Diabetes

Tässä alkuvuodesta on ehtinyt tapahtua paljon muutakin, kun vain tuskailua lapsettomuushoitojen alkua/jatkumista odotellessa.

Vuoden vaihtuessa vaihdoin työpaikkaa. Kilpailutuksien myötä kun oma pääasiallinen työkohde siirtyi toiselle firmalle, niin hain sieltä paikkaa, jotta saisin jatkaa tutussa kohteessa. Ilokseni näin tapahtuikin ja kaikinpuolin tyytyväinen olen ollut uudess firmassa.

Tähän liittyen oli tietenkin käytävä pakollisessa työhöntulotarkastuksessa. Siellä sitten selvisikin yllättäen, että sairasta kakkostyypin diabetesta. Melko yllättynyt olin kun tämä selvisi. Meillä ei sitä liiemmin suvussa esiinny ja muutenkaan ne varsinaiset riskitekijät ei sovi itseeni. Oon reilu kolmekymppinen, hoikka (ollut aina), liikun melko paljon ja syön suhteellisen terveellisesti ja monipuolisesti.

Omat geenit nyt on kuitenkin tällaset ja lääkityksellä asia hoituu. Toki vielä vähän katselen tarkemmin mitä syön, mutta ei tää elämään oikeastaan muuten vaikuta. Lääkkeet kun muistaa ottaa, niin hyvin menee.

Viimeviikolla oli ensimmäinen kontroli-käynti lääkärillä ja vaikka lääkkeet onkin sokereita laskenu, niin vähän lisättiin annostusta, jotta päästäis sinne viitearvojen sisälle. Seuraava kontrolli sitten taas reilun parin kuukauden päästä.

Sitä en sitten tiedä vaikuttaako tää mitenkään noihin tuleviin ivf-hoitoihin. Tuskin..?
Toki sitten jos ja kun raskaudun, niin seurataan luultavasti vähän tarkemmin. Mutta keitpa tääkin selviää viimeistään, kun sinne suunnittelukäynnille pääsee..

Vihdoin tapahtuu edes jotain..

Pitkä aika edellisestä tekstistä...

Marraskuussa selvisi siis, että mein toukokuussa tehty lähete, ei ollut ikinä Helsinkiin asti mennytkään. Oli kuulemma saneluiden jälkeen eksynyt suoraan arkistoon. Uus lähete tehtiin heti asian selvittyä ja samalla meidän lääläri laittoi Helsinkiin osaston ylilääkärille vietiä, että jos mahdollista, niin olisi hyvä, jos ei meidän tarvitsisi odotella jonossa taas puolta vuotta. Saatiinkin viestiä, et varmaan maaliskuussa vois olla aika suunnittelukäynnille ja, että aika tulee tietoon hyvissä ajoin ennen sitä.

Tuli helmikuu ja ajateltiin ajoissa alkaa kyselemään, että mikä jonon tai meidän tilanne on. Useempaan kertaan sitä taas selviteltiin milloin Helsingissä ja milloin omalla polilla.

Helmikuun loppupuolella sain sitten yllättäen puhelun lääkärilltä. Liki ekat sanat siltä oli, että kun tein kohdalla alko asiat menemään pieleen, niin ne sitten menevät pieleen monelta osin..
Siinä vaiheessa tietty jo tajus, et ei meillä varmaan vieläkään oo aikaa mihinkään tiedossa. Ja oikeessa olin..

Jo marraskuussa, heti sen uuden lähetteen jälkeen, oli Helsingistä tullut lisäselvityspyyntö miun taustoista johtuen. Tää selvityspyyntö vaan ei ollut sitten mein polille asti tullut ja selvisi vasta näiden osaston läkärien keskustellessa.

Helsingin päässä haluavt siis lausunnon sosiaalihoitajalta miun nykytilanteesta ja päihteiden käytöstä, koska oon joskus 15 vuott sitten käyttänyt hetken huumeita. Tästä johtuen on toki yllättäen omalla poillakin kerran tehty huumetestit.

Tää hoitu kivuttomasti ja jopa puhelimessa. Sosiaaliohjaaja soitti miulle jo pari päivää sen jälkeen kun oli pyynnön saanut. Kovasti ihmetteli, että noin kauas kaivellaan, mut minkäs teet. Käytiin pikasesti läpi tänhetkinen elämäntilanne jne.. Se ei kokenu tarpeelliseks nähdä ja lupas laittaa lausunnon, että hänen puolestaan ei oo mitään estettä hoitoja jatkaa.

Toinen lausunto piti sitten saada hoitavalta psykiatrilta, vaikkei miulla sellasta oikeestaan olekaan. Tää liittyy myös taustaan. Nuorena oon kärsiny vakavasta masennuksesta ja ollu osastollakin sen takia. Nyt vanhemmalla iällä olin kelan tukemassa kuntouttavassa psykoterapiassa kolme vuotta ja senkin jälkeen oon harvakseltaan jatkanu käyntejä omalla kustannuksella samaisella psykoterapeutilla.

Helsingissä siis haluavat psykan lausunnon miun jaksamisesta hoitoihin liittyen ja jonkinlaisen suunnitelman lääkityksestä, jos raskaaksi tulen. Lääkityksestä heille ei oo selvästi tiedot päivittyneet, kun en oo loki kahteen vuoteen lääkkeitä käyttänyt ja silloinkin vaan unettomuuden hoitoon. Psyykelääkitystä ei siis ole ollut.

Viime keskiviikkona oli sitte aika psykalle. Sama lekuri, joka on miun B-lausunnot teny tota psykoterapiaa varten, muuta hoitosuhdetta ei psykan puolelle ole ollutkaan. Kovasti tuo nauroi, että pitääkö hännen nykyään osata ennustaa.. Mut käytiin hänenkin kanssa nykyinen elämäntilanne läpi ja hänkin laittaa oman lausuntonsa, jossa kertoo, ettei näe estettä hoidoille.

Nyt sitten ootetaan vaan, että nämäkin lausunnot löytävät tiensä Helsinkiin.. Sitten voidaan ehkä pikkuhiljaa alkaa odottelemaan sitä suunnitteluaikaakin..

Ikäväkseni kyllä huomasin laskutoimituksia tehdessäni, että vaikka kaikki tapahtuis nopeesti, niin tuskin ennen kesäsulkuja ehditään, joten syksylle varmaan menee.. Puolen vuoden jonotus venähtänee sitte näillä näkymin minimissäänvuoteen ja kolmeen kuukauteen. Ja siis tää laskettuna toki vaan siihen suunnittelukäyntiin.
Toki parhaassa tapauksessa se suunnittelukäyntiaika vois olla jo touko/kesäkuussa, jos päästään periaatteessa jonojen ohi, mutta silti ennen kesäsulkua ei ehdi ensimmäistä hoitokiertoa alottaa. Se vaatis sen, että aika ois kolmen-neljän viikon päästä, kierto ois just täydellisessä vaiheessa ja että ruuhkaa ei ole, jotta vois käytännössä heti suunnittelikäynnin jälkeen (viikon sisään) alottaa. Ei kuulosta kovin todennäköiseltä....

Mut toivottavasti nyt ei odotella turhaan, vaan sieltä oikeesti se aika lähiikoina tulis...