Hrvoin tulee niitä hetkiä, kun ei millään meinaa malttaa odottaa seuraavan kierron alkua. No nyt sellanen kuitenkin on.
Viikonloppuna oli yhdet juhlat ja siellä tietenkin vieraiden joukossa kitettävä määrä eri ikäisiä lapsia ja jokunen raskaana oleva. Samaan aikaan oli pinnalla kateus noista raskausmahoista mut yllättävän kivuttomasti se puoli meni. Enemmänkin sydän suli niiden muutamien tosi pienten juhlavieraiden leikkimitä, ryömimistä ja jokellusta katsellessa ja kuunnellessa. Tuli tunne etten jaksa millään odottaa mein seuraavaa siirtoa.
Toivon todella ettei tää ovuloimaton kierto muilta osin poikkea siitä normaalista van ens viikonloppuna tää kierto ois taputeltu. Samoin toivot, että jos näin käy ni ovis osuu samoille päiville kun edellisessä siirrossa, koska pri päivää myöhemmin oleva ovis luultavasti tarkoittais, ettei siirtoon päästä. Silloin siis omat työkuviot ois esteenä. On sellanen koulutus jota ei mitenkään voi jättää välistä vaikka kuinka mieli tarpeen vaatiessa niin haluaisi.
Keskiviikkona olis pitkästä aikaa aika terapeutille. Viimeks ollaan nähty ihan tammikuun alussa joten on ihan kiva käydä pitkätä aikaa päivittää tilanne ja vaihtaa ajatuksia ulkopuolisen kanssa. Normaalisti nähdään noin kerran kuussa, mut viime kuu jäi välistä aikatauluongelmien takia. Mietin kyllä, et ehkä voitaisi näitä välejä pidentää vaikka kuuteen viikkoon, kun ihan kohtuullisesti sitä on nytkin pari k pärjännyt. Toisaalta joskus tapahtuu kuukaudessakin niin paljon, et meinaa väkisin aika loppua kesken kun nähdään vaikka sovitusti laittelenkin välillä s.postilla kuulumisia ettei se kaikki aika menis siihen, että päästään kartalle sen hetkisestä tilanteesta vaan ehditään oikeesti joihinkin aiheisiin paneutua kunnolla.
Toisaalta sitä varmaan pärjäisi ilman terapeuttiakin tai keskusteluapua saisi kunnan kautta kun ei tuo yksityinen psykoterapeutti se halvin vaihtoehto ole. Mut oon miettiny että kun vieraille on aina llu vaikee puhua ja luottaa niin en halua jollekin uudelle tyypille alkaa alusta asti asioita selittämään. Tän terapeutin kanssa on kuitenkin alotettu useempi vuosi sitten kun pääsin 2014 kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan. Tuntee miut ja miun historian varmaan kutakuinkin yhtähyvin kun mie ite. Kolme vuotta oli sitä kelan tukemaa ja sitten jatkettiin vielä reilu vuosi tosi tiiviisti, kun asiat jäi vähän kesken. Tuon jälkeen halusin siis vielä pitää tän tutun kontaktin hoitojen jatkuessa, kun oletus nyt kuitenkin oli että matkalla tulee pettymyksiä ja sellaisia tuntemuksia joista ois hyväkin jonkun kanssa välillä puhua. Siis jonkun muunkin kun läheisten.
Odottelen nyt siis ensin tuota keskiviikkoa ja sitte sitä viikonloppua tai uutta kiertoa ylipäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymyksiä, mielipiteitä, omia kokemuksia, risuja ja ruusuja. Kaikki asialliset kommentit otetaan ilolla vastaan.