Punktio lähestyy

Olin melko varma, että maanantain ultran ja verikokeen jälkeen saan soiton jossa kerrotaan punktion olevan keskiviikkona. Vähän niinku viimekskin kävi. Eli siis ylimääränen pari päivää pistelyä, ultra ja kahen päivän päähän punktio. No olikin melkonen yllätys kun puhelu kätilö Helsingistaä soitti ja sanoi pistosten jatkuvan vielä kaks päivää ja punktio onkin sitte perjantaina. Siinä edellisessä ultrassa oli kuitenkin follit ihan samaa luokkaa kun viime hoidossa samaan aikaan. Mut eipä siinä, näillä mennään.

Joutuu tietenkin taas olemaan palkattomalla sairaslomalla. Toki niin ois käyny, vaikka punktio ois ollu keskiviikkona. Nyt siis varsinaisesti perjantai vaan ois ollu sairasloma, mut sain jo tän päivän, koska muuten joutuisin menee sinne suoraan yövuorosta ja itseasiassa livistämään jo aiemmin töistä, jotta kahdeksaksi Helsinkiin ehdittäis. Sain siis myös tän päivän sairaslomaksi. Ei nimittäin varsinkaan jälkikäten ajateltuna ollu viimeks hauskaa olla yliväsyneenä siellä. Toki sitä ei silloin tajunnu, koska lähinnä oli sellanen pöhkö olo.

Eilen piti tuo Ovitrelle pistää töissä. Vähän ennakkoon mietitytti kuin se onnistuu. Vuoro alkoi 21.45 ja 22.00 oli aika pistää. Meillä siis just vuoron vaihto ja kahdelta taholta tulee rapsaa päivän tapahtumista. Onneks oli ollu hiljasta, molemmat yövuorolaiset oltiin hhyvissäajoin jo työpaikalla, joten pystyin just ennen kymmentä livahtaa lääkepaketin kanssa kohti vessaa. Takasinkin pääsin sulavasti ja kukaan ei kaiketi paljon muuta hoksannu, kun että olin pari minuuttia poissa.

Aamulla ajelinkin töistä suoraan hierojalle ja nyt on kroppa tikissä ja rento fiilis. Kohta siis pienille unille ja ajoissa ylös ja pitkästä aikaa ystävää moikkaamaan. Piti keksiä jotain puuhaa, että saan oikeesti tosi lyhyiltä unilta itteni kiskottua ylös. Pitäis illalla ajoissa saada houkuteltua väsymys ja sen perään nukkumatti vieraisille. Puol viideltä aamulla herätys, että ehditään käyttää koirat ulkona ja sitte suunta Helsinkiin.

Vähän alkaa ehä jännittää, et millanen saldo saadaan ja vielä enemmän se jatko, että päästäänkö siirtoon, saadaanko jotin pakkaseen jne.. Koitan olla noita nyt vielä liikaa miettimättä, mut vkisin ne välillä tulee mieleen.

Nyt siis hetkeksi nukkumaan. Koitan huomenna jo saada kirjotettua jotain punktiosta.

Vielä ainakin pari pistospäivää

Välillä taas päivittelemään kuulumisia.
Tiistaina oli siis ensimmäinen kontrolli-ultra. Suhteellisen maltillista oli taas ollut follien kasvu. Muutama siellä molemmilla puolilla näkyi, mut olivat pistospäiviin nähden turhan pieniä. Nostettiin siis annostus 300iu-->450iu.

Ennen ultraa kävin labrassa ja tällä kertaa sai hoitaja hyvin käännettyä miun ajatukset muualle siitä pistämisestä. On se kumma miten tuo edelleen tekee pahaa, vaikka noita hormoneja pistelenkin ihan sujuvasti jja rutiinilla. Kai se on vaan niin erilainen se neula, et saa sen tuntumaan karmeelta vaikken sitä kattelekaan. Ja tietty on se kai eri juttu pistää jotain, kun ottaa verta. En tiiä, mut joku siinä kuitenkin on. Mut niin se ihasteli miun koko käsivarren kokosta tatuintia ja kehu varsinkin kauniita värejä. Kyseli kauan sen tekeminen kesti ja et tekikö kipeetä. Ja kas siinä pari lausetta kun vaihdettiin niin homma olikin valmis =)

Tänään oli sitte uus ultra ja alunperin piti päättää punktio-päivä. No niinkun tosta voi päätellä niin ei se nyt ihan niin mennyt.
Ensin taas verikokeisiin ja tälläkin kertaa ihailtiin tatuointia. Tosin nyt hoitaja tykästy ranteessa olevaan possuun. Naureskeli itekin, ettei pysty keskittymään pistämiseen, kun ei saa silmiään irti kuvasta. Kyllä se sitte lopulta sai sen näytteenkin otettua.
Siitä sitten ultraan. Kasvuo oli tapahtunu ja oikeella oli 4-5 kpl  13-16mm folleja ja vasemmalla 2-3 11-15mm follia.
Jäin siis suhteellisen tyytyväisenä oottelemaan soittoa helsingistä, jossa kerrottais punktion ajankohta ja se milloin irrotuspiikin pistän.
Pienesti yllätyin, kun soitto tuli ja ohje olikin jatkaa pistoksia vielä ainakin viikonloppu ja maanantaille pitää varata ultra omalle polille.

Polilla tais olla kiirettä kun vartin verran roikuin linjoilla ennenku pääsin läpi. Sain ultran maanantai aamulle heti ysiltä. Labran kautta pitäis mennä, mut eipä siellä ollu vapaita aikoja, kun maanantait on aina ihan täynnä. Kokeilen siis mennä ilman ajanvarausta hyvissä ajoin ennen ultraa oottelee, jos vaikka pääsisin johonkin väliin. Jos en ehi ennen ultraa ni kyselen josko se ei ois ihan pakollinen, koska sitte kuulemma joutuis jonottaa parikin tuntia.

No eihän tästä näin helpolla selvitty, kun unohin tolla soitolla sanoo, et tarviin myös lisää bemfolaa, kun se ei riitä näihin "ylimääräisiin" pistoksiin. No uutta soittoa polille ja tällä kertaa kesti melkein 25 minsaa, että pääsin läpi. Kerroin hoitajalle asiani ja sekin kiros, et on taana kysyy onko lääkkeitä tarpeeks, varsinkin kun tulee tällasia muutoksia, mut eiipä aina voi muistaa. Lupas vielä kiireellä viedä tiedot lääkrille, että saan reseptin ajoissa, kun piti saada tilattua ne omaan apteekkiin ja tietty huomiseksi. Ajoissa pitää siis tilata, että kerkeevät seuraavaks päiväks.

Puol tuntia myöhemmin sain vielä polilta soiton toiselta hoitajalta. Lääkäri oli kuulemma just kirjottamassa reseptiä, mut tartti tarkemmat tiedot määrästä jne.. Ei kuulemma jostain syystä koneelta löytyny. Mut hyvin saatiin se selvitettyä.
Apteekissa viel olivat sitte säätäneet ja soittelivat perään, et mitähän mie nyt halusinkaan tai lähinnä minkä verran. Oli siis kaks tyyppiä molemmat tehny tilauksen  mut eri määrillä tai jotain. Mut ehkä mie nyt huomenna saan sitte haettua tarpeellisen määrän.. Toivottavasti!!

Tällasta säätöä täällä tällä kerta. Pieni pettymys, ettei vielä alkuviikosta päästä punktioon. Ois kerrankin osunu hyvin jopa työvuorojen puolesta. Oisin siis selvinny ilman sairaslomaa. Mut toivottavasti nyt saadaan sitte hitaasti mutta varmasti tosi laadukkaiksi kasvaneita soluja =)

Kolme pistosta takana

Ei tää kirjotustahti edelleenkään oo ihan sitä mitä haluisin, mut nyt taas välillä jotain. Viime torstaina alko siis pistokset. Ultrassa kaikki näytti siltä kun pitikin ja mikä ehkä se suurin yllätys niin lääkäri oli ajoissa =) Jotenkin oon jo tottunu siihen, et vähintään vartti ollaan aina myöhässä joskus sitte paljon enemmänkin. Oli taas uus lääkäri ja kohta oon varmaan nähny jo nuo kaikki tuolla työskentelevät. Eip siinä ihan mukavia tapauksia on ollu kaikki.

Mut tosiaan pistokset alko torstaina ja olipa taas tauon jälkeen kauheen vaikeeta se ensimmäinen piikki tökätä. Seuraavat menikin sitte jo melkein rutiinilla. Lääkkeenä tällä kertaa siis Bemfola. Periaatteessa tuo on mukavampi pistää. Kynä on pienempi ja jotenkin omaan käteen sopivampi niin siinä mimelessä on helpompi käyttää. Toisaalta ssitte pitää olla kylmässä, kun gonalin sai pitää lämpimässä. Tuo aina tuntuu pistettäessä siis  ilkeeltä. Saishan tuonkin ottaa vähän aiemmin vähön lämpiämään, mut eipä sellasta oo kertaakaan muistanu. Tiistaina ois ekä kontrolli-ultra ja toivottavasti jotain tapahtuu. Oisin tyytyväinen jos molemmilla puolilla ois ees muutama folli kasvamassa. Vähintään toki sama määrä ku viimeks, mut mieluusti muutama enemmänkin.

Viime ultran jälkeen sain soiton hesasta. Kätilö halus vaan varmmistella jokusen perustiedon lääkityksesta ja muista perus terveydentilaan liittyvistä jutuista. Sain vielä lähetteen labraan, kun edellisestä perusverenkuvasta on aikaa, niin haluavat sen ottaa ja hemoglobiinin ja veriryhmän haluavat myös tsekata. Näähän hoituu seuraavalla reissulla sujuvasti, kun kuitenkin on labrassa käytävä E2  otattamassa. Tuo kätilö lupas olla ite yhteyksissä tonne polille, että liittävät nää hesan haluamat kokeet tuohon samaan.

Oireita ei oo lääkkeistä tullu. Kuumat aallot on vähentyny ja liki loppunu. Sumujen jälkeen toki nenä meinaa aina vuotaa tai mennä tukkoon hetkeks, mut sitä se on tehny alusta asti. Nyt yrittää joku flunssa vissiin iskeä. Pari päivää on nokka ollu tukossa/vuotanu, mut ei onneks muita oireita. Ei kyllä tarvii tullakaan. Toisaalta jos on tuloillaan, ni mieluust nyt, et ehtii ennen punktiota mennä ohikin..

Ei kai tähän kohtaan muuta kirjoteltavaa, joten palailen asiaan viimeistään seuraavan ultran jälkeen.

sumuja takana puoltoista viikkoa

Ei oo taas muka ollu aikaa niin, et ois ehtiny koneelle. Eipä kyllä oo hirveesti koirjotettavakan. Sumuttekut menee omalla painollaan. Ainut mikä ärsyttää on herätä aamulla seiskalta sen takia. Uni maistuis yleensä hyvin vielä siihen aikaan aamusta. Mut toi pikainen pyrähdys ylhäällä venyy yleensä, kun pitää samalla rapsuttaa koiria ja kuunnella vielä makkariin pujahtamisen jälkeen hetki niiden temuamista ennenku nekin malttaa jatkaa uniaan. Sitte saakin vielä hetken ootella, että saa uudestaan unen päästä kiinni. Mut kaipa siihenkin on jo jotenkin tottunu.

Seuraava ultra- ja lääkärikäynti ois 15 päivä ja oletettavasti silloin alkaa myös pistokset. Kattelin just työvuoroja niin ei taida tällä kertaa osua yhteenkään pistospäivään sellasta työvuoroa, että joutuis pakoilemaan muita työntekijöitä pistoksen aikana. Pari kertaa joudun kyllä töissä pistämään, mut ne vuorot on selasessa kohteessa, jossa työskenteen yksin. Joku pistos/irrotuspiikki osuu kyllä päällekäin yhen menon/vapaaehtoishomman kanssa, mut se pitää sitte kikkailla tai vaan suosiolla kertoa yhelle tai ehkä kahelle tyypille missä mennään.

Työvuorojen ja ultrien ajankohtien kanssa piti kyllä vähän kikkailla. Onneks osan noista päivistä ja kellonajoista tiesin ennakkoon, ni pystyin listantekijälle imottamaan, että huomioi ne työvuoroja suunnitellessa. Yks kontrolliaikahan sieltä alunperin puuttu, mut sekin osuu onnes vapaapäivälle.

Pientä lisäjärjestelyä aiheuttikin sitte ilmotus, että tohon diabetekseen liittyen miulla ois silmänpohjakuvaus 21 päivä. Ja tietty liki keskellä päivää. Ja tokihan miulla ois silloin töitä 6-18 eri paikkakunnalla. Senkin sain kyllä onneks suht kivuttomasti järjesteltyä, kun työkaveri suostu vuoronvaihtoon. Ainakin tuolla viikolla saa ravata lääkärissä, kun on kaks verikoetta ja ultraa ja tuo kuvaus...

Muuten menee ihan mukavasti. Pahimmat kuumat aallot on vähän helpottanu ja muita oireita ei kai oo tullu. Nyt on kyllä alkuviikon hierojalla käynnistä huolimatta kolmatta päivää koko yläkroppa totaalisen solmussa ja hetkittäin pimenee silmissä ja heittää päässä ihan huolella. Oon kiltisti kitunu töissä vaikka muutamaan kertaan on joutunu pitää kiinni milloin seinästä milloin tuoleista tai jostain muusta. Tänään on ollu jo ihan vähän parempi. Alkuviikosta pitää varmaan soitella hierojalle jos sillä ois aikaa joku päivä jotain tehä tai sitte vaihtoehtosesti parille muulle tutulle, jotka vois luultavasti jeesiä. Mut kidutaan vielä tää ja seuraava yö töissä ensin. Maanantaina ois tarkotus nähä pitkästä aikaa S, mut jos ei tää kroppa tästä tokeennu niin en taida uskaltaa sen luo lähteä ajelemaa tai ainakaan koirien kanssa lenkille vaikkei nuo huippaushetket oo pitkiä ollutkaan. Mut katotaan miltä maanantaina tuntuu.

Ifv/icsi hoito vol 2 käynnissä

Ei oo taas saanu kirjotettua.. Ei muka ehdi koneelle.. Työt on vieny aikaa ja kotona ollessa sitte mielessä on ollu elukoiden ja miehen kanssa yhteisen ajan vietto ja konetta ei oo pehemmin saanu avattua.. Taitaa kirjottelu painottua muutenkin öiseen aikaan ja  useimmiten oon silloin töissä tai sitte harvoin vapailla kun mies menee aiemmin nukkumaan, ni jää sitä "omaa" aikaa..''

Mut joo.. 30.10 oli ultra ja alko sumuttelu. Jokseenkin outoa oli ootella omaa aikaa lääkärillä, kun siinä sattu pari omista töistä tuttua asiakasta istumaan vieressä. Eka kerta kun oli ylipäänsä tuttuja samassa aikassa ja tuo asetelma vaan tuntu oudolta ja herätti selkeesti ihmetytä heissäkin, kun paikalle töistä ehdin. Ajat oli vaihteeks myöhässä. Valtaosall 10-20 min, vaikka amun ekoja asiakkaita kaikki oltiinkin. Ite oottelin reilu puol tuntia. Kaikki kuitenkin mallillaan ja hoito siis käynnissä.

Eilen illalla meinas käydä ohrasesti. Edellisen hoidon synarela sumutteesta oli likimain puolet käyttämättä, joten varmistuksen jälkeen aloitin tän hoidon sumuttelut sillä. Joku intuiitio kai oli kohillaan kun töihin lähtiessä heitin reppuun täyden paketin, vaikka pitikin olla vielä 10 annosta edellisessä jäljellä. No eipä siitä sumutteesta pihaustakaan irronnu.. Joka kerta on kyllä tullu pistettyä rasti ruutuun ja vaikka sieltä nyt joku ois unohtunutkin ni ei nyt kymmentä kertaa kuitenkaan..
No mut onneks oli toinen paketti mukana. Miehellä ois tullu kivasti ajelua, kun ois muuten joutunu tietty vartavasten tuomaan miulle uuden paketin töihin. pien "viivästys" ei toki haittais, mut ois tullu sellanen nelisen tuntia normaalia pidempi väli, ni en tiiä oisko enää ollu hyvä.. Tuskin ois mitään pilannu, mut eipä onneks mokomalla tarvii nyt päätä kuormittaa..

Taitaa muutenkin toimia sumut hyvin, kun tässä parina yönä on joutunu peittoa ja tyynyä kääntelee hikoilun takia.. Lakanoita en oo yöllä viittiny käydä vaihtaa, että mies ees saa nukkua, joten on se oma nukkumapaikkakin vaihtunu parina yönä tuon hikoilun takia. Viime hoidossa ei ollu läheskään näin paha. Mut toisaalta näin mie oon kyllä oireillu varmaan liki vuoden ja jonkin asteisesta liikahikoilusta kärsiny jo vuosia. Vaikee sanoo välilä kikä johtuu lääkkeistä ja mikä on itelle uht normaalia.. Mut nuo viimeöiden hikoilut kyl luultavasti johtuu enimmäkseen lääkkeistä..

Nyt sitte siis sumutellaan hetki ja 15 päivä ois ns. 0-ultra ja alkais pistokset.

Eli vielä pikku hetki ilman liiallista ajattelua..
Ajateltua toki tulee siitä huolimatta liikaa ja liian pitkälle. Ei niin huono jos muistaa pysyy siellä positiivisen puolella, edes enimmäkseen, mut itellä ne ajatuset yleensä menee liian pitkälle ja siellä ootta sitte joku pettymys ja niihinkin yrittää ihan liikaa jo ennakkoon valmistautua..

JOsko nyt ees jokusen päivän malttais oll siis stressaamatta...