Olin eilen pitkästä aikaa siskon lapsia vahtimassa. Oon tässä oikeestaan koko hoitotaipaleen miettiny miten vähän on ollu niitä tilanteita kun jonkun raskausuutiset, raskaushehkutus, vauva-aikojen intoilut tai ylipänsä lapsien seurassa olo ei oo pahemmin häirinny, ahdistanu tai tuntunu pahalta.

Eilen tuntu, et kikki nuo tunteet ois lyöny yllättäen vasten kasvoja. Pääsääntösesti nautin noiden ihanien muksujen seurasta ja ne saa hyvälle tuulelle silloinkin, kun on mieli ollu maassa. Eilisen jälkeen kotona mietin vaan, et mitä jos mie en koskaan saa yhtä ihania tai edes sitä yhtä ihanaa omiin jalkoihini pyörimään, ihmeellisiä kysymyksiä esittämään ja mitä mielikuvituksellisempia leikkejä keksimään ja leikkimään...??

Mitä sitten??