mitä tossa aiemmin. Ei hirveesti ollu motivaatiota tai oikeestaan asiakaan, kun niin pitkiä aikoja meni ilman, että mitään tapahtu. Turhalta tuntu kirjottaa, että odotus ja epätietoisuus koettelee kärsivällisyyttä jne..
No mut joo.. Tää viikonloppu menee vielä töissä ja sitte alkaa lyhyt, mutta ansaittu viikon loma. Ei ihmeemmin suunnitelmia. Maanantaina pitää käydä hoitaa asioita ja alkuillasta ois aika terapeutille. Siitä sitten suunnistetaan mökille ja varmaan siellä tulee iso osa tästä loman pätkästä vietettyä. Yhessä tietyssä kesäteatterissa pitää kyllä ehdottomasti pyörähtää. Ihan pennusta asti oon siellä käyny. Pari kesää on erinäisistä syistä jääny väliin, mut montaa niitä ei oo. Yks kesän parhaita hetkiä.
Mukavaa, aurinkoista ja helteistä kesän jatkoa kaikille!!
sunnuntai 22. heinäkuuta 2018
Kohta mennään..
Sanotaanko, että perjantai 13 päivä ei aina oo niin kovin huono.. Kierto alko silloin ja pääsin ilmottautumaan hoitoon. Toki sen verran oli varmaan tuossa päivässä taikaa, et ei menny ihan niinku ois pitäny. Tarkoitus oli siis ilmottautua tuon digihoitopolun kautta, mutta sepä ei onnistunutkaan, vaikka puol päivää sitä yritettiin ja miljoonaan kertaan. Vähän kärsi mökkiviikonloppukin, kun koko viikonloppu meni aina välillä ilmottautumista kokeillessa. Aina vaan sama tulos.. "Hoitoon voi ilmoittautua vasta kelenteriin merkityn kuukauden kierrosta". Ajatukset oli lähinnä vitutus ja et tähänkö tää taas menee..?? Kyllä oli sovittu, että tästä kuusta päästään ilmottautumaan. Sunnuntaina kun mökiltä kotiuduttiin, niin alko armoton papereiden läpikäynti, jos jostain löytyis numero johon soittaa ja kysyä, et mitä helkkaria!! Varasuunnitelmana soittaa maanantaina oman sairaalan polille ja kysyy, et mitä tehdään. Kaikeks onneks yhestä paperista löyty numero suoraan Helsinkiin ivf-hoitajalle. Soittoaika arkisin 10-11.30. Maanantaille siis muistutus just ennen kymmentä, että oon heti kympiltä soittamassa. Puol tuntia tuli ruuhkaisella linjalla roikuttua ja hermostuksissaan ympäri pihaa ravattua.. Pääsin kuitenkin viimein läpi ja perusasioiden läpikäynnin jälkeen kerrottiin, et tää oli tässä ja viesti lähtee lääkärille. Kaikki hyvin.. Tai niin luultiin.. Muutama tunti myöhemmin tuli polulle viesti, että "olit soittanut ja ilmoittautunut hoitoon. Täytätkö vielä omapolulla hoitoonilmoittautumiskyselyn, niin tiedot menevät suoraan lääkärille ja hän voi tehdä hoitosuunnitelman". Taas polulle ja edelleenkin samaa herjausta ku viikonloppuna. Parin tunnin ja varmaan parinkymmenen yrityksen jälkeen tais viimein onnistua. Huh mikä helpotus kun näki tekstin viimeinen ilmoittautuminen 16.7, eikä 19.3.. Sitten toimikin taas nopeesti. Melkein heti tuli viestiä hoitajalta, että laitoin polulle ohjeita ja tehtäviä, jotka pitää käydä lukemassa/tekemässä. Lisäksi laitoin kalenteriin tulevia aikoja eri hoitovauheiden käynneille. Vara kyseisille päiville ajat omaan sairaalaan. Tossa kohtaa kello oli jo sen verran, että ei enää ollut polilla ketään paikalla, joten aikojen varaaminen jäi seuraavalle päivälle. Tiistaina sitten pitkässä päivävuorossa (6-18) yritin pohtia, että mihinkähän aikaan voisi olettaa olevan sellanen hetki, jolloin uskaltais polille soittaa niin, että sais puhua rauhassa. Näin kesällä on onneks hiljasempaa. Asiakkaita, vieraita ym. käy vähemmän, niin vähän ennen yhtätoista
soitin. Siellä päässä oli myös jo onneks tieto, että mille päiville ja mitä pitää
varailla, niin helpolla meni se homma. Neljä aikaa oli varattava tai neljälle päivälle yhteensä seittämän aikaa, mut kuitenkin. Vaan ensimmäisen se hoitsu suostu kertoo puhelimessa ja sanoi muut laittavansa sitte postin kautta ja jopa 1-luokassa. No sitä kirjettä odotellessa.. Nykyinen tietotekniikkamaailma on kerrankin hyvä juttu ja jo vartti puhelun jälkeen näin kuitenkin kaikki varatut ajat jo hyviksen kautta =) Eka aika on 1.8 ja silloin alkaa myös sumuttelut. 17 päivä alkanee pistokset. 22 päivä on seurantakäynti ja punktio on viikolla 35 ja sen tarkka ajankohta selviää kyseisen viikon maanantaina =) Mahdollisesti siirtopäiväkin selviää jo tuolloin, jos siirrettävää on, mut se voi sitte selvitä vasta vaikka punktiopäivänäkin. Vähän jänskättää.. Intoa täynnä kun nyt oikeesti alkaa tapahtua =) =) Nii ja jostain pitää valittaa, ni huh hellettä!!! Töissä paistuu.. Kotona paistuu!! Teki jotain tai oli tekemättä!! Valitan, koska en hirveesti valita noista pakkasista, ni liiasta lämmöstä saan valittaa.. Aika pirun paljon vähempi riittäis miulle, vaikka on kiva kun pitkästä aikaa kesällä ei tarvii toppatakkia. Tai siis edes pitkähihasta.. edes yöllä..
Mut kohta mennään... ei oo enää pitkä aika =)
torstai 5. heinäkuuta 2018
Hyviä uutisia
En oo ehtiny kirjottelee, joten vähän jälkijunassa tulee.. Reilu viikko sitten oli tosiaan lääkärin soittoaika sokereihin ja hoitoihin liittyen. Olin ihan varma, että tuijotetaan liikaa sitä virallista labra-arvoa eikä huomioitais niitä kotona tehtyjä mittauksia, jotka kuitenkin on ollu sitä mitä pitääkin.
Puhelin soi ja un oli tuntematon numero, niin heti arvasin soittajan. Sydän hakkas tuhatta ja sataa ja tuntu, etten saa sanoja suustani. Siinä hetken juttelun jälkeen alko pikkuhiljaa olo vähän rauhottua ja ilman pahempia takelteluita sain kerrottua lekurille sekä virallisen lukeman, että sitte tarkasti eri päiviltä noiden omien mittausten lukemia.
Hetken se niitä pohti ja totes sitten, että kyllä nyt näyttää siltä kun pitääkin ja voidaan seuraavasta kierrosta ilmottautua hoitoon. Hihkuin sitte lääkärillekin, et oon ihan innoissani ja sitä tais jo vähän naurattaakin miun intoilu, mut tais kuitenki hyvin ymmärtää missä mentiin ja kovasti oli iloinen mein puolesta.
Puhelun jälkeen kirmasin sisälle. Olin siis puhunu ulkona, ettei koirat tai mokään muukaan häiritse. Mies oli lomalla eli kotona myöskin ja tais korviin asti yltäneestä hymystä arvata uutiset.
Seuraavat päivät menikin sitte aiheesta liki kokoajan hölistessä ja hehkutellessa. Haitanneeko tuo kun pitkästä pitkästä aikaa saatiin hyviä uutisia ja homma etenee.
Nyt jännäillään sitten kierron alkua. Jos menee samalla kaavalla kun viimiset kuukaudet, niin kuun puolessa välissä sais varmaan tapahtuu. Odottavan aika on yleensä pitkä, mut tässä on jo moneen kertaan ja pitkään odotettu milloin mitäkin, että tää saattaa mennäkin yhdessä hujauksessa..
Ihanaa kesän jatkoa muillekin!
Puhelin soi ja un oli tuntematon numero, niin heti arvasin soittajan. Sydän hakkas tuhatta ja sataa ja tuntu, etten saa sanoja suustani. Siinä hetken juttelun jälkeen alko pikkuhiljaa olo vähän rauhottua ja ilman pahempia takelteluita sain kerrottua lekurille sekä virallisen lukeman, että sitte tarkasti eri päiviltä noiden omien mittausten lukemia.
Hetken se niitä pohti ja totes sitten, että kyllä nyt näyttää siltä kun pitääkin ja voidaan seuraavasta kierrosta ilmottautua hoitoon. Hihkuin sitte lääkärillekin, et oon ihan innoissani ja sitä tais jo vähän naurattaakin miun intoilu, mut tais kuitenki hyvin ymmärtää missä mentiin ja kovasti oli iloinen mein puolesta.
Puhelun jälkeen kirmasin sisälle. Olin siis puhunu ulkona, ettei koirat tai mokään muukaan häiritse. Mies oli lomalla eli kotona myöskin ja tais korviin asti yltäneestä hymystä arvata uutiset.
Seuraavat päivät menikin sitte aiheesta liki kokoajan hölistessä ja hehkutellessa. Haitanneeko tuo kun pitkästä pitkästä aikaa saatiin hyviä uutisia ja homma etenee.
Nyt jännäillään sitten kierron alkua. Jos menee samalla kaavalla kun viimiset kuukaudet, niin kuun puolessa välissä sais varmaan tapahtuu. Odottavan aika on yleensä pitkä, mut tässä on jo moneen kertaan ja pitkään odotettu milloin mitäkin, että tää saattaa mennäkin yhdessä hujauksessa..
Ihanaa kesän jatkoa muillekin!
keskiviikko 20. kesäkuuta 2018
Labra-käynti
Kävin tossa pari viikkoa sitte labrassa. Kontroli-käynti ja suurimpna mielenkiintona toki se, et millä tasolla noi pastoverensokerit on, vaikka monen monituista muutakin samalla tsekattiin. Toivoin ja uskoin, että naistenklinikan lääkärin kanssa tehty nosto lääkkeeseen ois laskenu sokurut reippaasti alle kuuteen, jotta ens viikon soittoajalla voidaan sopia hoidon alkamisesta.
Eka pettymys tuli jo siinä kohassa, kun lbran jälkeen varailin aikaa lääkärille. Tietysti se on lomalla ja ajan sain vasta heinäkuun alkuun. Tää ei sinänsä ois kai ongelma, mutta kun ei noi sokeritkaan sitte ollu sitä mitä pitää, ni en tiiä mitä mieltä tuo naikkarin lääkäri sitte on ens viikolla, kun en oo oman lääkärin kanssa päässy suunnittelee miten tätä asiaa jatkossa hoidetan ja lääkitään.
Sokerit oli siis 6.2, ei pahasti koholla, mut ei alle 6 kuitenkaan. Nopeesti nuo arvot nousee, kun on noustakseen. Kolme varttia aiemmin lukema oli 5.3. Eli 11h paasto toimii vallan mainiosti, mut tuo viiminen tunti on liikaa... Tästä mainitsen toki soittoajalla. Samoin kun siitä, että päivällä lukemat pysyy järjestään alle kuudessa ja pari tuntia ruoan jälkeenkin ollaan pääsääntösesti välillä 5.7-6.3. Diabeteshoitajan mukaan kun noi ruokailun jälkeiset lukemat sais olla 7-8 ja silti ois ihan ok.
Kauhun sekaisin tuntein oottelen tota maanantain soittoaikaa. Oon melko varma, että tuo lukema ei kelpaa ja saadaan lupa ilmottautua hoitoon vata kun ollaan saatu lukema sinne alle kuuteen. Toivon kuitenkin, et os saatais vaikka sovittua jotain sellsta, että kävisin heinäkuun lopulla mittauttamassa sokerit ja jos ne on silloin kunnossa, niin saisin kuitenkin siitä heinäkuun kierrosta ilmottautua hoitoon, ettei tän takia taas siirtyis alotus eteenpäin. Toki jos lukemat silloin edelleen on pielessä, niin sitte ei auta kun odottaa, että ne korjaantuu ja toivoa, että se tapahtuis viimeitään seuraavaan kiertoon mennessä.
On tää hankalaa. Kroppa on ilmeisn huono reagoimaan lääkkeisiin, kun tiedän muutamankin, joilla sokerilukemat on huomattavasti korkeemmat, mutta pienempi tai samanlainen lääkitys tehoaa paremmin. En tiedä voiko näitä niin vertailla, mut vertailen kuitenkin. Sama ongelma on siis monien muidenkin lääkkeiden knssa ollu. Katotaan onko nyt eessä sitte lääkkeen vaihto vai voiko nykyisen lääkkeen annostusta vielä nostaa. Selvinnee sitte parin viikon päästä omalääkärillä, ellei naikkarin lääkäriltä tuu jotain yllärivetoa.
Eka pettymys tuli jo siinä kohassa, kun lbran jälkeen varailin aikaa lääkärille. Tietysti se on lomalla ja ajan sain vasta heinäkuun alkuun. Tää ei sinänsä ois kai ongelma, mutta kun ei noi sokeritkaan sitte ollu sitä mitä pitää, ni en tiiä mitä mieltä tuo naikkarin lääkäri sitte on ens viikolla, kun en oo oman lääkärin kanssa päässy suunnittelee miten tätä asiaa jatkossa hoidetan ja lääkitään.
Sokerit oli siis 6.2, ei pahasti koholla, mut ei alle 6 kuitenkaan. Nopeesti nuo arvot nousee, kun on noustakseen. Kolme varttia aiemmin lukema oli 5.3. Eli 11h paasto toimii vallan mainiosti, mut tuo viiminen tunti on liikaa... Tästä mainitsen toki soittoajalla. Samoin kun siitä, että päivällä lukemat pysyy järjestään alle kuudessa ja pari tuntia ruoan jälkeenkin ollaan pääsääntösesti välillä 5.7-6.3. Diabeteshoitajan mukaan kun noi ruokailun jälkeiset lukemat sais olla 7-8 ja silti ois ihan ok.
Kauhun sekaisin tuntein oottelen tota maanantain soittoaikaa. Oon melko varma, että tuo lukema ei kelpaa ja saadaan lupa ilmottautua hoitoon vata kun ollaan saatu lukema sinne alle kuuteen. Toivon kuitenkin, et os saatais vaikka sovittua jotain sellsta, että kävisin heinäkuun lopulla mittauttamassa sokerit ja jos ne on silloin kunnossa, niin saisin kuitenkin siitä heinäkuun kierrosta ilmottautua hoitoon, ettei tän takia taas siirtyis alotus eteenpäin. Toki jos lukemat silloin edelleen on pielessä, niin sitte ei auta kun odottaa, että ne korjaantuu ja toivoa, että se tapahtuis viimeitään seuraavaan kiertoon mennessä.
On tää hankalaa. Kroppa on ilmeisn huono reagoimaan lääkkeisiin, kun tiedän muutamankin, joilla sokerilukemat on huomattavasti korkeemmat, mutta pienempi tai samanlainen lääkitys tehoaa paremmin. En tiedä voiko näitä niin vertailla, mut vertailen kuitenkin. Sama ongelma on siis monien muidenkin lääkkeiden knssa ollu. Katotaan onko nyt eessä sitte lääkkeen vaihto vai voiko nykyisen lääkkeen annostusta vielä nostaa. Selvinnee sitte parin viikon päästä omalääkärillä, ellei naikkarin lääkäriltä tuu jotain yllärivetoa.
keskiviikko 16. toukokuuta 2018
ristiriitaisia tutkimustuloksia
Suunnittelukäynnin tiedot ilmestyi vihdoin myös omakantaan. En nyt voi sanoa levani innoissani..
Sinänsä kaikki on ihan kunnossa, mut paremminkin vois olla.
Amh on siis hyvä 3.01. Eli munasarjojen piitäis toimia ihan hyvin. Suunnittelukäynnin tutkimuksessa afc, eli se kuinka monta munarakkulaa munasarjoissa on oli vaan 2/3. Eli toiselta puolelta lääkäri löysi vain 2 ja toiselta puolelta 3 munarakkulaa. Lääkärin sanoja lainatakseni "amh ja afc tulos on ristiriitainen."
Ja siltähän tuo itestäkin tuntuu, kun veriarvot kertoo kaiken olevan hyvällä mallilla ja todellisuus onkin jotain ihan muuta.
Eihän tuo nyt ainakaan tilannetta helpommaks tee. Pitää toivoa, että kun hoito vihdoin alkaa niin kaikki lähtee iloisesti kasvamaan ja on sitte toivottavasti ihan huippulaadukkaita yksilöitä.
En tiedä voiko noihin määriin mitenkään vaikuttaa, mut kaikki kikkakolmoset pitää yrittää onkia tietoon ja koittaa mahdollisuuksien mukaan ottaa käyttöön. Vitamiineja on napsittu jo useempi kuukaus, mut pitää selvittää oisko silläkin rintamalla jotain mitä vois vielä hyödyntää. Jos ei mikään sitä määrää lisää ni ehkä ainakin siihen laatuun vaikuttaa.
Sokereista sen verran, että ainakin kotimittarin mukaan lääkkeen nosto on auttanu ja ne paastosokeritkin on ollu koko ajan alta kuuden. Pääsääntöisesti lähellä viittä ja muutaman kerran jopa alle. Toivottavasti kesäkuun alussa otettavat verikokeet näyttää samoja lukemia, eikä ainakaan sokereiden takia enää tuu lisää odottelua.
Kesäkuussa ollaan monen asian suhteen sitte taas viisaampia. Hyvää alkavaa tai alkanutta kesää kaikille!
Sinänsä kaikki on ihan kunnossa, mut paremminkin vois olla.
Amh on siis hyvä 3.01. Eli munasarjojen piitäis toimia ihan hyvin. Suunnittelukäynnin tutkimuksessa afc, eli se kuinka monta munarakkulaa munasarjoissa on oli vaan 2/3. Eli toiselta puolelta lääkäri löysi vain 2 ja toiselta puolelta 3 munarakkulaa. Lääkärin sanoja lainatakseni "amh ja afc tulos on ristiriitainen."
Ja siltähän tuo itestäkin tuntuu, kun veriarvot kertoo kaiken olevan hyvällä mallilla ja todellisuus onkin jotain ihan muuta.
Eihän tuo nyt ainakaan tilannetta helpommaks tee. Pitää toivoa, että kun hoito vihdoin alkaa niin kaikki lähtee iloisesti kasvamaan ja on sitte toivottavasti ihan huippulaadukkaita yksilöitä.
En tiedä voiko noihin määriin mitenkään vaikuttaa, mut kaikki kikkakolmoset pitää yrittää onkia tietoon ja koittaa mahdollisuuksien mukaan ottaa käyttöön. Vitamiineja on napsittu jo useempi kuukaus, mut pitää selvittää oisko silläkin rintamalla jotain mitä vois vielä hyödyntää. Jos ei mikään sitä määrää lisää ni ehkä ainakin siihen laatuun vaikuttaa.
Sokereista sen verran, että ainakin kotimittarin mukaan lääkkeen nosto on auttanu ja ne paastosokeritkin on ollu koko ajan alta kuuden. Pääsääntöisesti lähellä viittä ja muutaman kerran jopa alle. Toivottavasti kesäkuun alussa otettavat verikokeet näyttää samoja lukemia, eikä ainakaan sokereiden takia enää tuu lisää odottelua.
Kesäkuussa ollaan monen asian suhteen sitte taas viisaampia. Hyvää alkavaa tai alkanutta kesää kaikille!
torstai 26. huhtikuuta 2018
Sunnittelukäynti
Niinkuin otsikko jo kertoo, niin tänään se vihdoin oli. Tunnelmat on melko ristiriitaiset tällä hetkellä, mutta aloitan alusta..
Aika oli yhdeltä, mutta kun matkaa Helsinkiin on reilusti ja tiedossa oli, että parkkipaikka ei välttämättä löydy heti, niin matka alkoi jo puoli kymmeneltä. Tätä ennen oli tietysti hoidettu omat ja koirien aamutoimet.
Helsingissä oltiin hyvissä ajoin ja kun parkkipaikka vahingossa löytyi klinikan viereiseltä kadulta vain viidenkymmenen metrin päästä, niin odotteluaikaa jäikin melkein puoli tuntia.
Itse käynti kesti tunnin. Alkuun perustietojen kartoitusta ja sisätutkimus. Lääkärin laskeskeli ja pohti pitkään, että jos tähän meneillään olevaan kiertoon päästäisi hoidot aloittamaan, niin punktio olisi viikolla 24. Tilaa siellä ei varsinaisesti ollut, mutta hän päätti kuitenkin meidät sinne sekaan laittaa. Kaikki aikataulut ja lääkket annostuksineen oli käyty läpi ja reseptit melkein kourassa. Tässä kohtaa leijailin liki pilvissä ja mietin, että meniskö kerrankin joku asia täydellisesti. No eipä mennyt..
Puhuttiin vielä miun diabetes-lääkityksestä ja sokeriarvoista. Miun paastoarvot viimesimmällä mittauksella oli 6,9, joka on tietty liikaa ja vaikka silloin lääkitystä lisättiin, niin ei tietenkään oo mitään tietoa tän hetkisistä arvoista. Seuraava kontrollikin on vasta kesäkuussa.
Ensin mietittiin, että jos varmuudeksi nostaisin vielä annostusta, kun ei varsinaisesti ole riskiä, että sokerit laskis liian ala ja kävisin maanantaina labrassa mittauttamassa paastosokerin. Lääkäri kuitenkin konsultoi vielä toista lääkäriä ja lopputulos oli se, että sen yhden arvon perusteella ei voi olla täyttä varmuutta onko se arvo oikeesti laskenu, ni parempi varmuudella saada sokerit tasapainoon ennen hoitojen alkua, joten se siitä.
Lopputulos on siis, että nostetaan lääkitystä ja käyn suunnitellusti silloin kesäkuussa labrassa. Siihen mennessä lääkitys on tehonnut, jos on tehotakseen ja arvot toivottavasti saatu asettumaan viiden paikkeille tai vaikka sen allekin. Sain soittoajan lääkärille 25.6 ja silloin kartoitetaan tilanne. Jos kaikki on kokeiden perusteella kunnossa, niin heinäkuun kierrosta saan ilmottauttua hoitoihin, eli elokuussa päästäisiin aloittamaan lääkitys.
Vaikka oletus alunperinkin oli, että luultavasti tästä kierrosta ei päästä alottamaan ja seuraava kierto ei onnistu klinikan kesäsulun takia ja hoidot näin ollen alkaisi vasta elokuussa, niin tuon käynnin alussa ehti innostua ja pettymys on ihan mieletön, kun joutuukin odottamaan ainakin sinne elokuulle asti.
toki tiedän ja ymmärrän, että hoitotasapainoo pitää saavuttaa. Korkeat sokerit etenkin alkuraskaudesta kasvattaa rakennevaurioiden riskiä huomattavasti, enkä todellakaan halua sellasta riskiä ottaa. Toivottavasti lääkitys puree, koska nyt syön sitä maksimiannoksella. Jos ei se riitä, niin joutuu miettimään koko paletin uudestaan ja taas tulisi lisää viivästyksiä.
Olotila on melko huono. Oon tietty pettynyt ja surullinen. myös vihanen, lähinnä omaa kroppaa kohtaan. Mistä se on kehittäny tän taudin ja miksei skerit laske nopeemmin, helpommin, pienemmillä lääkemäärillä jne...
Naistenklinikalle kuitenki plussat. Henkilökunta oli mukavaa ja empatiakykyistä =)
Toivotaan parasta! Ja toivottavasti kesä menee nopeesti =)
Aika oli yhdeltä, mutta kun matkaa Helsinkiin on reilusti ja tiedossa oli, että parkkipaikka ei välttämättä löydy heti, niin matka alkoi jo puoli kymmeneltä. Tätä ennen oli tietysti hoidettu omat ja koirien aamutoimet.
Helsingissä oltiin hyvissä ajoin ja kun parkkipaikka vahingossa löytyi klinikan viereiseltä kadulta vain viidenkymmenen metrin päästä, niin odotteluaikaa jäikin melkein puoli tuntia.
Itse käynti kesti tunnin. Alkuun perustietojen kartoitusta ja sisätutkimus. Lääkärin laskeskeli ja pohti pitkään, että jos tähän meneillään olevaan kiertoon päästäisi hoidot aloittamaan, niin punktio olisi viikolla 24. Tilaa siellä ei varsinaisesti ollut, mutta hän päätti kuitenkin meidät sinne sekaan laittaa. Kaikki aikataulut ja lääkket annostuksineen oli käyty läpi ja reseptit melkein kourassa. Tässä kohtaa leijailin liki pilvissä ja mietin, että meniskö kerrankin joku asia täydellisesti. No eipä mennyt..
Puhuttiin vielä miun diabetes-lääkityksestä ja sokeriarvoista. Miun paastoarvot viimesimmällä mittauksella oli 6,9, joka on tietty liikaa ja vaikka silloin lääkitystä lisättiin, niin ei tietenkään oo mitään tietoa tän hetkisistä arvoista. Seuraava kontrollikin on vasta kesäkuussa.
Ensin mietittiin, että jos varmuudeksi nostaisin vielä annostusta, kun ei varsinaisesti ole riskiä, että sokerit laskis liian ala ja kävisin maanantaina labrassa mittauttamassa paastosokerin. Lääkäri kuitenkin konsultoi vielä toista lääkäriä ja lopputulos oli se, että sen yhden arvon perusteella ei voi olla täyttä varmuutta onko se arvo oikeesti laskenu, ni parempi varmuudella saada sokerit tasapainoon ennen hoitojen alkua, joten se siitä.
Lopputulos on siis, että nostetaan lääkitystä ja käyn suunnitellusti silloin kesäkuussa labrassa. Siihen mennessä lääkitys on tehonnut, jos on tehotakseen ja arvot toivottavasti saatu asettumaan viiden paikkeille tai vaikka sen allekin. Sain soittoajan lääkärille 25.6 ja silloin kartoitetaan tilanne. Jos kaikki on kokeiden perusteella kunnossa, niin heinäkuun kierrosta saan ilmottauttua hoitoihin, eli elokuussa päästäisiin aloittamaan lääkitys.
Vaikka oletus alunperinkin oli, että luultavasti tästä kierrosta ei päästä alottamaan ja seuraava kierto ei onnistu klinikan kesäsulun takia ja hoidot näin ollen alkaisi vasta elokuussa, niin tuon käynnin alussa ehti innostua ja pettymys on ihan mieletön, kun joutuukin odottamaan ainakin sinne elokuulle asti.
toki tiedän ja ymmärrän, että hoitotasapainoo pitää saavuttaa. Korkeat sokerit etenkin alkuraskaudesta kasvattaa rakennevaurioiden riskiä huomattavasti, enkä todellakaan halua sellasta riskiä ottaa. Toivottavasti lääkitys puree, koska nyt syön sitä maksimiannoksella. Jos ei se riitä, niin joutuu miettimään koko paletin uudestaan ja taas tulisi lisää viivästyksiä.
Olotila on melko huono. Oon tietty pettynyt ja surullinen. myös vihanen, lähinnä omaa kroppaa kohtaan. Mistä se on kehittäny tän taudin ja miksei skerit laske nopeemmin, helpommin, pienemmillä lääkemäärillä jne...
Naistenklinikalle kuitenki plussat. Henkilökunta oli mukavaa ja empatiakykyistä =)
Toivotaan parasta! Ja toivottavasti kesä menee nopeesti =)
lauantai 21. huhtikuuta 2018
Vihdoin..
Vihdoin tapahtuu! Ja kun tapahtuu niin tapahtuukin vauhdilla.
Viikko sitten päätin, että jos ei torstaina kuulu mitään polilta tai Helsingistä, niin perjantina soittelen ite ja kyselen, että missä mennään ja onko viimeisimmät tiedot menneet myös Helsinkiin. Eipä tarvinnutkaan soitella mihinkään, kun torstaina sainkin soiton Helsingistä.
Sieltä soitteli sairaanhoitaja ja puhelu koski lähinnä mein yhteystietojen tarkastamista ja kehotusta käydä verikokeissa mittauttamassa amh-arvo. siinä jännityksissäni en sitte tajunnu kysyä, että olisko hänellä ollu jo tietoa mein tulevasta ajasta, mut olin tyytyväinen, kun jotain kuitenkin tapahtuu.
Toiveissa on ollu, et jos kaikki menis putkeen, niin ennen kesän sulkua päästäis suunnittelukäynnille, että päästäisiin eka hoito alottaa heti syksyllä, kun klinikan sulku on ohi.
Nyt sitte keskiviikkona posti toi kuoren, jossa oli ohjeet omapolulle rekisteröitymiseen ja ohje, että ivf-polku pitää käydä läpi ennenkun saa ajan suunnittelukäynnille. Rekisteröityminen onnistu ja sitte tuskailinkin, kun en kyseistä polkua löytänyt mistään. Kello kävi ja ajattelin, että jatkan etsimistä seuraavana päivänä.
Ilokseni heräsinkin viestiin, jossa kerrottiin rekisteröinnin onnistuneen ja samantien päätin käydä vilkaisemassa sivuja uudelleen. Sinne olikin omalle hoitopolulle ilmestynyt se polku ja illalla kahlattiin se miehen kanssa yhdessä läpi ja vastattiin kyselyihin.
Nukkumaan käydessä oli pieni toive, että perjantaina voisi parhaassa tapauksessa jo selvitä tulevn suunnittelukäynnin ajankohta. Ja niinhän tuo selvisikin.
Oletin, että tieto ajasta tulee hyvissä ajoin, kun jonossa oleville on se aika tullut tietoon parisen kk aiemmin. Meillä kuvittelin, et ei ihan niin paljon aiemmin tiedetä, mut viikkoja ennen kuitenkin.
Yllätys olikin melkoinen, kun aika onkin jo ens viikon torstaina 26.4.
Innoissani oon ja nyt elättelen jo toiveita, että mahduttaisiin hoitoihin jo heti seuraavaan kiertoon, joka alkanee tässä viikon sisällä. Voi olla turha toive, mut haaveillahan saa.. Jos ei nyt seuraavaan kiertoon pystytä hoitoa tekemään, niin luulisin, että menee syksylle. Toki teoreettinen mahollisuus saattais olla vielä sitä seuraavassa kierrossa, mut voi olla, että juhannus ja kesäsulku luultavasti torppaa tän toiveen.
Hyvä kuitenkin, että saatiin nyt tuo aika ja luultavasti/toivottavasti reseptit ym saadaan jo mukaan, niin voidaan sitte heti syksyllä ilmottautua hoitoon ilman, että tarvitsee uutta aikaa odotella.
Muutaman päivän päästä ollaan sitte paljon viisaampia kaiken suhteen =)
Viikko sitten päätin, että jos ei torstaina kuulu mitään polilta tai Helsingistä, niin perjantina soittelen ite ja kyselen, että missä mennään ja onko viimeisimmät tiedot menneet myös Helsinkiin. Eipä tarvinnutkaan soitella mihinkään, kun torstaina sainkin soiton Helsingistä.
Sieltä soitteli sairaanhoitaja ja puhelu koski lähinnä mein yhteystietojen tarkastamista ja kehotusta käydä verikokeissa mittauttamassa amh-arvo. siinä jännityksissäni en sitte tajunnu kysyä, että olisko hänellä ollu jo tietoa mein tulevasta ajasta, mut olin tyytyväinen, kun jotain kuitenkin tapahtuu.
Toiveissa on ollu, et jos kaikki menis putkeen, niin ennen kesän sulkua päästäis suunnittelukäynnille, että päästäisiin eka hoito alottaa heti syksyllä, kun klinikan sulku on ohi.
Nyt sitte keskiviikkona posti toi kuoren, jossa oli ohjeet omapolulle rekisteröitymiseen ja ohje, että ivf-polku pitää käydä läpi ennenkun saa ajan suunnittelukäynnille. Rekisteröityminen onnistu ja sitte tuskailinkin, kun en kyseistä polkua löytänyt mistään. Kello kävi ja ajattelin, että jatkan etsimistä seuraavana päivänä.
Ilokseni heräsinkin viestiin, jossa kerrottiin rekisteröinnin onnistuneen ja samantien päätin käydä vilkaisemassa sivuja uudelleen. Sinne olikin omalle hoitopolulle ilmestynyt se polku ja illalla kahlattiin se miehen kanssa yhdessä läpi ja vastattiin kyselyihin.
Nukkumaan käydessä oli pieni toive, että perjantaina voisi parhaassa tapauksessa jo selvitä tulevn suunnittelukäynnin ajankohta. Ja niinhän tuo selvisikin.
Oletin, että tieto ajasta tulee hyvissä ajoin, kun jonossa oleville on se aika tullut tietoon parisen kk aiemmin. Meillä kuvittelin, et ei ihan niin paljon aiemmin tiedetä, mut viikkoja ennen kuitenkin.
Yllätys olikin melkoinen, kun aika onkin jo ens viikon torstaina 26.4.
Innoissani oon ja nyt elättelen jo toiveita, että mahduttaisiin hoitoihin jo heti seuraavaan kiertoon, joka alkanee tässä viikon sisällä. Voi olla turha toive, mut haaveillahan saa.. Jos ei nyt seuraavaan kiertoon pystytä hoitoa tekemään, niin luulisin, että menee syksylle. Toki teoreettinen mahollisuus saattais olla vielä sitä seuraavassa kierrossa, mut voi olla, että juhannus ja kesäsulku luultavasti torppaa tän toiveen.
Hyvä kuitenkin, että saatiin nyt tuo aika ja luultavasti/toivottavasti reseptit ym saadaan jo mukaan, niin voidaan sitte heti syksyllä ilmottautua hoitoon ilman, että tarvitsee uutta aikaa odotella.
Muutaman päivän päästä ollaan sitte paljon viisaampia kaiken suhteen =)
perjantai 30. maaliskuuta 2018
Diabetes
Tässä alkuvuodesta on ehtinyt tapahtua paljon muutakin, kun vain tuskailua lapsettomuushoitojen alkua/jatkumista odotellessa.
Vuoden vaihtuessa vaihdoin työpaikkaa. Kilpailutuksien myötä kun oma pääasiallinen työkohde siirtyi toiselle firmalle, niin hain sieltä paikkaa, jotta saisin jatkaa tutussa kohteessa. Ilokseni näin tapahtuikin ja kaikinpuolin tyytyväinen olen ollut uudess firmassa.
Tähän liittyen oli tietenkin käytävä pakollisessa työhöntulotarkastuksessa. Siellä sitten selvisikin yllättäen, että sairasta kakkostyypin diabetesta. Melko yllättynyt olin kun tämä selvisi. Meillä ei sitä liiemmin suvussa esiinny ja muutenkaan ne varsinaiset riskitekijät ei sovi itseeni. Oon reilu kolmekymppinen, hoikka (ollut aina), liikun melko paljon ja syön suhteellisen terveellisesti ja monipuolisesti.
Omat geenit nyt on kuitenkin tällaset ja lääkityksellä asia hoituu. Toki vielä vähän katselen tarkemmin mitä syön, mutta ei tää elämään oikeastaan muuten vaikuta. Lääkkeet kun muistaa ottaa, niin hyvin menee.
Viimeviikolla oli ensimmäinen kontroli-käynti lääkärillä ja vaikka lääkkeet onkin sokereita laskenu, niin vähän lisättiin annostusta, jotta päästäis sinne viitearvojen sisälle. Seuraava kontrolli sitten taas reilun parin kuukauden päästä.
Sitä en sitten tiedä vaikuttaako tää mitenkään noihin tuleviin ivf-hoitoihin. Tuskin..?
Toki sitten jos ja kun raskaudun, niin seurataan luultavasti vähän tarkemmin. Mutta keitpa tääkin selviää viimeistään, kun sinne suunnittelukäynnille pääsee..
Vuoden vaihtuessa vaihdoin työpaikkaa. Kilpailutuksien myötä kun oma pääasiallinen työkohde siirtyi toiselle firmalle, niin hain sieltä paikkaa, jotta saisin jatkaa tutussa kohteessa. Ilokseni näin tapahtuikin ja kaikinpuolin tyytyväinen olen ollut uudess firmassa.
Tähän liittyen oli tietenkin käytävä pakollisessa työhöntulotarkastuksessa. Siellä sitten selvisikin yllättäen, että sairasta kakkostyypin diabetesta. Melko yllättynyt olin kun tämä selvisi. Meillä ei sitä liiemmin suvussa esiinny ja muutenkaan ne varsinaiset riskitekijät ei sovi itseeni. Oon reilu kolmekymppinen, hoikka (ollut aina), liikun melko paljon ja syön suhteellisen terveellisesti ja monipuolisesti.
Omat geenit nyt on kuitenkin tällaset ja lääkityksellä asia hoituu. Toki vielä vähän katselen tarkemmin mitä syön, mutta ei tää elämään oikeastaan muuten vaikuta. Lääkkeet kun muistaa ottaa, niin hyvin menee.
Viimeviikolla oli ensimmäinen kontroli-käynti lääkärillä ja vaikka lääkkeet onkin sokereita laskenu, niin vähän lisättiin annostusta, jotta päästäis sinne viitearvojen sisälle. Seuraava kontrolli sitten taas reilun parin kuukauden päästä.
Sitä en sitten tiedä vaikuttaako tää mitenkään noihin tuleviin ivf-hoitoihin. Tuskin..?
Toki sitten jos ja kun raskaudun, niin seurataan luultavasti vähän tarkemmin. Mutta keitpa tääkin selviää viimeistään, kun sinne suunnittelukäynnille pääsee..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)