Kesän ja syksyn tunnelmia

No niin. ieni tiivistelmä hoitojen välisestä ajasta.

Mie jäin kesälomalle jo heti toukokuun alussa (2 vk). Säät ei ihan tuolloin suosineet, mutta majailin liki koko loman mökillä. Tein polttopuita ja välillä vaan oleskelin. Parina päivänä kävin auttelemassa iskää sen projekteissa mm valamassa jättimäisen kasvihuonenn pohjan iskän ja mieheni kanssa. Turhan kova projekti kolmelle hengelle betonimyllyllä hoidettuna, mut tulipahan tehtyä =)

Alkukesästä tehtiin mökille myös koiratarha ja rakennettiin 90 metriä aitaa metsään, jotta koirat varmasti pysyy tontilla. Tarhassa ovat siis vain jos pitää ite käydä hoitamassa asioita jossain ja muuten saavat pyöriä vapaasti tontilla. Ennen nuo arkajalat on tontill pysyneetkin, mut tänä kesänä keksivät, et yhdessä uskalletaan lähteä naapureiden autot haukkumaan.

Mökkihän on pieni noin 8.5m2 ja pieni sauna lisäksi ja juurikaan mukvuuksia ei ole. Saunasta on suora hormi, joten se ei lämmitä muita tiloja eli sitä yhtä huonetta. Valo ja jääkaappi on, kun on vanhalta kuivurilta roikalla vedetty sähkö. Tää on jossainmäärin rajoittanu mökkeilyä muulloin kun harvinaisina yhteisinä vapaapäivinä. Nyt kesän aikana rakennettiin grillikatos, sinne pödät, penkit, roskikset, halkolaatikot jne ja muurattiinpa vielä grilli/hella. Ei maailman kauneimpia tekeleitä, mut ite tehtiin ja on siis mein näköisiä =) Nyt on siis hyvä tila missä pääsee katon alla istuskelemaan.
Ens kesän suunnitelmana ois laajentaa mökkiä niin, että pistetään terassi umpeen. Saadaan siten melkein tuplattua neliöt ja siten helpottaa siellä oleilua silloinkin, kun mie yövuorojen välissä haluan nukkua. Nyt mies ja koirat joutuisivat olemaan säästä riippumatta ulkona miun nukkuessa niin ei oikein toimi.

Tää remppa oli suunnitteilla jo tälle kesälle, mut  muut projektit söi aikaa ja sitte olin ite pari viikkoa saikulla kun hyppäsin järveen ja jalka osui jossain laudanpätkässä olleeseen ruuviin. Pariin viikkoon en pystyny kävelemään niin ei oikein sanu mitään tehtyä. Mut ens kesänä sitte =)

Toisen kahen viikon lomapätkän pidin elokuun alussa, koska lupasin vuosi sitten lähteä katsomaan siskoni ensimmäisen triathlonin täysmatkan kilpailun. En luvatessani tiennyt, että vastoin alkuperäisiä suunnitelmia se on Espanjassa. No tammi-tai helmikuussa lunastin lupaukseni ja varasin matkan.
Kisa meni siskolta loistavasti ja myös mukana olleelta äidin mieheltä hyvin, mutta draamalta ei tuollakaan reissulla vältytty.
Muutama päivä oli tuolla jo oltu, kun yhtenä aamuna huomasin, että polvet on kuin mustelmaa täynnä ja pikkuhiljaa se väri levisi myös reisiin. Pari päivää tätä kummastelin ja sitte oli pakko lähteä sairaalaan tutkittavaksi. (taustalla siis tyypin kaks diabetes todettuna vajaa kaks vuotta sitten). Veriarvot oli ihan ok ja mitään varsinaista syytä ei selvinnyt. Ilmeisesti joku pintaverenkierronhäiriö, mut vähän jäi kaikkia ihmetyttämään kuinka vaan molemmat polvet ja reidet kauttaaltaan oli lopulta kun yhtä isoa mustelmaa. Pari päivää myöhemmin kun tultiin suomeen niin vielä tarkistettiin kaikki verikokeet ja se ettei kuitenkin ois tukoksia jossain. Ei tultu sen viisaammiksi täälläkään.

Tässä varmaan päällimäiset muistot kesältä ja syksyltä. Näköjään tulee kirjoitettua lähinnä kaikki draama, mut oli paljon leppoisaa puuhastelua ja yhdessäoloa läheisten kanssa ja ilman. Kaikenkaikkiaan hyvä kesä ja syksy vaikka sinne ikävämpiäkin seikkoja mahtui.

Viimeisin hoitoonilmoittautuminen

Tekstit tulee nyt vähän hölmössä järjestyksessä, mut koittakaa ketää!

Keväällähän mein viimeisin pas päätty negatiiviseen tulokseen. Tuolloin infottiin, että 2-3 kk joutuu odottamaan uutta hoitoa joten jo siinä kohtaa oli vrmaa, ettei ennen kesäsulkua ehditä mitään tekemään. Hetki tuon jälkeen tuli tieto, että lisääntymislääketieteen yksikön muuton takia tuo sulku on normaalia pidempi. No olin varma, että heti ekasta kierrosta sulun jälkeen päästäisi hoitoja jatkamaan, mutta olinpa väärässä. Ei alkanu syyskuussa, mut onneksi tuosta elokuun kierrosta jo kuitenkin eli kun pitkällä kaavalla mennään, niin konkreettisesti marraskuussa.

Tääkin kuvio vaan vati tuhottoman monta yhteydenottoa, kun ei naikkarin suunnalt kuulunut mitään. Digihoitopolku siis käytössä ja ollaan eri kaupungista ja liki 200km:n päästä.
Parin soiton jälkeen sain jo viestiä, että hoitoon päästään ja loppuviikon aikana tulee polulle aikatauluja. Samalla pahoiteltiin resurssipulaa ja siitä johtuvaa tiedonkulun hitautta Eipä kuulunut.

Seuraavana maanantaina soitin, kun oli siis jo kaks viikkoa kierron alkamisesta aikaa, että jos ollaan aloittamassa niin nyt pitäis niitä aikatauluja sada tietää, jotta voi omalta paikkakunnalta varata aikoja tai ainakin sen ensimmäisen ajan. Seuraavana päivänä vihdoin soi puhelin ja lopullinen suunnitelma alustavine aikoineen oli valmis.

Seuraavaksi ongelmaksi meinasi muodostua turhan pitkä aika viimeisimmistä verikokeista. Onneks lopulta kelpasi se, että samaisen perjantain synarelan aloitus ultran yhteydessä hoidetaan ne verikokeetkin. Onneksi näin, koska jos ei tähän kiertoon olisi hoito onnistunut niin kaks seuraavaa ois pilannu joulun sulut joten tää hoito ois alkanu vasta tammikuun kierrosta.

Meinas olla jo liian monta liikkuvaa osaa tässäkin alotuksessa, mut onneks nyt lopulta homma saatiin käyntiin ja toivottavasti positiiviseen päätöseen.

Tauko ohi

En tiiä käykö täällä kukaan enää kurkkimassa, kun tauko hiukan venähti. Pidin liki täydellisen tauon kaikesta lapsettomuuteen liittyvästä. Kesän ja syksyn aikana ei tullu aiheeseen liittyvillä sivuilla käytyä ja nyt onkin ollu tekemistä, että pääsee kärryille mitä muiden aiheesta kirjottavien elämään nykyään kuuluu.

Meillä alkoi kolmas ja viimeinen julkisen tarjoama icsi-hoito vihdoin viikko sitten. Reilu puoli vuotta joutu kaikkien ruuhkien ja naikkarin muuton takia odottelemaan, mut nyt siis vihdoin taas tositoimissa. Josko tää kirjottaminenkin ois nyt sitte vähän aktiivisempaa.

Nyt on siis viikon verran ollu käytössä Synarela ja vielä pari viikkoa tätä ennen kun päästään alottaa pistokset. vähän normaalia pidempi jakso sumuja ennen pistoksia, mut tällä varmistetaan, ettei itsenäisyyspäivä ja sitä seuraava viikonloppu hankaloita asioita.

Synarela on nyt ekan viikon käytön jälkeen alkanu aiheuttaa kuumia aaltoja. Ei vielä kovin paha, mut pahoin pelkään et ehtii tehä vielä kiusaa seuraavan parin viikon aikana.

Tällä kertaa pistoslääkkeenä on Gonal-f niinkuin ekallakin kerralla oli. Alotetaan 300 yksiköllä ja toivotaan toki, että se on sopiva annostus. Ekalla kerralla aloitettiin 150 yksiköllä joka nopeesti nostettiin tohon samaan 300 kun ei meinannu vastetta tulla. Silloin saatiin vaan viisi solua, mut toivottavasti nyt muutama enemmän.

Kirjottelen jossain kohtaa vielä kesän ja syksyn kuulumisia tarkemmin.

Viikonloppuja kaikille!

Hyvää juhannusta!

Vähiin on jääny kirjottelu ja oikeestaan kaikki someen liittyvä viime aikoina. Vietin jo toukokuun lopussa kaks viikkoa lomaillen ja loput kesälomat on sitten lokakuun alussa. Loma teki hyvää ja sain aika hyvin nollattua ajatukset hoitojen suhteen. Syksyllä sitte jatketaan. Aikaisintaan viikolla 36 saa hoitoihin ilmottautua. Katotaan kuin kierrot osuu eli päästäänkö alottaa ennen lomaa vai vasta loman jälkeen. Tuolla lomalla on siis tarkotus lähteä viikoks ulkomaille niin voi vaikuttaa tai olla vaikuttamatta aloituksen ajankohtaan. Mut en vielä mieti sitä vaan yritän nauttia kesästä.

Tuo eka loman pätkä meni liki kokonaan mökillä ja siellä on tullu vietettyä kaikki yhteiset vapaat miehen kanssa nyt töiden lomassakin. Ollaan rakenneltu uutta ja paranneltu vanhaa.. Mukavuuksia ei oikeestaan oo ja tilaakin hyvin vähän, mut siellä pääsee ehkä just siks hyvin irti arjesta ja tekemistähän löytyy aina. Jossei muuta niin polttopuiden tekoa ja luonnossa liikkumista =)

Viiminen yövuoro menossa ja pääsen juhannuksen viettoon. Ja tietty mökille. Olin yllättynyt kun osu vapaa juhannus, mut ei toki haittaa yhtään. Sisaruksista osa on tulossa maisemiin myös joskaan ei siihen mein mökille ja iskä asuu siinä kiven heiton päässä joten seuraa löytyy miehen ja koirien lisäks ja varmasti mukavaa yhdessäoloa, ruokaa ja pelailua ainakin on ohjelmassa.

Hyvää juhannusta teille kaikille muillekin!!

Mietteitä lapsettomien lauantaista ja äitienpäivästä

Pitkästä aikaa koneella.

Aloitetaan vaikka tuosta äitienpäivästä. Itse vietin sen liki koko sisaruskatraani kanssa ensin äitin luona ja siitä jatkettiin koko porukalla äitin äitille. Niin mukavaa kun olikin olla isolla porukalla koolla ja nähdä rakkaita ihmisiä niin kuitenkin päivä oli todella raskas.
Kuin korostaakseen omaa lapsettomuutta alkoi sunnuntai aamuna uusi kierto liki viikon etuajassa. Ei siis mikään paras aloitus päivälle.

Äitin luona kaikki oli vielä suhteellisen hyvin ja mieli yllättävän hyvä. Isoäidin luona alkoi sitten pikkuhiljaa ajatukset vaeltaa ja suru nostaa päätään. Siinä kun viimeisillään raskaana oleva sisko ja pari muuta siskoa alkoivat vitsailemaan raskauksista ja heitellä vitsillä mietteitä muiden sisarusten tulevista lapsista jne niin olo alkoi muuttua ahdistuneeksi.

Vaikka periaatteessa oli kiva nähdä isoäitiä pitkästä aikaa niin olin hyvilläni kun pikkuveljen piti päästä rautatieasemalle. Ilmoitin, että myö miehen kanssa voidaan viedä ja lähdetään samalla kotiin, kun koirat pitäisi kuitenkin pian viedä päivälenkille. Hyvä tekosyy vaikka toisaalta harmittaakin tällanen salailu. Harmitti myös tuo sisarusten vitsailu kipeestä asiasta varsinkin kun joku viikko takaperin puhuttiin aiheesta. Toisaalta mikäs mie oon heitä kieltämään vitsailua, mut toivois välillä enemmän ymmärrystä, kun he nyt kuitenkin on täysin tietoisia mein tilanteesta.

Lapsettomien lauantaita pohdin myös. On hyvä, että päivä on olemassa ja että asia tuon päivänkin kautta saa enemmän huomiota. Toisaalta oon miettinyt että onko sen pakko olla just tuolloin. Viikko tolkulla joka paikassa puhutaan tulevasta äitienpäivästä, on lehtijuttuja äideistä, äitiydestä, lapsista, lapsuusmuistoista jne. On mainoksia lahjoista jne.. Paljon siis kaikkea mahdollista joka muistuttaa lapsettomia omasta tilanteesta. Näiden ja äitienpäivän välissä on päivä lapsettomille. Tai toki on myös simpukka-viikko, mut kuitenkin.
Jotenkin itselleni tää aika on todella rankka ja välillä toivoisinkin, että simpukka-viikko ja lapsettomien lauantai ois joskus eri aikaan, jolloin se ehkä saisi myös enemmän huomiota. Toisaalta toki ymmärrän tän päivä valinnan, mut toisaalta voishan se sitte olla vaikka isänpäivän alla. Yhtä lailla lapsettomuus koskee monia miehiäkin.

Ei nyt tästä sen enempää. Kunhan pohdin ja siis ihan puhtaasti omista lähtökohdistani.

Pitkä odotus edessä

Niinku otsikko sen kertookin niin pitkä odotus on edessä ennen seuraavaa hoitoa. Tiistaina sain viestin polilta jossa kerrottiin, että tällä kertaa joutuukin 2-3 kk jonottamaan. Kesäkuun kierrosta sais kyllä ilmottautu hoitoon, mutta kun on pitkällä kaavalla tehtävä hoito tulossa niin ei sitä ehdi ennen kesäsulkua tekemään. Samalla kerrottiin, että kesäsulku alkaa 15.7 ja on paljon normaalia pidempi eli päättyy vasta syyskuun alkupuolella uusiin tiloihin muuttamisen takia.
Aikasintaan siis joskus syyskuussa päästään kolmas hoito alottamaan jos silloin heti mahdutaan mukaan.
Ihan järkyttävä pettymys ja koko päivä menikin kyyneliä vuodattaessa. Ei ollu minkäänlaista intoa enää yrittää niissä fiiliksissä kirjotella tänne mitään eikä kyllä oikein mihinkään muuhunkaan.

Saatiin miehen kanssa sitten kuningasajatus, että jos saadaan miun pikkuveli lyhyellä varoitusajalla koiria vahtimaan niin lähetään käymään Tallinnassa kun itelläni oli pari vapaata ja miehellä lomaviikko menossa. Koirahomma järjesty ihan minimaalisella lahjomisella joten reissuun lähettiin keskiviikkona.
Yks yö siellä oltiin. Käveltiin ristiin rastiin, syötiin hyvin ja puhuttiin paljon. Vähän asiaa ja enemmän asian vierestä
Teki kyllä hyvää vaihtaa maisemaa ja saada sitäkin kautta vähän etäisyyttä kaikkeen.
Ei olla pahemmin päästy kahdestaan mihinkään koska noille koirille on hankala löytää hoitajaa ja kovin usein ei kehtaa veljeä häiritä asialla. Viimeks oltiin vuos sitte yks yö kahdestaan mökillä ja veli toi seuraavana päivänä koirat tullessaan.

Onneks on yks tuollanen koiravahti. Hyvin meille kelpaa koirienkin seura ja on oikeestaan aika outo olo, kun ei joku pyöri jaloissa tai kun ei tarviikaan aamulla herätä lenkille. Toisaalta ihan kiva välillä saada olla ihan kahdestaan näinkin ettei tarvii miettiä, että kumpi herää aamulla koirien kanssa tms.

Pari päivää kun tässä on saanu asioita sulateltua niin mieli alkaa olemaan kohtuullisen hyvä. Edelleen ärsyttää pitkä odotus, mut löytyy niitä hyviäkin puolia kun oikein kaivaa.

Kesällä voi sen kummempia miettimättä vapaapäivänä tai lomalla nauttia juoman tai kaks niin halutessaan.
Nyt ei tarvii miettiä, että pääsenkö lokakuun alussa Barcelonan reissulle, kun näillä näkymin en raskaana silloin ole jossei jotain super ihmeellistä tapahdu. Toki tuo reissu vi tarkottaa sitä, että hoito viivästyy sen takia vielä kuukauden verran lisää, mut jos kierrot menis tässä odoyellessa sopivasti niin ei välttämättä vaikuttais hoitoon. Mut siinä vaiheessa ei varmaan kuukauden odotus enää tuntuis missään joten tuota reissua en enää kuitenkaan peru.

Jotain kirjottelen varmaan tässä syksyä odotellessakin, mut voi olla ettei taas oo kovinkaan tiivis tahti. Riippuen varmaan kaikesta mitä tässä odotellessa tapahtuu.

Nega

Perjantaina oli siis testipäivä. Tein ekan testin kyllä jo keskiviikkona ja negaa siis näytti molemmat. Menkatkin alko perjantaina ni eipä ollu epäselvä tulos senkään suhteen.
Pettymys oli taas valtava ja oon tässä miettiny, että pitäiskö pitää pieni tauko ennen kolmatta icsi:ä vai jatkaa heti, jos siis tähän kiertoon saataisi se tehtyä. Jos ei tähän kiertoon päästä tekemään, nii kesäsulku sotkisi seuraavan yritysen.

Toisaalta tässä on matkalla ollu odottelua jo ihan tarpeeks ja pettymyksistä huolimatta tuntuu, että henkisellä puolella on vielä ihan hyvin voimavaroja jäljellä vaikka välillä melko alamaissa ollaankin.
Mietin myös, et en ehkä pienellä tauollakaan osaa olla miettimättä hoitoja ja laskematta päiviä seuraavaan hoitoon eli ei se ehkä auttaisi kuitenkaan.

Lugesteroneja lukuunottamatta ei oo kroppaakaan viimeaikoina rasitettu lääkkeillä kun pas:ien välissä on ollu välikierto ja ennen pas:ia myös. Ja kun nuo siirrotkin on ollu lääkkeettömiin kiertoihin, niin kroppa on päässy siinä mielessä helpolla.

Pari päivää tässä on vielä aikaa miettiä ennenkun ees tiedän millä ajatuksella poli on. Sen verran nää pääsiäisen pyhät sotkee, mut ehtiipähän pyöritellä asioiita rauhassa ni on ehkä omat mietteet selvillä sitte kun polin ehdotuksen tiedän.