En oo ehtiny kirjottelee, joten vähän jälkijunassa tulee.. Reilu viikko sitten oli tosiaan lääkärin soittoaika sokereihin ja hoitoihin liittyen. Olin ihan varma, että tuijotetaan liikaa sitä virallista labra-arvoa eikä huomioitais niitä kotona tehtyjä mittauksia, jotka kuitenkin on ollu sitä mitä pitääkin.
Puhelin soi ja un oli tuntematon numero, niin heti arvasin soittajan. Sydän hakkas tuhatta ja sataa ja tuntu, etten saa sanoja suustani. Siinä hetken juttelun jälkeen alko pikkuhiljaa olo vähän rauhottua ja ilman pahempia takelteluita sain kerrottua lekurille sekä virallisen lukeman, että sitte tarkasti eri päiviltä noiden omien mittausten lukemia.
Hetken se niitä pohti ja totes sitten, että kyllä nyt näyttää siltä kun pitääkin ja voidaan seuraavasta kierrosta ilmottautua hoitoon. Hihkuin sitte lääkärillekin, et oon ihan innoissani ja sitä tais jo vähän naurattaakin miun intoilu, mut tais kuitenki hyvin ymmärtää missä mentiin ja kovasti oli iloinen mein puolesta.
Puhelun jälkeen kirmasin sisälle. Olin siis puhunu ulkona, ettei koirat tai mokään muukaan häiritse. Mies oli lomalla eli kotona myöskin ja tais korviin asti yltäneestä hymystä arvata uutiset.
Seuraavat päivät menikin sitte aiheesta liki kokoajan hölistessä ja hehkutellessa. Haitanneeko tuo kun pitkästä pitkästä aikaa saatiin hyviä uutisia ja homma etenee.
Nyt jännäillään sitten kierron alkua. Jos menee samalla kaavalla kun viimiset kuukaudet, niin kuun puolessa välissä sais varmaan tapahtuu. Odottavan aika on yleensä pitkä, mut tässä on jo moneen kertaan ja pitkään odotettu milloin mitäkin, että tää saattaa mennäkin yhdessä hujauksessa..
Ihanaa kesän jatkoa muillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymyksiä, mielipiteitä, omia kokemuksia, risuja ja ruusuja. Kaikki asialliset kommentit otetaan ilolla vastaan.