Pyörähin tossa kannasta kattelemassa, että onko viimisistä tapahtumista jo kirjaukset laitettu. Samalla huomasin, että seuraavaa ivf-hoitoon tulee sitten eri lääkkeet, kun mitä ekssa oli. Gonal-F vaihtuu Bemfolaan ja Pregnyl Ovitrelleen. Synarela  ja Lugesteron tietty kuuluu myös pakettiin.

Lähinnä ihmettelin vaan, kun alunperin oli puhe, että samoilla mennään. Ja heikko vastekin johtu oletettavasti turhan pienestä annoksesta.
Vähän tutkin noita lääkkeitä, ni käytännössä gonal ja Bemfola on ihan samaa tavaraa. Bemfola taitaa olla jokusen euron halvempi, mut eipä sekään ero oo iso. Vähän sama vissiin ton Ovitrellen kanssa. Toisaalta toki ihan se ja sama mitä sitä pistelee, kunhan tulos ois toivottu.
Gonalia ois ollu toki parin pistoksen verran kotona, mut majailkoon vielä toistaseks siellä.
Alotus ois tällä kertaa 300 iu. Eli se mihin nostettiin viimeks. Toivottavasti tuolla saadaan heti monta solua kasvamaan ja kypsymään.

Muuten ei tapahdu oikein mitään. Töitä on riittäny ja nukkuminen on ollu taas vähän huoompaa, joten liki jatkuvasti väsyttää. Malttamattomana jo ootan seuraavan kierron alkua, vaikka tätäkin on vasta reilu viikko takana.
Siskon luona olin yhen illan ja yön ja sitte sen ja siskontytön kanssa vielä valtaosan seuraavasta päivästä, kun sinkontytöllä oli kontrollikäynti lastenklinikalla. Ajomatkat ja jonotteut ym, ni siihen reissuun menitäys työpäivä ja vähän päällekin. Oli mukavaa kyllä kerrankin ihan ajan kanssa olla siskolla ja jutella kunnolla vähän kaikesta. Toki siinä ehti touhuilla myös noiden lasten kanssa.

Ens viikolla nään pitkästä aikaa yhtä ystävää ja onpa ens viikolla pitkästä aikaa myös aika terapeutille. Asiaa ainakin pitäis riittää ja kiva päästä jollekin ulkopuoliselle purkamaan ajatuksia ja tunteita. Meillä on onneks aina ollu se systeemi, että saan laitella sille s.postia. Autto paljon silloin kun aikanaan alotettiin, kun kirjottaminen on itelleen paljon helpompaa ku puhuminen. Nykyään puhuminenkin sujuu kohtuullisesti, mut alottaminen on vaikeeta edelleen ja aiheen valitseminen. Helpottaa nykyään jo senkin suhteen, että kun nähään enää noin kerran kuussa, ni käyntien välissä ehtii monensti tapahtumaan niin paljon sellasta mistä haluaa puhua. Auttaa siis kun voi laitella viestejä, niin terapeutti on suurinpiirtein kartalla tapahtumista. Jää enemmän aikaa niiden käsittelyyn, kun ei ihan kaikkea tarvii selittää alusta asti.

Katotaan milloin saan taas aikaseks kirjottaa. Tarinaa tulee enemmän silloin kun on hoito käynnissä. Tai knäköjään asiaa riittää muutenkin, mut sitä ei vaan meinaa osata alottaa..