Pyörähin tossa kannasta kattelemassa, että onko viimisistä tapahtumista jo kirjaukset laitettu. Samalla huomasin, että seuraavaa ivf-hoitoon tulee sitten eri lääkkeet, kun mitä ekssa oli. Gonal-F vaihtuu Bemfolaan ja Pregnyl Ovitrelleen. Synarela ja Lugesteron tietty kuuluu myös pakettiin.
Lähinnä ihmettelin vaan, kun alunperin oli puhe, että samoilla mennään. Ja heikko vastekin johtu oletettavasti turhan pienestä annoksesta.
Vähän tutkin noita lääkkeitä, ni käytännössä gonal ja Bemfola on ihan samaa tavaraa. Bemfola taitaa olla jokusen euron halvempi, mut eipä sekään ero oo iso. Vähän sama vissiin ton Ovitrellen kanssa. Toisaalta toki ihan se ja sama mitä sitä pistelee, kunhan tulos ois toivottu.
Gonalia ois ollu toki parin pistoksen verran kotona, mut majailkoon vielä toistaseks siellä.
Alotus ois tällä kertaa 300 iu. Eli se mihin nostettiin viimeks. Toivottavasti tuolla saadaan heti monta solua kasvamaan ja kypsymään.
Muuten ei tapahdu oikein mitään. Töitä on riittäny ja nukkuminen on ollu taas vähän huoompaa, joten liki jatkuvasti väsyttää. Malttamattomana jo ootan seuraavan kierron alkua, vaikka tätäkin on vasta reilu viikko takana.
Siskon luona olin yhen illan ja yön ja sitte sen ja siskontytön kanssa vielä valtaosan seuraavasta päivästä, kun sinkontytöllä oli kontrollikäynti lastenklinikalla. Ajomatkat ja jonotteut ym, ni siihen reissuun menitäys työpäivä ja vähän päällekin. Oli mukavaa kyllä kerrankin ihan ajan kanssa olla siskolla ja jutella kunnolla vähän kaikesta. Toki siinä ehti touhuilla myös noiden lasten kanssa.
Ens viikolla nään pitkästä aikaa yhtä ystävää ja onpa ens viikolla pitkästä aikaa myös aika terapeutille. Asiaa ainakin pitäis riittää ja kiva päästä jollekin ulkopuoliselle purkamaan ajatuksia ja tunteita. Meillä on onneks aina ollu se systeemi, että saan laitella sille s.postia. Autto paljon silloin kun aikanaan alotettiin, kun kirjottaminen on itelleen paljon helpompaa ku puhuminen. Nykyään puhuminenkin sujuu kohtuullisesti, mut alottaminen on vaikeeta edelleen ja aiheen valitseminen. Helpottaa nykyään jo senkin suhteen, että kun nähään enää noin kerran kuussa, ni käyntien välissä ehtii monensti tapahtumaan niin paljon sellasta mistä haluaa puhua. Auttaa siis kun voi laitella viestejä, niin terapeutti on suurinpiirtein kartalla tapahtumista. Jää enemmän aikaa niiden käsittelyyn, kun ei ihan kaikkea tarvii selittää alusta asti.
Katotaan milloin saan taas aikaseks kirjottaa. Tarinaa tulee enemmän silloin kun on hoito käynnissä. Tai knäköjään asiaa riittää muutenkin, mut sitä ei vaan meinaa osata alottaa..
lauantai 22. syyskuuta 2018
maanantai 17. syyskuuta 2018
Viikonloppu meni melko alakuloisissa tunnelmissa. Lauantaina olin muutaman tunnin järkkärinä yhessä tapahtumassa ja sunnuntai menikin eräitä 50 v juhlia viettäessä.
Jotenkin kokoajan kuitenkin ootin maanantaiaamua, jotta "saa" ilmottaa raskaustestin tuloksen naikkarille. En ihan täysillä liputa ton käytännön puolesta. Toki tiedän, että vuodot on melkosen yleisiä alkuraskaudessa ja taitaa olla vielä yleismpiä hoidoilla raskautuneilla. Silti tuo perjantaina tai jo edellisenä yönä alkanu vuoto oli jotain ihan muuta ja testikin ois sen negan varmistanu. Kaks viikkoa ovulaatiosta jo siinä kohtaa, niin vois sanoo, että melkosen luotettava tulos ois ollu.
No nyt kuitenkin aamulla laittelin tiedot omapolulle ja pari tuntia myöhemmin sinne tulikin jo viestiä, että seuraavasta kierrosta voidaan tehdä toinen ivf. Kiva ettei tarvii tuon pidempään oottaa uutta yritystä edes näin julkisella puolella. Johtuuko lie mein huonosta tilanteesta vai onkohan kuinkakin normaalia? Pitää jostain yrittää vähän kysellä.
Pienenä bonuksena tietty se, että lääkekaton ollessa täynnä saa seuraavan hoitokierron lääkkeet melkosen edullisesti. Ei mitenkään ratkaseva tekijä, mut en voi väittää ettenkö ois tyytyväinen siitä että säästetään useita satoja. Lääkemäärä tulee kuitenkin olee isompi ku millä ekassa ivf:ssä liikkeelle lähdettiin. Josko siitä ois apua ja saatais muutama folli enemmän kasvateltua.
Jotenkin kokoajan kuitenkin ootin maanantaiaamua, jotta "saa" ilmottaa raskaustestin tuloksen naikkarille. En ihan täysillä liputa ton käytännön puolesta. Toki tiedän, että vuodot on melkosen yleisiä alkuraskaudessa ja taitaa olla vielä yleismpiä hoidoilla raskautuneilla. Silti tuo perjantaina tai jo edellisenä yönä alkanu vuoto oli jotain ihan muuta ja testikin ois sen negan varmistanu. Kaks viikkoa ovulaatiosta jo siinä kohtaa, niin vois sanoo, että melkosen luotettava tulos ois ollu.
No nyt kuitenkin aamulla laittelin tiedot omapolulle ja pari tuntia myöhemmin sinne tulikin jo viestiä, että seuraavasta kierrosta voidaan tehdä toinen ivf. Kiva ettei tarvii tuon pidempään oottaa uutta yritystä edes näin julkisella puolella. Johtuuko lie mein huonosta tilanteesta vai onkohan kuinkakin normaalia? Pitää jostain yrittää vähän kysellä.
Pienenä bonuksena tietty se, että lääkekaton ollessa täynnä saa seuraavan hoitokierron lääkkeet melkosen edullisesti. Ei mitenkään ratkaseva tekijä, mut en voi väittää ettenkö ois tyytyväinen siitä että säästetään useita satoja. Lääkemäärä tulee kuitenkin olee isompi ku millä ekassa ivf:ssä liikkeelle lähdettiin. Josko siitä ois apua ja saatais muutama folli enemmän kasvateltua.
torstai 13. syyskuuta 2018
vuotaa
Sieltä se tuli.. Vuoto.. Lugejen läpikin.. Huomenna ois viiminen päivä kun lugeja pitäis tunkea ja varmaan kiltisti niin teenkin, vaikka tää vuoto ei varmasti oo mitään varatonta alkuraskauden tiputtelua tai vuotoa.Ihan kunnon menkkavuoto kaikkine kipuineen.. Parhana vieköön!
En oo elätelly suuria tunteita onnistumisen suhteen, mut ai helkkari kun tuntuu pahalta! Kai sitä kuitenkin on toivonu, et jospa eka kerta jo tärppäis.. No se ois kai ollu liian hyvää ollakseen totta..
Koita tässä nyt sitte mennä nukkumaan ku vituttaa ja itkettää.. Aamulla siis silmät ristissä toivottavasti ei kovin turvoksissa ja punasina töihin..
Testit taitaa jäädä odottelemaan seuraavaa kertaa, jos sellanen tulee.. Kai se pakollinen ehkä pitää maanantaina tehä, mut kyllä tää kierto oli tässä =(
En oo elätelly suuria tunteita onnistumisen suhteen, mut ai helkkari kun tuntuu pahalta! Kai sitä kuitenkin on toivonu, et jospa eka kerta jo tärppäis.. No se ois kai ollu liian hyvää ollakseen totta..
Koita tässä nyt sitte mennä nukkumaan ku vituttaa ja itkettää.. Aamulla siis silmät ristissä toivottavasti ei kovin turvoksissa ja punasina töihin..
Testit taitaa jäädä odottelemaan seuraavaa kertaa, jos sellanen tulee.. Kai se pakollinen ehkä pitää maanantaina tehä, mut kyllä tää kierto oli tässä =(
Olin eilen pitkästä aikaa siskon lapsia vahtimassa. Oon tässä oikeestaan koko hoitotaipaleen miettiny miten vähän on ollu niitä tilanteita kun jonkun raskausuutiset, raskaushehkutus, vauva-aikojen intoilut tai ylipänsä lapsien seurassa olo ei oo pahemmin häirinny, ahdistanu tai tuntunu pahalta.
Eilen tuntu, et kikki nuo tunteet ois lyöny yllättäen vasten kasvoja. Pääsääntösesti nautin noiden ihanien muksujen seurasta ja ne saa hyvälle tuulelle silloinkin, kun on mieli ollu maassa. Eilisen jälkeen kotona mietin vaan, et mitä jos mie en koskaan saa yhtä ihania tai edes sitä yhtä ihanaa omiin jalkoihini pyörimään, ihmeellisiä kysymyksiä esittämään ja mitä mielikuvituksellisempia leikkejä keksimään ja leikkimään...??
Mitä sitten??
Eilen tuntu, et kikki nuo tunteet ois lyöny yllättäen vasten kasvoja. Pääsääntösesti nautin noiden ihanien muksujen seurasta ja ne saa hyvälle tuulelle silloinkin, kun on mieli ollu maassa. Eilisen jälkeen kotona mietin vaan, et mitä jos mie en koskaan saa yhtä ihania tai edes sitä yhtä ihanaa omiin jalkoihini pyörimään, ihmeellisiä kysymyksiä esittämään ja mitä mielikuvituksellisempia leikkejä keksimään ja leikkimään...??
Mitä sitten??
tiistai 11. syyskuuta 2018
epä- toivo? -usko? -luulo? -varmuus?
Tai jokin sellanen iskeytyy väkisin tajuntaan. Oon täysin varma, ettei meille vielä lasta tule. Ne vähäisimmätkin oireentapaiset n hävinny. Ei tissikipuja tai edes aristusta. Ei nippailuja, vihlomisia tai pakotusta alavatsan seudulla. Ei mitään. Toki oireettomuuskin vois olla oire, mutta kun ei oo ennenkään ollu, niin miksipä tälläkään kertaa??
Joku pieni osa ei haluu vielä luovuttaa toivon suhteen, mutta se ei kovin korkeelle uskalla päätään nostaa näiden muiden tunteiden poukkoillessa suuntaan ja toiseen.
Voi kun itsensä saisi hetkeksi off-asentoon tai edes autopilotille ajatusten ja tunteiden osalta. En mie kai todellisuudessa sitä oikeesti halua. Se tie tuli aikanaan kuljettua. Se ei tehny hyvää saati lopulta helpottanu asioita. kasas niitä vaan enemmän ja enemmän yhteen kunnes ne oli pakko kuitenkin kohdata, käydä läpi ja selvittää itsensä kanssa. Ei helppoa ollut sekään, vaikkakin äärimmäisen palkitsevaa lopulta. Nyt eksyin jo aiheesta, mutta onko sillä niin väliä.
Samaa elämää kaikkine tapahtumiseen ja tunteineen. Joskus se tuntuu vaan niin koin vaikeelta ja kuluttavalta, kun ei tiedä mihin uskoa tai kuinka paljon uskaltaa toivoa, ettei tunteet käy liian raskaiksi.
Joku pieni osa ei haluu vielä luovuttaa toivon suhteen, mutta se ei kovin korkeelle uskalla päätään nostaa näiden muiden tunteiden poukkoillessa suuntaan ja toiseen.
Voi kun itsensä saisi hetkeksi off-asentoon tai edes autopilotille ajatusten ja tunteiden osalta. En mie kai todellisuudessa sitä oikeesti halua. Se tie tuli aikanaan kuljettua. Se ei tehny hyvää saati lopulta helpottanu asioita. kasas niitä vaan enemmän ja enemmän yhteen kunnes ne oli pakko kuitenkin kohdata, käydä läpi ja selvittää itsensä kanssa. Ei helppoa ollut sekään, vaikkakin äärimmäisen palkitsevaa lopulta. Nyt eksyin jo aiheesta, mutta onko sillä niin väliä.
Samaa elämää kaikkine tapahtumiseen ja tunteineen. Joskus se tuntuu vaan niin koin vaikeelta ja kuluttavalta, kun ei tiedä mihin uskoa tai kuinka paljon uskaltaa toivoa, ettei tunteet käy liian raskaiksi.
Pp 6
Tää olikin jäänyt tuonne luonnoksiin vahingossa, mutta julkastaan nyt kuitenkin, vaikka pari päivää myöhässä onkin.
Piinapäivää edetään ja taas venähti kirjotusväli viikkoon.
Ensimmäisenä täytyy todeta, että se mein viljelyyn jäänyt toinen allkio ei jakanut pakkaseen asti. Oli melkosen kova pettymys. Nyt ollaan tän hoitokerran suhteen yhden kortin varassa. Jotenkin ois tuntunu helpommalta, että siellä pakkasessa ois ollu se toinen mahdollisuus olemassa, jos ei tästä siirrosta plussaa saada. Mut eipä sille nyt mitään voi. Eikä toki ois voinu muutenkaan ite vaikuttaa.
Piinailut on menny melkosen kivuttomasti. Töitä on ollu sen verran paljon, ettei oo ihmeemmin ehtiny miettiä. Toisaalta oon myös ihan tietosesti yrittäny olla miettimättä ja tarkkailematta mahollisia oireita. Nyt parin viimesen päivän aikana oon pari kertaa huomannu miettiväni, et tuntuuko jotain tai lähinnä kun on mahalleen yrittäny nukkua, ni oon miettiny, et tissit on yllättävän kipeet. Normaalisti ei oo ees menkkojen aikaan arat tai muuta. Samoin parit vihlaisut ja jomottelut mahassa on hetkellisesti laittanu miettii, et oisko tää joku oire. Toistaseks oon jättäny ne sitte heti omaan arvoonsa, kun tiedostan, et kaikki minimaaliset tuntemukset voi ja luultavasti johtuukin lugeista, vaikkei ne inssien aikana oireita tehnytkään tai sitte vaan vielä tehokkaammin suljin ne mielestäni.
Jotenki kai ajattelen, että jos en mieti oireita ja siten ala elättelee turhia tai liian suuria toiveita, niin en pettyis ehkä niin pahasti, jos nega tulee. Pettymys nyt varmasti tulis olee, mut jos ei sitte ainakaan ihan pilvilinnoista asti tipahtais, ni ehkä se ois helpompi.. Tiiä sitte oisko se oikeesti niin, mut kai sitä jotenkin yrittää itseään suojella vähän jo valmiiks.
Jos ei plussaa saada niin voidaan kuitenkin suunnitella uus hoito ja pistokset alotettais jo suoraan tätä kertaa isommalla annoksella. Jos oikein ymmärsin ni vissiin suoraan 300 iu ois tarkotus alottaa. Mut ei mennä sen enempää siihen, kun toivottavasti näitä mietitään vasta jos halutaan pikkusisarusta joskus yrittää.
Yritän saada jatkossa vähän aktiivisemmin taas kirjoteltua.
Piinapäivää edetään ja taas venähti kirjotusväli viikkoon.
Ensimmäisenä täytyy todeta, että se mein viljelyyn jäänyt toinen allkio ei jakanut pakkaseen asti. Oli melkosen kova pettymys. Nyt ollaan tän hoitokerran suhteen yhden kortin varassa. Jotenkin ois tuntunu helpommalta, että siellä pakkasessa ois ollu se toinen mahdollisuus olemassa, jos ei tästä siirrosta plussaa saada. Mut eipä sille nyt mitään voi. Eikä toki ois voinu muutenkaan ite vaikuttaa.
Piinailut on menny melkosen kivuttomasti. Töitä on ollu sen verran paljon, ettei oo ihmeemmin ehtiny miettiä. Toisaalta oon myös ihan tietosesti yrittäny olla miettimättä ja tarkkailematta mahollisia oireita. Nyt parin viimesen päivän aikana oon pari kertaa huomannu miettiväni, et tuntuuko jotain tai lähinnä kun on mahalleen yrittäny nukkua, ni oon miettiny, et tissit on yllättävän kipeet. Normaalisti ei oo ees menkkojen aikaan arat tai muuta. Samoin parit vihlaisut ja jomottelut mahassa on hetkellisesti laittanu miettii, et oisko tää joku oire. Toistaseks oon jättäny ne sitte heti omaan arvoonsa, kun tiedostan, et kaikki minimaaliset tuntemukset voi ja luultavasti johtuukin lugeista, vaikkei ne inssien aikana oireita tehnytkään tai sitte vaan vielä tehokkaammin suljin ne mielestäni.
Jotenki kai ajattelen, että jos en mieti oireita ja siten ala elättelee turhia tai liian suuria toiveita, niin en pettyis ehkä niin pahasti, jos nega tulee. Pettymys nyt varmasti tulis olee, mut jos ei sitte ainakaan ihan pilvilinnoista asti tipahtais, ni ehkä se ois helpompi.. Tiiä sitte oisko se oikeesti niin, mut kai sitä jotenkin yrittää itseään suojella vähän jo valmiiks.
Jos ei plussaa saada niin voidaan kuitenkin suunnitella uus hoito ja pistokset alotettais jo suoraan tätä kertaa isommalla annoksella. Jos oikein ymmärsin ni vissiin suoraan 300 iu ois tarkotus alottaa. Mut ei mennä sen enempää siihen, kun toivottavasti näitä mietitään vasta jos halutaan pikkusisarusta joskus yrittää.
Yritän saada jatkossa vähän aktiivisemmin taas kirjoteltua.
maanantai 3. syyskuuta 2018
tuoresiirto
Tänään oli siis tuoresiirto. Sitä pelättyä puhelua ei onneks koskaan tullu.
Eilen selvis, että kaikki viis munasolua oli kypsiä, mutta vaan kaks niistä sitten hedelmöittyi.
Tänään sitte jouduin yksin ajelee (tylsää) Helsinkiin Tai siis Vantaalle, josta hain siskon seurakseni. Käytiin kahvilla ja käveltiin ristiin rastiin aikaa odotellessa. Oli hienoa, että sain sen mukaan, koska yksin oisin varmaan panikoinu ja jännittäny ihan hillittömästi.
Siirto itessään vei sen muutaman minuutin ja oli ihan sujuva ja kivuton toimenpide. Vaikka tais jännittää ainakin sykkeistä päätellen huomattavasti enemmän, ku punktio.. Ja siellä se piiperoinen nyt toivottavasti katselee sopivaa kiinnittymispaikkaa, johon pidempiaikasen pesänsä sitten rakentaa..
Toinen alkio on edelleen myös hengissä ja sitä jatkoviljellään torstaihin asti. Jos blastoks jaksaa, niin sitten pääsee pakkaseen. Testipäivä on kahen viikon päästä eli 17.9.
Onneks töissä alkaa huomisen vapaan jälkeen vähän tiiviimpi tahti, niin ehkä nää piinapäivät menee sitä kautta vähän nopeemmin.. Uskoo ken haluaa =) =)
Eilen selvis, että kaikki viis munasolua oli kypsiä, mutta vaan kaks niistä sitten hedelmöittyi.
Tänään sitte jouduin yksin ajelee (tylsää) Helsinkiin Tai siis Vantaalle, josta hain siskon seurakseni. Käytiin kahvilla ja käveltiin ristiin rastiin aikaa odotellessa. Oli hienoa, että sain sen mukaan, koska yksin oisin varmaan panikoinu ja jännittäny ihan hillittömästi.
Siirto itessään vei sen muutaman minuutin ja oli ihan sujuva ja kivuton toimenpide. Vaikka tais jännittää ainakin sykkeistä päätellen huomattavasti enemmän, ku punktio.. Ja siellä se piiperoinen nyt toivottavasti katselee sopivaa kiinnittymispaikkaa, johon pidempiaikasen pesänsä sitten rakentaa..
Toinen alkio on edelleen myös hengissä ja sitä jatkoviljellään torstaihin asti. Jos blastoks jaksaa, niin sitten pääsee pakkaseen. Testipäivä on kahen viikon päästä eli 17.9.
Onneks töissä alkaa huomisen vapaan jälkeen vähän tiiviimpi tahti, niin ehkä nää piinapäivät menee sitä kautta vähän nopeemmin.. Uskoo ken haluaa =) =)
perjantainen punktio
Punktiopäivän tarinointia.. Yön vietin siis töissä.. Ei ehkä se paras vaihtoehto, mut minkäs teet.. Toisaalta luulen etten ois kotona juurikaan paremmin nukkunu.. Ja vaikka yöllä pariin kertaan kävikin jännittää ja kaikki maholliset kauhuskenaariot pyöri päässä, ni valtaosan ajasta pystyin olee liiemmin tulevaa miettimättä. Töistä kun pääsin kotiin, ni oli tunnin verran aikaa ihmetellä ennen lähtöä. Aika meinas käydä pitkäks ja vähän hoputtelinkin miestä, että lähetään jo ja juodaan aamukahvit matkalla, kun itekin sain vielä juoda maks 2 desiä teetä, mustaa kahvia, vettä tai mehua. Syöminenhän piti lopettaa jo kahdelta. Alkumatkasta siis "kahviteltiin" siskoa ja siskontyttöä odotellessa. Matkalla jo mietittiin, että oisko pitäny varmuudeks soittaa siskolle , et se on hereillä, mutta kun näky whats apissa, että se oli siellä pyörähtäny just ennen seiskaa ni jätin soittamatta. Just ennen puol kasia se sitte soitti, et on myöhässä, kun oli nukahtanu uudestaan, mut ovat jo matkalla.. Aiataulu oli mein ohtaamispaikasta lähdettäessä melko tiukka ja vaikka sisko ehkä
vähän reippaamin ajelikin, ni se puotti meit naikkarin eteen viis minsaa ennen mein aikaa.. Meinas vähän matkalla paniikki iskeä.. Iteku oon yleensä jopa liian aikasin joka paikassa, ni viel enemmän meinas ahdistaa noin riskiaikataululla olo... Seuraava hämmennys oli, kun mein aika oli siis 9.30, ni kun paikalle päästiin, ni ilmotettiin, et ollaan kuudensia ja viimisiä jonossa, eli mein punktio on 11-12 riippuen miten edellisillä kestää.. Vähän sotki aikatauluja kun alunperin oli ilmotettu, että kolme tuntia menee.. No meni vaan tunti pidempään lopulta. No kuitenkin. Paikalle kun päästiin niin mies meni hoitaamaan oman osansa ja miut ohjattiin seurantahuoneeseen, jonne mies tulee kun on valmis. Siellä oli sitte pieni verhoilla eristetty yksiö jokaiselle kuudelle parille. Ensin pikku haastattelu eli tiedot kohdilleen ja sitte vaatteiden vaihtoon. Täytyy sanoo, et nuo sairaalavatteet ei oo ne kaikkein ihanimmat. Mein versio siis selästä avoin kaapu ja toki aamutakki, jotta ei tarvii takamus vilkkuen liikkua. Vihaan myös noita sairaalasukkia. No mut kuitenki. Siinä vuoroa odotellessa sai hyvän jalkahieronnan mieheltä ja aika sinänsä kulki jotenkuten eteenpäin. Tunti ennen mein vuoroa sain kanyylin ja ekat rauhottavat ja särkylääkkeet. Propsit hoitsulle joka sai kanyylin ekalla yrittämällä paikalleen, vaikka kiroskin kun miun suonet on kovin pienet =) Punktio meni ihan sujuvasti. Tekis mieli sanoo, et muistan kaiken, mut parissa kohtaa tais mennä jotain ohi. Porukkaa oli siinä huoneessa pilvin pimein. Tärkeimmät rekistöröin kuitenki. Eli sen, että oikeelta saatiin neljästä follista kuitenkin viis solua. Negatiivistakin koettiin, kun vasen puoli jäi punktioimatta kokonaan. Oli niin pahasti suolien takana piilossa, että ois ollu liian iso riski lähtee yrittää. Tässä kohtaa sitä yritti kaks eri hoitsua painaa mahan päältä edes johonkin suuntaan ja pyydettiin viel toinen lääkärikin paikalle, jos ois keksiny jotain. Lopulta kaikki kolme yritti eri suunnista runnoa, mut totesivat, et ei se liiku mihinkän.. Ja sen et miulla on vatsalihakset jotka viimisimpänä blokkas yrityksen.. Ei siellä ois toki ollu ku yks, ehkä kaks solua, mut harmittaa silti kun nekin ois ollu tärkeitä. Punktion jälkeen sitte suunta takasin seurantahuoneeseen. Perusmittauksia aina välillä ja puolen tunnin odotteun jälkeen sai kevyen välipalan. Jugurtin, lasin mustikkakeittoa ja lasin mehua. Tästä eteenpäin sai myös juoda ja saipa mies hakea miulle myös kupin kahvia. Pakollinen kahen tunnin tarkkailu ja jos kotituskriteerit täyttyy, ni sitte kotiin. En tarkemmin kyselly kriteereitä, mut tais olla ne perinteiset, et pitää pystyä jotain syömään ja vessakäynti. No ei ongelmaa kummassakaan ja viiminen vartti vaan kytättiin hoitsun kanssa kelloa, että se pakollinen kaks tuntia on täynnä. Saikkua ois alunperin ollu vaan kaks päivää, mut kiltisti nuo kirjotti vielä sunnuntainkin, kun kerroin työn luonteesta ja kuin hankalaa on äkkiseltään vuoroja järjesää. Ehkä vähän vaikutti sekin ku nuo ties, et on jo yön valvonu ja sama valvominen ois eessä ennen siirtoa.. Lääkäri totes vaan kysyessäni, et toki kirjottaa, kun pitäis levätäkin ja tuon yön ja päivän valvomisten jälkeen vielä enemmän. Kotiinlähtöohjeet oli, et ota iisisti, älä tee mitään ja syö herkkuja. Oikeesti siis ei saa tehä juur mitään. Kävellä saa mut ei niin, et vois ees
kunnolla koirien kanssa lenkille lähteä. Ei toki oo tehny mielikään. Kipuja ei
hirveesti oo, mut sen verran, et välillä vihloo pirusti, pientä
paineentunnetta ja pakotusta on liki kokoajan ja kävellä voi maks 50m ja
sitte alkaa koskemaan. Ei paha kuitenkaan ja eilisen jälkeen ei oo
särkyläkkeitä tarvinnu. Eilenki kotimatkalla yks panadol ja varuiks yöks toinen. Aika meinaa käydä pitkäks, kun ei oikein oo tekemistä. Ja epätietoisuus ärsyttää.. Tonne omalle hoitopolulle pitäis päivittyä tietoa mein solujen tilanteesta, mut eipä oo viel mitään päivittyny. Sen verran tilanne eilen muuttu, että miehen tuotokset ei ollu ihan toivotulla tasolla ja ivf:n sijaan kaikille mahollisesti kypsille soluille tehdään icsi. Eli siis otetaan yks siittiö ja tuikataan se neulalla suoraan munasolun sisään. Ei siis laiteta maljalle ja anneta kavereiden kokeilla, josko niillä synkkais.. Toivottavasti nuo on nyt löytäny täydellisesti toisilleen sopivat kaverukset, niin alkavat ehkä kehittyäkin.. Jos ees joku noista oikeesti hedelmöittyy ja jatkaa kehitystä, niin maanantaina ois sitte 14.30 aika siirtoon. Siinäkin mielessä ärsyttää kun ei tota tietoa oo tullu. Arkena vois soittaa ja kysyä.. Toisaalta pitäis kai sanoa kaikille, että älkää soittako miulle pariin päivään. Joka puhelua pelästyy, kun maanantaina tulee soittoa, jos ei siirtoon päästäkään. Joka soitto voi siis tarkottaa, et pieleen meni älä tuu tai jos oot jo tulossa ni käänny ympäri. Meinasin ensin mennä toiselle siskolle jo sunnuntaina, mut koska toi siirto on noin myöhään, ni nukun mieluummin omassa sängyssä, kun ei tarvii kukonlaulun aikaa kuitenkaan liikkeelle lähteä. Siskon kanssa toki sovittiin, et meen niille jo puolilta päivin, ni ehtitään hetki vaihtaa rauhassa muitakin kuulumisia. Sekin on kahen viikon päästä lähössä taas reissuun kolmeks kuukaudeks työharjottelun varjolla, ni kiva nähä senkin takia.. Ja toki myös
siks, et se suostuu tulemaan odotushuoneeseen pitää seuraa ennen siirtoa =) Tässä varmaan olennaisimmat.. Nii tai pitää viel sanoo, et nuo perjantain valvomiset.. Kotiin kun päästiin ni olin valvonu 25 h. ja oikeestaan missään kohtaa ei edes väsyttäny, vaikka autossa jouduinkin vaan istuu kyydissä jne. Kai sitä oli vaan ihan pirusti kierroksia koneessa vaikkei hirveesti jännittänytkään. Kotona sitte vajaan kahen tunnin päikkärit. Nukahin kuitenki suht helposti. Mut sitte meni taas kevyesti kahteen, kun ei saanu unta.. Mut kohtuu hyvät yöunet sai kuitenkin, vaikka kivut varsinki aamuyöstä sitte hetkittäin vaivaskin..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)