Jos kerrankin kirjottaisin jostain muusta, kun sen kirjeen odottamisesta (jota ei siis eilenkään tullut, eikä tule tänäänkään, koska on tiistai ja yritän muistaa sen ennen kun askeleet kääntyvät kohti postilaatikkoa).

Kirjotan vaihteeks mukavista hetkistä.
Perjantaina oli pitkästä aikaa vapaapäivä. Nukuin melko pitkään. Olisin voinu nukkua pidempäänkin, mutta oli aika hierojalle. Harvoja hyviä syitä herätä kesken unien =)
Säännölliset käynnit rusikoitavana alkaa tuottaa tulosta ja kroppa on tunnin käsittelyn jälkeen melkein lukoista ja jumituksista vapaa.

Päivä meni lähinnä sohvalla hengaillen ja toki koirien kanssa ulkoillen. Alkuillasta hyppäsin autoon ja suunnistin hakemaan S:n. Meillä li suunnitelmissa käydä syömässä ja myöhemmin suunnistaa Irinan keikalle. Kaupunkiin päästyä pohdittiin hetki olemassaolevia ravintoloita ja päädyttiin molemmille ennestään tuttuun paikkaan. Ruoka oli loistavaa (Vuohenjuusto-broileria, paholaisen hilloa, maalaislohkoperunoita, bearnaise-kastiketta ja kylkiäisenä pieni feta-salaatti). Ulkona tai ylipäätänsä muiden seurassa (edes tutun) syöminen ei ole miulle se helpoin tehtävä, varsinkin kun syöminen on muutenki ollu vaikeeta viime vuosina ja annoskoot on pienentyny lasten annoskokoon, joten olinkin yllättyny, että sain  yli puolet annoksesta syötyä. Syöminen ei kuitenkaan ahdistanu juurikaan ja miun mittakaavalla annos oli valtava.

Syöminkien jälkeen huomattiin, että keikan alkuun on vielä reippaasti aikaa, joten kipaistiin parissakin paikassa yksillä matkalla kohti keikkapaikkaa. Keikkakin oli hyvä, vaikkei kseinen artisti suurimpiin suosikkeihin kuulukaan, niin tykkään kuitenkin.

Keikan jälkeen päädyttiin vielä kertaalleen vaihtamaan baaria ja kuin huomaamatta viivyttiin siellä pilkkuun asti.
Tän jälkeen suunnattiin omille tahoillemme. Mie käpsyttelin pikkuveikalle nukkumaan ja S suunnisti taksilla kotiinsa.

Täytyy vaan todeta, että oli yks parhaita iltoja pitkään pitkään aikaan. Jutustelua, vähän kaikesta. Sopivan kepeästi ja vaan välillä enemmän asiaa. Joten jos S jotain kautta tänne eksyt, niin iso kiitos seurasta ja loistavasta illasta!!

Ei vieläkään... Alkaa oikeesti jo pelottaa, että onko sitä lähetettä edes tehty.. Kuukaus jäljellä ja eihän se aikakaan voi muutaman päivän varotusajalla kai tulla?

Okei, ei se välttämättä tuu kuukautta aiemmin, mut luulis kyl, et alkais jo pikkuhiljaa jotain kuulumaan.

Alkaa itteäkin jo pikkuhiljaa ärsyttää tää samasta asiasta kirjottaminen ja valittaminen, mut minkäs teet..

Muutenkin viimiset viikot on ollu stressaavia. Lähinnä töissä. Ylitöitä, vuoronvaihtoja toiseen kohteeseen, liian pitkiä työputkia jne..
Ärsyttää, kun väsymystä valitellessa ja töistä kertoessa todetan, et kyllähän sie jaksat kun oot nuori tai et ei pie valittaa, kun töitä kerran on ja rahaahan se vaan tuo.

Toki oon suhteellisen nuori, mut ei se tarkota, että onnettomilla yöunilla (koska en osaa nukkua kun on aikanen herätys) minkään ikänen jaksa montaa päivää paahtaa. Joo oon ilonen kun töitä riittää, mut rajansa kaikella. Ja toki ei tarttis suostua vuoronvaihtoihin tai ylitöihin, mut en myöskään pysty kieltäytymään, kun toista tekijää siihen paikkaan ei oikeesti ole. En voi jättää työnantajaa pulaan. Liian kiltti? Ehkä.. Ja toki kyllä se raha kelpaa, mut ei sekään lämmitä, jos polttaa ittennsä loppuun, eikä voi niistä rahoista nauttia, kun ne tällä menolla menee kohta lääkärilaskuihin ja lääkkeisiin.. Terapiaan ja hierojalle niistä tällä hetkellä menee jo ihan hyvä siivu =)
Toki raha tulee tarpeeseen sitten ku joskus päästään hoidot alottamaan, koska mikään ei oo ilmasta. Ehkä sillä ajatuksella tänkin työputken jaksaa...

Jospa ens viikon kuluessa jotain muutakin kirjoteltavaa sais..

Hiljaista vieläkin.. Postin kyttääminen ei ilmeisesti nopeuta sen odotetun kirjeen saapumista..? Kuitenkin aika kuluu ja jonain päivänä se kirje sinne laatikkoon varmasti kolahtaa.. Reilu neljä kuukautta on odoteltu, ni enää ei edes kahta kuukautta kestä. Siis mikäli jossain ei oo tapahtunu mitään ihmeellistä.. Lähete on kuitenkin tehty (oletettavasti) 23.5, kun hoitojen jatkoa suunniteltiin. Ja kun maks. puolen vuoden jono, niin ennen marraskuun loppua pitäis olla ainakin se suunnittelukäynti hoidettu.

Muutoin elämä on kiireistä töiden ja muiden juttujen kanssa. Olo on kohtuullisen hyvä, vaikka hillitön väsymys ja pieni latteus fiiliksissä vähän vaivaakin. Vauvauutisiltakaan ei olla vältytty. Tällä kertaa tuntu vaan hyvältä, kun sain torstaina viestiä, että S ( yks miun tärkeimmistä ystävistä, tukijoista) on tullut (muumi) mammaksi. Tällä kertaa olin niin vilpittömän onnellinen ja iloinen jonkun puolesta, jota tällainen iloinen perhetapahtuma on kohdannut. Myönnettäköön, että jossain kohtaa taisi käydä joku kateus kuitenkin vähän olan takanaa kurkkimassa.. Eikö myökin jo päästäis kohta yrittämään..

Nyt yritän kuitenkin kärsivällisesti oottaa ensin sitä aikaa.. Ja yritän muistaa, että viikonloppuisin ja tiistaisin ei jaeta kirjepostia, eli niinä päivinä on turha odottaa ylläreitä. Yritän myös olla pettymättä joka kerta niinä päivinä, kun posti kulkee, mutta laatikko pysyy siitä tietystä kirjeestä tyhjänä.. Korostan sanaa yritän, jokaisessa edellämaintussa tilanteessa =)