Joulupäivä. Pari tuntia töitä jäljellä. Hirveesti ei ehi vapaista nauttia, kun on vaan tää nukkumispäivä ja tapaninpäivä vapaata. Takasin töihin sitte jo 27 päivä aamu kuudeksi. Jotain puuhaa on tuolle lyhyell hengähdystauolle suunniteltu. vanhin pikkuveli on eilen illalla miun töihinlähdön jälkeen tullu meille. Kunhan tuossa muutaman tunnin torkahdan niin sen jälkeen menee varmaan päivä pitkälti pelaillessa. Tykätään pelailla kaikenmaailman lauta- ja korttipelejä. Saunotaan, syödään ja toki temutaan myös koirien kanssa.

Tapaninpäivänä mennään iltapäivällä käymään iskän ja sen vaimon luona kahvittelemassa. Siellä nään pitkästä aikaa myös miun nuorimman pikkusiskon ja hänen miehensä. Tuohon päivään ei paljon muuta ehdikään suunnitella kun ajoissa pitää yrittää rauhoittua ja käydä nukkumaan kellon soidessa seuraavana aamuna puoli viideltä.

Aatto ja joulun aluspäivät meni siis töissä. ensin muutama aamuvuoro ja aattona siis tulin töihin ilta kuuteen. Kovin ihmeitä ei siis miehenkään kanssa ehditty tehdä. Ite nukuin pitkään, että jaksan yön valvoa. Muuten lähinnä hengailtiin kotona, käytiin viemässä haudoille kynttilät ja sitten melkein pitikin alkaa laittaa eväitä kasaan ja suunnata töihin.

Sinäänsä ei harmita olla jouluna töissä. En oo mikään jouluihminen ja jouluun liittyy jokunen tosi ikävä muisto, jotka varman näin vuosien jälkeenkin omiin tunnelmiin vaikuttaa. Miehen puolesta vähän harmittaa, kun joutuu usein jouluna olemaan omineen. Hänen molemmat vanhempansa on kuolleet, eikä lähelä asu sukulaisia. Mie teen vielä niin pitkiä vuoroja, että yhteistä hereilläoloaikaa on tosi vähän varsinkin näin yövuorojen kohalla.

Viime jouluna olin vapaalla ja käytiin miun kaksossiskon luona kattomassa joulupukkia ja muuten istuskelemassa siskon perheen, sisarusten ja muiden läheisten kanssa. Periaatteessa ihan mukavaa sekin, mutta ihmisjoukot ei kuulu miun lempiasioihin. Sopii jotenkin, kun on jo ennakkoon sovittu, että ei olla kovin kauaa paikalla. Jos ei olis tarvinnut tulla niin aikaisin töihin niin luultavasti ois siellä käyty tänäkin vuonna pukkia moikkaamassa. Tai ehkä ei kun en oo ihan varma oisinko just tähän hetkeen kestäny lapsia tollasena päivänä. Muuten voisin niitä käydä moikkaamassa, mut ehkä tuo jouluaatto ois jotenkin ollu liikaa.

Vähän vielä tulevasta. Pas ois näillä näkymin tarkotus tehdä seuraavaan kiertoon. Eli jos ei kierto oo menny sekasin niin helmikuun alkupuolella ois siirto. Varasin matkan Espanjaan lokakuun alkuun. Eli kun tästä siirrosta plussaan niin voi olla, että sen matkan joutuu vielä perumaan, mut ei kyllä siinä kohtaa haittaa yhtään jos hyvästä syystä niin kävis. Tuossa kohtaa ois raskaus niin viimisillään, et en ehkä uskaltais lähtee enää mihinkään, mut se on sitte sen ajan murhe. En halunnu kuitenkaan jättää varaamatta kun ihan yhtähyvin voin tuonne päästä. Siellä on siis yks tapahtuma johon haluun mukaan jos suinkin vain kykenen. Siks reissu oli varattava ajoissa, että pääsen miun tärkeitten ihmisten kanssa samaan hotelliin ja samoille lennoille. Kerron joskus tarkemmin, kun keksin miten teen sen paljastamatta liikaa. Pitää jotenkin vielä yrittää suojella omaa anonymiteettiä vaikka se välillä hankaloittaa kirjottamista.

Nyt hyvää loppuvuotta ja onnea tulevaan vuoteen!!

Pilvilinna romahti

Eipä sitä riemua siis kauaa kestänyt. Ryminällä tultiin alas hatarasti rakennetusta pilvilinnasta.
Sunnuntaina oli testissä vielä tosi selkee plussa, mut eilen ei mitään. Tein ensin digin ja kun se vastoin odotuksia näytti ei raskaana niin tein vielä kaapissa olleen herkän testin ja kun sekin oli tyylipuhdas nega, niin eipä siinä paljoa jossiteltavaa jäänyt.

Pettymys on melkoinen, kun ehdittiin jo innostua ihan oikeesti. Vuotoa ei vielä näy eikä kuulu, mut eiköhän tuokin tilanne parin päivän sisällä muutu.

Kai se pitäis yrittää ajatella positiivisesti, että hyvähän se on kun on edes yritystä ollut vaikkei se tän pidemmälle sitten edennytkään tällä kertaa. Ei kyllä kovin hyvin onnistu tää itsensä piristäminen vielä. Tänään saa ilmottaa tuloksen naikkarille ja ehkäpä tän viikon aikana selviää myös sitte tuleva pas aikataulu. Varmaan perinteisesti yks välikierto ja sitte ymmärtääkseni luonnolliseen kiertoon ois tarkotus tehä pas.

Kitkuttelen vielä tän yön töissä ja varmaan huomenna pääsee kunnolla tunteet purkautumaan. Siitä on sitte kai vaan ritettävä siirtää katseet kohti ens vuotta. Josko se ois se meidän vuosi..

Omat vähäiset joulufiilikset katos täysin, eikä just nyt harmita, että joulu menee töissä. Kaikille muille toivon mukavampia joulufiiliksiä! Voipi olla etten hirveesti tän vuoden puolella kirjottele. Toki varmaan käyn päivittelemässä tulevat aikataulut, kun ne tietooni saan, mut muuten hyvää joulua ja parempaa ens vuotta ruutujen toiselle puolelle!!

PLUSSA!!!

Otsikko sen jo kertoo. Elämänni ensimmäinen plussa. Tiistain ja keskiviikon väliseenä yönä töissä tuli vahva tunne, että oon raskaana. Testin tekemisen onnistuin venyttämään kuitenkin torstaihin asti. Kun sen haalean viivan testissä näin, ni hetken olin ihan puulla päähän lyöty. Hetken siinä tuijottelin ja ihmettelin kunnes suuntasin askeleet miehen luo. Taisin saada suustani vaan sanan - Kato.

Mies hetken tuijotti kunnes tajus, ettei se puikko oo kuumemittari ja myös mitä se tarkotti. Hihkuttiin siinä hetki ja koitettiin palata takasin arkeen ja tähän maailmaan.

Torstaina oli pakko saada kertoa jollekin ja kerroin sitte kaksossiskolle ja vanhimmalle pikkusiskolle, oka itsekin siis on raskaana. Perjantaina kerroin sitte muillekin sisaruksille ja vanhemmille. Näiden kanssa meinasin ensin odottaa viralliseen testippäivään asti joka siis 19.12. Mutta en vaan innostuksissani malttanu oottaa sinne asti.

Piinapäivät meni oikeestaan suhteellisen kivuttomasti. Oireita ei edelleenkään oo. Ne vähäisetkin oletettavasti lugen aiheuttamat on käytännössä hävinny. Muutamana iltana on paleltanu, mut se nyt voi johtua myös tästä vuodenajasta.

Pariin päivään ei oo kyllä mieleen mahtunu oikeestaan mitään muuta, kun että oon raskaana. Vähän hirvittää voiko tää kestää loppuun asti. Keskemenon pelko on jossain oottamassa kokoajan. Välillä voimakkaammin välillä juuri ja juuri tunnistettavasti. Koitan kuitenkin nauttia tästä tilanteesta ja unohtaa tuon pelon tai ainakin pyrin pitämään sen jossain kauempana ajatuksissani.

Myö saatiin siis vähän ennakkoon ihan paras joululahja!
Ihanaa joulun aikaa myös teille kaikille siellä ruutujen toisella puolella!!

pp 4

Piinapäivä neljä. Kai..? Ite lasken siis siirron jälkeisen päivän ensimmäiseks. Oireita en ees yritä miettiä. Oikeestaan päinvastoin. Lugesteronit tekee niin selkeitä oireita, et on mahdotonta sanoo voisko ne olla varsinaisia raskausoireita, joten tulkitsen kaikki lugeista johtuviks. Tosin ei oikeestaan oo ollu muuta, kun pari päivää palelua ja oikeestaan lugejen alotuksesta alkanu mieletön tissikipu. Luget alotin siis jo maanantaina kun siirto oli keskiviikkona. Annostus on 200mg komesti päivässä.

Tissikipu on oikeestaan tosi häiritsevää, kun ne on totaalisen kosketusarat. Nukkuessa herään heti jos mahalleen erehdyn ja monesti kyljellään ollessakin joku osuu ikävästi. Muuten ei oo mitään ihmeellisiä juttuja.

Toivon että tästä saatais se ihana joululahja kahden viivan muodossa, mut jotenkin helpottaa piinailua, kun tietää että pakkasessa on kuitenkin kaks alkiota jos tästä ei onnistuta. Kannasta luin, että mahdollinen pas voitaisiin tehdäyhden välikierron jälkeen ja tehtäisi luomukiertoon. Enempää en sitä mieti ja toivon, että pakastimeen kurkitaan vasta jos joskus toista lasta mietitään.

Siirtopäivä

Päästiin ku päästiinkin siirtoon =)

Täytyy sanoa, et kylläpä jännitti odotella, mut oikeestaan vasta viimiset pari päivää. Viikonloppu meni nopeesti ja hirveesti ei tullu mietittyä asiaa. Tai tuli mietittyä, mut mieleen mahtu paljon muutakin ja oli vielä ihan luottavainen olo.
Maanataina alko tuleva siirtopyörimään enemmän mielessä ja mieleen hiipi useemmin ja useemmin ajatus, et kyllä sieltä vielä joku soittaa ja sanoo, ettei ykskään alkio oo jaksanu blastoks asti eikä siirtoon siis päästä. Tiistaina ei ajatukset oikein enää muussa pyörinytkään ja vaikka yövuoron jälkeen väsytti, niin ei nukkumisesta tahtonu tulla mitään.

Keskiviikko kuitenkin koitti ja muutaman tunnin epämääräsen yöunen jälkeenlähin ajelee kohti Helsinkiä. Kaiken epävarmuuden jälkeen sain ku sainkin siskon mukaan matkaseuraks ja nappasin sen matkan varrelta kyytiin. Siirtoon ei sinänsä tarttis ketään mukaan, mutta kun ajomatka on pitkä niin mieluusti siihen jonkun kaveriks ottaa.

Aika oli 13.10 ja mein aikataulu oli vähän turhan tarkka, mut ehin paria minuuttia aiemmin kuitenki ilmottautumaan. Mikään hätä ei ois sinänsä ollu, kun jouduin silti odottelemaan melkein puol tuntia. Alko jo jännittää, et jos en kohta pääse, niin en ehi töihin ajoissa, vaikka oli siis jo siirretty miun työt alkamaan viideltä alkuperäisen kolmen sijaan.

Tuli miun vuoro ja hommahan oli nopeesti ohi. Ensin katottiin paperit ja sitte biologi kerto missä mennään alkioiden suhteen. Munasoluja saatiin siis yhdeksän ja kaikki oli kypsiä. Kaikille tehtiin icsi ja viisi hedelmöittyi normaalisti. Yks oli jo keskiviikko aamuna pakastettu, yks siirrettäis ja kolmea jatkoviljeltäisi vielä päivä ja pakastettais itsenäisyyspäivänä, jos ne kelvollisia on.
Siirto meni ongelmitta ja reilu viis minuuttia myöhemmin olinkin jo matkalla kotiin.

Leijailin melkein pilvissä, kun mietin että ainakin yks alkio on saatupakkaseenkin ja kovasti toivoin, että itsenäisyyspäivänä sinne päätyis kolme lisää. Tää ei ihan toteutunut, mutta yksi sentään saatiin jatkoviljellyistäkin pakkaseen.

punktio

Enpäeilen jaksanu enää kirjotella kun kotiin päästiin.

Eilen siis oli punktio. Helsingissä piti olla 8.15 mikä tarkotti herätystä jo 4.30, että ehti käyttää koirat ulkona jne.

Ajomatka sujui leppoisasti, joskin just ennen kun oltiin perillä ni tuli pieniä ongelmia. Oli joku yllättävä tietyö tutulla reitillä. Sehän tarkotti sitä, että jouduttiin kääntymään ihan "väärään"suuntaan yhdestä riseyksestä.Tää johti sitte siihen, et ajeltiin tota sairaala-aluetta hetki ympäri kun mistään ei saanu kääntyy sinne suuntaanminne oisin halunnu. Onneks oltiin ajoissa liikenteessä, niin tuo ylimääränen vartin pyöriminen ja parkin ettiminen ei hirveesti haitannut. Auto saatiin melkein viereen parkkiin ja ilmottauduttiin paikalle kymmenkunta minuuttia ennen aikaa.

Mies lähti samantien hoitamaan omaa osuuttaan ja mie jäin odotustilaan odottelemaan, että kutsutaan sisään. Vähän oli kaikki myöhässä ja noin puolelta tuli hoitaja hakemaan miut ja kaks muuta pariskuntaa tarkkailuhuoneeseen. Mies jo ekasta kerrasta muisti paikan ja osasi tulla perässä oikeeseen paikkaan omat juttunsa tehtyään.

Tällä kertaa oltiinkin vuorossa ensimmäisinä. Ei siis hirveesti jääny aikaa odotteluun, kun hoitaja ilmotti, että yheksältä on mein punktio. siinä sitten vaihtelin sairaalavaatteet päälle. Sen jälkeen käytiin hoitajan kanssa perustieot läpi ja myös tuo päivän kulku. Sitte sainkin jo kanyylin käteen pari särkylääkettä. Rauhottavia en tarvinnut kun oli ihan kohtuu rento olo ja punktioonkin niin lyhyt aika, että ajttelin pärjääväni siihen asti.

Ysiltä sitte lähettiin kohti punktiota. Alkuun kaikki meni hyvin ja oikeelta puolelta saatiin yhdellä pistolla neljä follia tyhjennettyä. Sitten siirryttiin vasemmalle puolelle ja ensin saatiin yhellä pistolla kaks tyhjennettyä. Sitte tulikin pieniä ongelmia, kun munasarja karkasi kokonaan näkyvistä. Hoitaja koitti lääkärinohjeidenmukaanpainella vatsaa, muttakun piti samaan aikaan tarkkaillamonitoreja ja hoitaa miun lääkitys, niin pyysivät siihen toisen lääkärin kaveriks. Ei meinannu silti onnistua ja alko olee sen verran kivuliasta, et unohin välillä hengittää. Hakivat sitte toisen hoitajankin siihen varmuudeks, jos tulee jotain isompaa ongelmaa. Sin lisää kipulääkettäja jatkuvastimuistuteltiin hengittämisestäja välillä käskettiin hengittää tosisyvään kun saturaatio laski liian alas.

Tää toinen lääkäri haki itelleen jakkaran, että pääsee kunnolla käyttämään voimaa siihen vatsan paineluun. Tän jälkeen saatiin aina yhellä pistolla yks folli punktioitua, kun joka kerta se munasarja karkas johonkin painamisesta huolimatta. Lopulta ne kaikki viis vasemmalla olevaa follia oli punktioitu. Pää oli senverran sekasin lääkkeistä, ettei ollu toivoakaan pysyä pystyssä.Jalat kyllä kanto, mutta päässä pyöri pystyssä ollessa vähän liikaa. Sainkin sitte pyörätuolikyydin takasin tarkkailuhuoneeseen.

Reilu puol tuntia tuntu maailma pyörivän vähän liikaa, mut sitte lähti helpottaa. Sain pienen välipalan (jugurtti, mehukeitto ja mehu) ja mies sailuvan käydä hakemassamiulle kahvia. Kaks tuntia piti punktion jälkeen olla tarkkailussa ja kun se aika oli menny ja vessassa käynti onnistunut niin saatiin lähteä kotiin. Matkaa varten sain vielä kipulääkkeen ja tarvittaessa kotona voi sitte ottaa vielä lisää.

Matka meni ihan sujuvasti, mut kotona alko tota vasenta puolta särkeä aika reippaasti. Illan aikana otin vielä pari panadolia ja yön sain nukuttua ihan hyvin. Nyt tänään on ollu ihan hyvä olo. Oikeella puolella ei oo mitään tuntemuksia. Vasemmalla pieniä vihlaisuja välillä, muttei mitään isompaa.

Eilen saatiin siis yhdeksän solua ja kaikki niistä oli kypsiä ja kaikille tehdään icsi. Äsken tuli tietoa, että näistä viisi on hedelmöittynyt normaalisti. Siirto meillä on sovittuna keskiviikkolle ja toivotaan, että edes joku noista jaksaa pitkän viljelyn, että siirtoon myös päästään. Monta päivää joutuu vielä jännittämään.

Nyt koitan unohtaa nuo alkiot hetkeks ja nauttia vapaasta viikonlopusta.