Välillä taas tännekin jotain..
Eilen oli siis kontrolli-ultra. Yllättäen lääkäri oli taas reilusti myöhässä, mut yhellä hoitajalla ei ollu kiire ni jäikin seuraks istumaan ja tarinoimaan. Meni aika siinä tarinoidessa nopeesti.
Lääkärillä oli taas joku opiskelija kaverina. Alkaa tulla tavaks näköjään sekin. No eipä siinä mitään annoin sille luvan olla paikalla. Ei tuo sivusta kattominen niin häiritse.
Tällä kertaa löyty johtofollikin. Oli kuulemma 13mm. Jatkan siis oviksen metsästämistä. Kovasti toivon sitä plussaa sunnunt. Osuis parhaiten omiin aikatauluihin, koska silloin siirto olis perjantaina. Edellisen päivä ois hankala, kun oli töissä pakollinen koulutus. Toki sen vois sitte käydä joskkus myöhemminkin, mut tulis ihan hirveesti säätämistä siitä, ni toivottavasti ei siihen osuisi.
Muutenkin on ollu mukava viikko, joskin oon haalinu turhan paljon ohjelmaa aamuille, varsinkin kun oon koko viikon ollu yövuoroissa.
Maanantaina oli aamulla yks koulutus/perehdytys ja sitte vielä yövuoroon. Jostain syystä en saanu nukuttua yhtään iltapäivällä joten vähän meinas jo yöllä tuntua puuduttavalta kun olin kuitenkin heränny jo 6.30. Ja jottei tuo riittäis niin tiistaina suoraan töistä ajelin kaverin hiusmalliksi yhtä näyttötyötä varten. unet ennen seuraavaa yövuoroa jäi kolmeen ja puoleen tuntiin. Ei ihan fiksua.. Mut puolustukses pitää sanoa, että venähti tuo homma kun näyttöä vastaanottava opettaja oli liki tunnin myöhässä. Lopputulos on kuitenki ihan huippu ja nyt on kivasti kiharaa päässä ja oon tosi tyytyväinen. Nii ja ei ees väsyttäny enää aamulla ei kyllä oikeen iltapäivälläkään. Liekö yliväsymyksen puolella jo menty reilusti, kun niin hankalalta tuntu rauhottua saati nukahtaa.
Eilen sitte taas tosiaan suoraan töistä ultraan. Tai no pitihän siinä oottaan puoltoista tuntia ja sitte vähän ylimäärästäkin. Jotenkin nukkuminen tuottaa nyt haasteita ja sain kolmisen tuntia nukuttua. Onneks on viiminen yö tähän kohtaan vaikka yleensä mieluusti pidempiä putkia teenkin.
Nyt hetki vielä töitä ja sitte toivottavasti edes muutama tunti unta kun kotiin ehtii. Viikonloppu on pitkästä aikaa täysin vapaa suunnitelmista joten tulee varmaan otettua melko rennosti. Hengailua ja ulkoilua koirien kanssa. Toivottavasti sää suosii!
perjantai 29. maaliskuuta 2019
keskiviikko 20. maaliskuuta 2019
Uusi kierto (vihdoin)
Alkoihan se uusi kierto siis vihdoin. Muutama päivä normaalia myöhemmin, mut tuntu että olis ollu pidempikin odotus. Normaalisti kun kierto on pääsääntösesti kellontarkasti sen 28 päivää niin 4 päivää ylimäärästä odottelua meinas oikeesti käydä hermoille. Joskus harvoin on jotain heittoja ollu, mut viimeks inssien aikaan eli pari vuotta sitte ja silloinkin niin, että kierrot jäi lyhyiksi.
Samantien aamulla ilmottauduin digihoitopolun kautta hoitoon ja nopeesti tulikin viestiä takaisin, että mille päivälle pitää omalta polilta varailla aikaa ultraan. Olin jo varautunu roikkumaan polin linjoilla pitkään niinku yleensä, mut hyvä kun ehti kerran hälyttää ennenku sieltä vastattiin. Aika sovittiin ens viikon torstaille eli 28.3 klo 9.30. Joutuu taas ikävän kauan odottelee kaupungissa yövuoron loppumisen jälkeen, mut ei voi mitään.
Tänäänkin aamulla venähti kotimatka, kun auto hajos yllättäen. Kotiin oli vielä reilu 20km matkaa, kun yhtäkkiä lähti toisesta eturenkaasta pari pulttia irti ja sitä myötä rengas melkein irti. Hyvin tempas siinä auton oikeelle, mut onnistuin pitämään sen tiellä. Tai oikeestaan se kaarsi ku itestään liki kohdalla olleelle bussipysäkille. Aattelin ensin, että jos ei muuta hajonnu ni ei muuta kun tunkki esiin ja lainaan loppumatkaksi yhen pultin jostain muusta renkaasta. No muuten hyvä, mut aina mukana oleva rengasavain ei tällä kertaa ollutkaan mukana.
Siitä sitte soittoa autoliitolle jonka jäsenyyden mies houkutteli aikanaan lähinnä pitkän työmatkan takia hommaamaan. Kannatti!!
Sieltä tulikin pienen odottelun jälkeen kaveri apuun. vanne oli entinen, mut vararengas sentän oli itellä joten renkaanvaihto-operaation jälkeen pääsin hissukseen jatkamaan kotimatkaa. Viivästystä tuli kolmen vartin kotimatkaan liki 1.5h. Täksi yöksi lainasin miehen auton ja huomenna kun mies pääsee töistä niin viedään tuo miun auto korjaamolle näytille. Ei siellä vaikuttais mikään muu menneen rikki, mut haluun varmistaa, ett kaikki on kunnossa ennenkun mitään pidempää matkaa sillä ajan. Samalla pitää tietty ostaa uus vanne. Niitä löytyy samaisesta paikasta liki ilmaseks, kun on romuttamo siinä korjaamon yhteydessä. Samanlaista tuskin löytyy, mut hommaan kokonaan uudet sitte paremmalla ajalla. Pienen hetken voi ajella eriparisillakin.
Tällasta tänne. Vähän ylimäärästä jännitystä, mut onneks ei ollu paljoa vauhtia eikä käyny siis mitään pahempaa. Mikä lie etiäinen ollu kun päätin nelikaistasen tien sijaan ajella välillä kotiin vähän pienempää tietä pitkin :)
Samantien aamulla ilmottauduin digihoitopolun kautta hoitoon ja nopeesti tulikin viestiä takaisin, että mille päivälle pitää omalta polilta varailla aikaa ultraan. Olin jo varautunu roikkumaan polin linjoilla pitkään niinku yleensä, mut hyvä kun ehti kerran hälyttää ennenku sieltä vastattiin. Aika sovittiin ens viikon torstaille eli 28.3 klo 9.30. Joutuu taas ikävän kauan odottelee kaupungissa yövuoron loppumisen jälkeen, mut ei voi mitään.
Tänäänkin aamulla venähti kotimatka, kun auto hajos yllättäen. Kotiin oli vielä reilu 20km matkaa, kun yhtäkkiä lähti toisesta eturenkaasta pari pulttia irti ja sitä myötä rengas melkein irti. Hyvin tempas siinä auton oikeelle, mut onnistuin pitämään sen tiellä. Tai oikeestaan se kaarsi ku itestään liki kohdalla olleelle bussipysäkille. Aattelin ensin, että jos ei muuta hajonnu ni ei muuta kun tunkki esiin ja lainaan loppumatkaksi yhen pultin jostain muusta renkaasta. No muuten hyvä, mut aina mukana oleva rengasavain ei tällä kertaa ollutkaan mukana.
Siitä sitte soittoa autoliitolle jonka jäsenyyden mies houkutteli aikanaan lähinnä pitkän työmatkan takia hommaamaan. Kannatti!!
Sieltä tulikin pienen odottelun jälkeen kaveri apuun. vanne oli entinen, mut vararengas sentän oli itellä joten renkaanvaihto-operaation jälkeen pääsin hissukseen jatkamaan kotimatkaa. Viivästystä tuli kolmen vartin kotimatkaan liki 1.5h. Täksi yöksi lainasin miehen auton ja huomenna kun mies pääsee töistä niin viedään tuo miun auto korjaamolle näytille. Ei siellä vaikuttais mikään muu menneen rikki, mut haluun varmistaa, ett kaikki on kunnossa ennenkun mitään pidempää matkaa sillä ajan. Samalla pitää tietty ostaa uus vanne. Niitä löytyy samaisesta paikasta liki ilmaseks, kun on romuttamo siinä korjaamon yhteydessä. Samanlaista tuskin löytyy, mut hommaan kokonaan uudet sitte paremmalla ajalla. Pienen hetken voi ajella eriparisillakin.
Tällasta tänne. Vähän ylimäärästä jännitystä, mut onneks ei ollu paljoa vauhtia eikä käyny siis mitään pahempaa. Mikä lie etiäinen ollu kun päätin nelikaistasen tien sijaan ajella välillä kotiin vähän pienempää tietä pitkin :)
maanantai 11. maaliskuuta 2019
Odottavan aika on pitkä
Hrvoin tulee niitä hetkiä, kun ei millään meinaa malttaa odottaa seuraavan kierron alkua. No nyt sellanen kuitenkin on.
Viikonloppuna oli yhdet juhlat ja siellä tietenkin vieraiden joukossa kitettävä määrä eri ikäisiä lapsia ja jokunen raskaana oleva. Samaan aikaan oli pinnalla kateus noista raskausmahoista mut yllättävän kivuttomasti se puoli meni. Enemmänkin sydän suli niiden muutamien tosi pienten juhlavieraiden leikkimitä, ryömimistä ja jokellusta katsellessa ja kuunnellessa. Tuli tunne etten jaksa millään odottaa mein seuraavaa siirtoa.
Toivon todella ettei tää ovuloimaton kierto muilta osin poikkea siitä normaalista van ens viikonloppuna tää kierto ois taputeltu. Samoin toivot, että jos näin käy ni ovis osuu samoille päiville kun edellisessä siirrossa, koska pri päivää myöhemmin oleva ovis luultavasti tarkoittais, ettei siirtoon päästä. Silloin siis omat työkuviot ois esteenä. On sellanen koulutus jota ei mitenkään voi jättää välistä vaikka kuinka mieli tarpeen vaatiessa niin haluaisi.
Keskiviikkona olis pitkästä aikaa aika terapeutille. Viimeks ollaan nähty ihan tammikuun alussa joten on ihan kiva käydä pitkätä aikaa päivittää tilanne ja vaihtaa ajatuksia ulkopuolisen kanssa. Normaalisti nähdään noin kerran kuussa, mut viime kuu jäi välistä aikatauluongelmien takia. Mietin kyllä, et ehkä voitaisi näitä välejä pidentää vaikka kuuteen viikkoon, kun ihan kohtuullisesti sitä on nytkin pari k pärjännyt. Toisaalta joskus tapahtuu kuukaudessakin niin paljon, et meinaa väkisin aika loppua kesken kun nähdään vaikka sovitusti laittelenkin välillä s.postilla kuulumisia ettei se kaikki aika menis siihen, että päästään kartalle sen hetkisestä tilanteesta vaan ehditään oikeesti joihinkin aiheisiin paneutua kunnolla.
Toisaalta sitä varmaan pärjäisi ilman terapeuttiakin tai keskusteluapua saisi kunnan kautta kun ei tuo yksityinen psykoterapeutti se halvin vaihtoehto ole. Mut oon miettiny että kun vieraille on aina llu vaikee puhua ja luottaa niin en halua jollekin uudelle tyypille alkaa alusta asti asioita selittämään. Tän terapeutin kanssa on kuitenkin alotettu useempi vuosi sitten kun pääsin 2014 kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan. Tuntee miut ja miun historian varmaan kutakuinkin yhtähyvin kun mie ite. Kolme vuotta oli sitä kelan tukemaa ja sitten jatkettiin vielä reilu vuosi tosi tiiviisti, kun asiat jäi vähän kesken. Tuon jälkeen halusin siis vielä pitää tän tutun kontaktin hoitojen jatkuessa, kun oletus nyt kuitenkin oli että matkalla tulee pettymyksiä ja sellaisia tuntemuksia joista ois hyväkin jonkun kanssa välillä puhua. Siis jonkun muunkin kun läheisten.
Odottelen nyt siis ensin tuota keskiviikkoa ja sitte sitä viikonloppua tai uutta kiertoa ylipäänsä.
Viikonloppuna oli yhdet juhlat ja siellä tietenkin vieraiden joukossa kitettävä määrä eri ikäisiä lapsia ja jokunen raskaana oleva. Samaan aikaan oli pinnalla kateus noista raskausmahoista mut yllättävän kivuttomasti se puoli meni. Enemmänkin sydän suli niiden muutamien tosi pienten juhlavieraiden leikkimitä, ryömimistä ja jokellusta katsellessa ja kuunnellessa. Tuli tunne etten jaksa millään odottaa mein seuraavaa siirtoa.
Toivon todella ettei tää ovuloimaton kierto muilta osin poikkea siitä normaalista van ens viikonloppuna tää kierto ois taputeltu. Samoin toivot, että jos näin käy ni ovis osuu samoille päiville kun edellisessä siirrossa, koska pri päivää myöhemmin oleva ovis luultavasti tarkoittais, ettei siirtoon päästä. Silloin siis omat työkuviot ois esteenä. On sellanen koulutus jota ei mitenkään voi jättää välistä vaikka kuinka mieli tarpeen vaatiessa niin haluaisi.
Keskiviikkona olis pitkästä aikaa aika terapeutille. Viimeks ollaan nähty ihan tammikuun alussa joten on ihan kiva käydä pitkätä aikaa päivittää tilanne ja vaihtaa ajatuksia ulkopuolisen kanssa. Normaalisti nähdään noin kerran kuussa, mut viime kuu jäi välistä aikatauluongelmien takia. Mietin kyllä, et ehkä voitaisi näitä välejä pidentää vaikka kuuteen viikkoon, kun ihan kohtuullisesti sitä on nytkin pari k pärjännyt. Toisaalta joskus tapahtuu kuukaudessakin niin paljon, et meinaa väkisin aika loppua kesken kun nähdään vaikka sovitusti laittelenkin välillä s.postilla kuulumisia ettei se kaikki aika menis siihen, että päästään kartalle sen hetkisestä tilanteesta vaan ehditään oikeesti joihinkin aiheisiin paneutua kunnolla.
Toisaalta sitä varmaan pärjäisi ilman terapeuttiakin tai keskusteluapua saisi kunnan kautta kun ei tuo yksityinen psykoterapeutti se halvin vaihtoehto ole. Mut oon miettiny että kun vieraille on aina llu vaikee puhua ja luottaa niin en halua jollekin uudelle tyypille alkaa alusta asti asioita selittämään. Tän terapeutin kanssa on kuitenkin alotettu useempi vuosi sitten kun pääsin 2014 kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan. Tuntee miut ja miun historian varmaan kutakuinkin yhtähyvin kun mie ite. Kolme vuotta oli sitä kelan tukemaa ja sitten jatkettiin vielä reilu vuosi tosi tiiviisti, kun asiat jäi vähän kesken. Tuon jälkeen halusin siis vielä pitää tän tutun kontaktin hoitojen jatkuessa, kun oletus nyt kuitenkin oli että matkalla tulee pettymyksiä ja sellaisia tuntemuksia joista ois hyväkin jonkun kanssa välillä puhua. Siis jonkun muunkin kun läheisten.
Odottelen nyt siis ensin tuota keskiviikkoa ja sitte sitä viikonloppua tai uutta kiertoa ylipäänsä.
perjantai 1. maaliskuuta 2019
toisen pas:n suunnittelua
Naikkarilta tuli siis tuon negan ilmottamisen jälkeen viestiä että toinen pas voidaan tehdä heti tähän kiertoon. Ei siis pakollisia välikiertoja hidastamassa hommaa.
Kaikki nyt ei vaan menny ihan niinku toivottiin. Tiistaina oli kontrolli ja iso oli yllätys ja pettymys kun johtofollia ei löytynyt. Eipä siinä muuta kun kotiin oottelee jatko-ohjeita naikkarilta. Sieltä iltapäivällä soitettiin ja sanottiin, että perjantaille vois ottaa vielä toisen kontrollin, jos ois vaan pidempi kierto tulossa. Tai omalla kohalla kun on jo inssien ajalta kokemusta, että suhteellisen säännöllisellä kierrolla (pari tosi lyhyttä poikkeuksena) ne ovisplussat on tullu välillä kp 8-19.
Tänään kävin sitte uudestaan tarkistamassa tilanteen. Kp siis 14 eikä edelleenkään merkkiäkään johtofollista ja limiskin vain n. 5mm. Ei siis jatketa tän kierron seuraamista kun hyvin todennäköstä on, että on ovuloimaton kierto. Siirretään katseet seuraavaan kiertoon. Tarkooitus on edelleen yrittää luomukiertoon, joten toivotaa, että ei tuu samanlaista ylläriä kun nyt tuli.
Toisaalta tekee varmaan hyvää olla välillä hetki miettimättä hoitoja tai piinailuja, mut mieluusti tekisin sellaset päätökset ite enkä joutuis tällaiseen tilanteeseen pakon sanelemana. Vastahan meillä oli taukokierto tuoresiirron ja tuon ekan pas:n välissä. Ja kun ei näitä siirtoja muutenkaan oo kun kolme takan ni ei ois ehkä tauolle ollu siinä mielessäkään aihetta.
Mut eipä tälle minkään mahda. Koitetaan nyt nauttia pienestä piinattomasta hetkestä. Rentoutetaan pää ja kroppa seuraava kiertoa odotellessa ja lähdetään siihen positiivisin mielin.
Kaikki nyt ei vaan menny ihan niinku toivottiin. Tiistaina oli kontrolli ja iso oli yllätys ja pettymys kun johtofollia ei löytynyt. Eipä siinä muuta kun kotiin oottelee jatko-ohjeita naikkarilta. Sieltä iltapäivällä soitettiin ja sanottiin, että perjantaille vois ottaa vielä toisen kontrollin, jos ois vaan pidempi kierto tulossa. Tai omalla kohalla kun on jo inssien ajalta kokemusta, että suhteellisen säännöllisellä kierrolla (pari tosi lyhyttä poikkeuksena) ne ovisplussat on tullu välillä kp 8-19.
Tänään kävin sitte uudestaan tarkistamassa tilanteen. Kp siis 14 eikä edelleenkään merkkiäkään johtofollista ja limiskin vain n. 5mm. Ei siis jatketa tän kierron seuraamista kun hyvin todennäköstä on, että on ovuloimaton kierto. Siirretään katseet seuraavaan kiertoon. Tarkooitus on edelleen yrittää luomukiertoon, joten toivotaa, että ei tuu samanlaista ylläriä kun nyt tuli.
Toisaalta tekee varmaan hyvää olla välillä hetki miettimättä hoitoja tai piinailuja, mut mieluusti tekisin sellaset päätökset ite enkä joutuis tällaiseen tilanteeseen pakon sanelemana. Vastahan meillä oli taukokierto tuoresiirron ja tuon ekan pas:n välissä. Ja kun ei näitä siirtoja muutenkaan oo kun kolme takan ni ei ois ehkä tauolle ollu siinä mielessäkään aihetta.
Mut eipä tälle minkään mahda. Koitetaan nyt nauttia pienestä piinattomasta hetkestä. Rentoutetaan pää ja kroppa seuraava kiertoa odotellessa ja lähdetään siihen positiivisin mielin.
Nega.. taas
Jäi näköjään luonnoksiin tuo viesti vaikka mielestäni tän kyllä julkasin..
Ikävä kyllä omat tuntemukset pitivät paikkansa eikä vielä tästä kierrosta saatu raskautta alulle. Ilmoitin tilanteen polille ja päivän kahen sisällä varmaan tulee digihoitopolulle ohjeita jatkosta. Se yksi alkiohan meillä pakkasessa vielä odottaa.
Lähinnä siis odottelen tietoa siitä voidaanko pas yrittää tehdä jo tähän kiertoon vai tuleeko pakosta yksi välikierto. Toisaalta haluaisin kokeilla heti, mut toisaalta välikierto vois olla paikallaan. Pelottaa, ettei tuo toinenkaan huurunenä tuo toivottua tulosta ja joutuisi taas aloittamaan alusta. Tekis tavallaan mieli pitkittää siirtoa jonnekin hamaan tulevaisuuteen, ettei vahingossakaan tarvitse pettyä. Toisaalta haluan kuitenkin yrittää siirtoa heti kun mahdollista. Jos siirto tuo plussan ni mitäpä sitä viivyttelemään. Ja toisaalta jos ei tuo ja joudutaan alottaa alusta niin en halua tuhlata yhtään aikaa, kun ei tää kroppakaan tästä odottelemalla nuorru ja ala toimia paremmin. Taas niin ristiriitaisia mietteitä. Pettymyksiä pettymysten perän ja toisaalta uskoa, toivoa ja ehkä vähän luottoakin tulevaan..
Ainahan on toki mahdollista kesken hoidonkin tai siirtokierron ottaa aikalisä, jos siltä tuntuu, joten mitään lopullista päätöstä ei kuitenkaan tarvii just tänään tehdä. Mietteet voi taas olla ihan toisenlaiset kun on pienen hetken tätä pettymystä sulatellut. Katellaan mitä ehdotetaan ja mihin sitte päädytään.
Ikävä kyllä omat tuntemukset pitivät paikkansa eikä vielä tästä kierrosta saatu raskautta alulle. Ilmoitin tilanteen polille ja päivän kahen sisällä varmaan tulee digihoitopolulle ohjeita jatkosta. Se yksi alkiohan meillä pakkasessa vielä odottaa.
Lähinnä siis odottelen tietoa siitä voidaanko pas yrittää tehdä jo tähän kiertoon vai tuleeko pakosta yksi välikierto. Toisaalta haluaisin kokeilla heti, mut toisaalta välikierto vois olla paikallaan. Pelottaa, ettei tuo toinenkaan huurunenä tuo toivottua tulosta ja joutuisi taas aloittamaan alusta. Tekis tavallaan mieli pitkittää siirtoa jonnekin hamaan tulevaisuuteen, ettei vahingossakaan tarvitse pettyä. Toisaalta haluan kuitenkin yrittää siirtoa heti kun mahdollista. Jos siirto tuo plussan ni mitäpä sitä viivyttelemään. Ja toisaalta jos ei tuo ja joudutaan alottaa alusta niin en halua tuhlata yhtään aikaa, kun ei tää kroppakaan tästä odottelemalla nuorru ja ala toimia paremmin. Taas niin ristiriitaisia mietteitä. Pettymyksiä pettymysten perän ja toisaalta uskoa, toivoa ja ehkä vähän luottoakin tulevaan..
Ainahan on toki mahdollista kesken hoidonkin tai siirtokierron ottaa aikalisä, jos siltä tuntuu, joten mitään lopullista päätöstä ei kuitenkaan tarvii just tänään tehdä. Mietteet voi taas olla ihan toisenlaiset kun on pienen hetken tätä pettymystä sulatellut. Katellaan mitä ehdotetaan ja mihin sitte päädytään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)