Otsikko sen jo kertoo. Elämänni ensimmäinen plussa. Tiistain ja keskiviikon väliseenä yönä töissä tuli vahva tunne, että oon raskaana. Testin tekemisen onnistuin venyttämään kuitenkin torstaihin asti. Kun sen haalean viivan testissä näin, ni hetken olin ihan puulla päähän lyöty. Hetken siinä tuijottelin ja ihmettelin kunnes suuntasin askeleet miehen luo. Taisin saada suustani vaan sanan - Kato.
Mies hetken tuijotti kunnes tajus, ettei se puikko oo kuumemittari ja myös mitä se tarkotti. Hihkuttiin siinä hetki ja koitettiin palata takasin arkeen ja tähän maailmaan.
Torstaina oli pakko saada kertoa jollekin ja kerroin sitte kaksossiskolle ja vanhimmalle pikkusiskolle, oka itsekin siis on raskaana. Perjantaina kerroin sitte muillekin sisaruksille ja vanhemmille. Näiden kanssa meinasin ensin odottaa viralliseen testippäivään asti joka siis 19.12. Mutta en vaan innostuksissani malttanu oottaa sinne asti.
Piinapäivät meni oikeestaan suhteellisen kivuttomasti. Oireita ei edelleenkään oo. Ne vähäisetkin oletettavasti lugen aiheuttamat on käytännössä hävinny. Muutamana iltana on paleltanu, mut se nyt voi johtua myös tästä vuodenajasta.
Pariin päivään ei oo kyllä mieleen mahtunu oikeestaan mitään muuta, kun että oon raskaana. Vähän hirvittää voiko tää kestää loppuun asti. Keskemenon pelko on jossain oottamassa kokoajan. Välillä voimakkaammin välillä juuri ja juuri tunnistettavasti. Koitan kuitenkin nauttia tästä tilanteesta ja unohtaa tuon pelon tai ainakin pyrin pitämään sen jossain kauempana ajatuksissani.
Myö saatiin siis vähän ennakkoon ihan paras joululahja!
Ihanaa joulun aikaa myös teille kaikille siellä ruutujen toisella puolella!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymyksiä, mielipiteitä, omia kokemuksia, risuja ja ruusuja. Kaikki asialliset kommentit otetaan ilolla vastaan.