ivf-info

Tänään siis aika polille ns. ivf-infoon.
Yllätys yllätys aika oli 11.30 ja miulla tietty silmät ristissä, kun taas osu yövuorojen väliin. Mikä hienointa, niin niillä oli isoja ongelmia tietokoneiden kanssa, kun järjestelmä kaatuili jatkuvasti. Tästä johtuen ajat oli melkein tunnin myöhässä.
Itekseni naureskelin, et miten kaikki tällaset sattuu just silloin, kun miun pitäis päästä kotiin nukkumaan, mut edelleen hyvästä syystähän sitä valvottiin..

Siinä kolme varttia ooteltua tuli hoitsu huikkaamaan, et se voi sehä perus mittaukset valmiiks ja kohta päästään lääkärille. Ihan perus kysymyksiä, et onko tilanne miltään osin muuttunu mihinkään suuntaan jne. Onko lääkityksiä. Niillä ei ollutkaan tietoja, että mie olin jo reilu puol vuotta aiemmin yhen lääkkeen lopettanu, joten hyvä kun tuli puheeks. Sitte verenpainemittari kiinni. En tiiä mitä lukemia ekalla kerralla näytti, mut hoitsu totes, et otetaan ihan hetken päästä uudetsaan, kun se ei usko, et kolmen vartin istuskelun jälkeen miun leposyke ois 92. Omakannasta kattelin, et siellä oli merkattuna sellaset kevyet lukemat kun 150/83 ja syke 94. No ehkä vähän jännitti ja toki olin sen yön valvonu pohjille. Silti oli kyllä hämmentävän korkeet lukemat.

Lääkärin kanssa käytiin sitte läpi ivf ja icsi hoidot. Lyhyt ja pitkä kaava. Vähän kustnnuksista ja hoitopaikoistakin oli puhetta. Puolen vuoden jonoista huolimmatta meille järkevin suunta on Helsinki. Muita vaihtoehtoja ois ollu Tampere ja Kuopio. Helsingin kanssa nää on tehny yhteistyötä yli 20 vuotta, joten homma toimii varmasti jouhevasti. Tampereen (jonoa ei oikeestaa ole) kanssa ne ei oo hoitanu kun parin asiakkaan hoitoja, niin se vähän tökkii välillä ja Kuopio (ei jonoa) nyt vaan on jo meille turhan kaukana. Joensuun kanssa on ennen ollu yhteistyötä, mut ei kuulemma enää. Se ois ollu muuten meille se paras vaihtoehto ja jonokin ois ollu tosi lyhyt. Ja etäisyys meille melkein sama ku Helsingilläkin.

Nyt on siis lähete Helsinkiin tehty ja toivottavasti sieltä tulee mahdollisimman nopeesti kutsu suunnittelukäynnille. Lisätoiveena vielä niin, et oma kierto ois ideaali viheessa ja päästäis jo silloiseen kiertoon alottamaan hoidot. Nyt ei siis auta kun odotella. Toivotaan, et syystä tai toisesta jono lyhenis, eikä jouduttais ihan sinne marraskuulle-joulukuulle asti odottelemaan. Siinä vaiheessa vois nimittäin olla viisasta ootella suosiolla tammikuulle asti, ni sais heti ekoilla lääkeostoilla kelan katon täyteen. Sais sitte mahdollisten seuraavien yritysten aikana lääkkeet  huomattavasti halvemmalla. Mut mietitään sitä sitte kun se on ajankohtasta..

toukokuu

kuudes ja näillä näkymin viimeinen inssikierto.

Tällä kertaa ovisplussa sellaseen normaaliin aikaan eli kp.12 en vielä sitä ootellu, kun ois tavallaan ollu pitkän kierron vuoro jaten edellisiin verrattuna 2.5 päivää myöhemmin oottelin. Ja ekaa kertaa plussa ilmesty illalla tehtyyn testiin. Aamulla vasta pääsee soittamaan klinikalle ja toivon, että saadaan aika jo huomiselle, koska niin nopeesti on ovulaatiot plussan jälkeen tapahtunu.

Aamua ootellessa soitin jo ennakkovarotuksen esimiehelle. Tässä se positiivinen puoli siitä, että pomot tietää hoidoista, ni pystyin sanoo jo illalla, että näillä näkymin huomenna tarviin taas noin tunniks tuuraajan, mut aamulla vasta tiedän tarkemman ajan. Oletettavasti kuitenkin aikasintaan puolilta päivin.

Aamulla soitin sitte polille. Hoitsu mietti, et kummin ollaan sovittu ilta plussasta, inssi seuraavana päivänä vaiko sitä seuraavana. Kerroin ettei olla varsinaisesti mitään sovittu, mut nopeitten ovulaatioiden takia toivoisin, et onnistuis samana päivänä. Se katteli tietoja ja totes, et olis varmasti järkevintä. Sano et pitää vaan käydä solu-labrasta kysyy niiden aikatauluja ja varmistaa lääkäriltäkin, että onnistuu ja lupas soittaa takasin heti kun tietää.
Sitä soittoa jouduinkin oottaa melkein tunnin, mut loppu hyvin kaikki hyvin, eli aika sille päivälle järjesty.

Sitte soitin miehelle, et monelta sillä on aika ja sen jälkeen esimiehelle, että yheltä ois aika. Näin ne hommat järjesty.

Inssi oli nopee ja jos en ois tienny mitä tapahtuu ni en ois kyllä juuri mitään huomannu. Toki siis huomaan kun ultrataan ja tunnen kyllä sen spekulan j pienen paineen, mut katetrista ei tällä kertaa tietoakaan. Ajotus oli loistava. Juuri ovuloitumassa oleva 20mm folli ja limakalvo 9,2mm. Simppa-tilannekin oli yks parhaista. Muutama sana vaihdettiin vielä lääkärin kanssa. Mahdolliset jatkohoidot kun tehdään muualla, ni toivotteli hyvät jatkot ja tietty toivo, ettei muihin hoitoihin tarvii lähteä. Lugesteron resepti vielä ja sit viimistä kertaa luultavasti pitkään aikaan/ikinä ulos ovesta. Hyvillä mielin, koska lähtökohdat onnistumiselle oli hyvät.

Pari päivää ennen inssiä oltiin satu tieto, että 23.5 olis aika polille. Jotenkin inssin jälkeen nauratti, kun testipäivä on vasta 26.5, ni miehän en siellä infossa priaatteessa tiedä, et onko sille tarvetta, kun saatan vaikka olla raskaana. Aattelin, et teen kuitenki testin sinä aamuna kun on se aika, kun pitäis jo testeissä näkyä jotain ja polilla lääkäri suostuu varmaan ultraamaan tai nappaamaan verikokeen, varsinkin jos on epäily raskaudesta.

Ei ikävä kyllä tarvinnu näitä suunnitelmia miettiä, kun lauantaina alko vuoto. Eli ihan aiheellinen info olis oottamassa.

lääkäri vastasi soittopyyntöön

Polin omalääkärikin soitteli. Soitti itseasiassa pari päivää ennen menkkojen alkua. Se ei ollu ehtiny vielä lukee miten viimisimmät inssit oli menny, joten päivitin sen ensin ajan tasalle. Jatkosta sovittiin sitte sen verran, et se lähettää postin kautta meille ajan sen luokse jatkosuunnitelmia, eli ivf-infoa varten. Luultavasti ehditään ennen sitä aikaa käydä vielä se kuudes inssi tekemässä, kun pientä ruuhkaa on tuollakin.

huhtikuu

Viides inssikierto..
Tää kierto alko aivan järkyttävän pahalla ololla, siis henkisesti. Kunnon romahdus ja varmaan ulos purkautu paljon aikasempienkin inssi pettymysten tunteita. Jotenkin epätoivonen olo, et ei myö ikinä näissä onnistuta. En oo mitenkään tolkuttoman innoissani, jos ei inssit tuota tulosta. Ivf- hoidot kaikkinen hormonien pistämisineen ei oo se houkuttelevin vaihtoehto neulakammoiselle, tuskin muillekaan. Mut ei inssejäkään toki voi loputtomasti tehdä. Tai ei oo järkevää tehdä. Muissa hoidoissa onnistumisprosentitkin on huomattavasti paremmat, mut toki tää on se paras tapa lähtee kokeilemaan, kun ei mitään syytä lapsettomuudelle oo ja helpoin tapa tavallaan...

Ja taas aikainen ovisplussa.. kp.8 jo tällä kertaa. Kyllä ihmetteli hoitsukin, kun aikaa varasin. No sen puhelun jälkeen vasta jännittikin, kun ensimmäistä kertaa osuu inssi työajalle. Soittoa siis esimiehelle, että miulla on lääkäri silloin ja silloin ja menee ehkä matkoineen tunti, ni jonku pitäis tulla siks aikaa töihin tuuraamaan. Toinen esimies kuulemma tulee hoitaa. Kovasti kyseli, että onko jotain vakavaa kun näin yllättäen tulee lääkäriaika, mut vastasin vaan ettei oo ja en haluu enempää siitä puhua. Tää tieto riitti ja niin tietty pitikin riittää..

Tällä kertaa tiesin jo että mies ei oo inssissä mukana. molemmilla työpäivä, omilla autoilla liikenteessä, ni ei oo tietty mitään järkeä, et se jäis sen muutaman minuutin takia pariks tunniks oottelee.

Inssi jätti sitte varmaan enemmän kysymyksiä ku anto vastauksia mihinkään.. Lääkäri ihmetteli aikasta plussaa ja ultratessa sekin oli vähän kysymysmerkkinä. Oli siis hämmentävää, kun suurin näkyvissä oleva folli oli 11mm, mut ihan selkeitä merkkejä tapahtuneesta ovulaatiostakaan ei ollu vaan pieni tilkka nestettä oikeilla paikkeilla. Vaihtoehtoja siis, että en ovuloinu siinä kierrossa ollenkaan. Ovulaatio oli ehtiny tapahtuu, nii ettei follista enää näkyny merkkejä, mut keltarauhanen ei ollu vielä ehtiny alkaa muodostumaan. Tai että testi valehteli rajusti ja ovulaatio ois tapahtumassa joskus tulevaisuudessa. Ja super aikaisesta ovis plussasta johtuen limakalvo oli vasta 5,2mm, kun tähän ennessä se on aina ollu 8,9. Tuo tän kertainen on oikeestaan jo rajojen alapuolella, et onko mitään mahdollisuuksi kiinnittymiselle.
Mitään täyttä varmuutta kun ei ollu, ni toki käytettiin jo pesty sperma ja jäätiin toivomaan parasta. Kummallakaan meistä ei kyllä ollu mitään luottoa onnistumisesta joten jätettiin lugesteron pois tällä kertaa.
Tuo lääkäri on kuitenkin ihan mahtava ja juteltiin sen kanssa vielä melkein puol tuntia vähän kaikesta asiaan liittyvästä. Ihanaa, että oli aikaa, vaikka sillä oli muitakin asiakkaita tulossa.

Ja jottei liian kivuttomasti ois menny, ni en sitte siinä pettymyksen kourissa käyntitodistusta pyytäessä muistanu pyytää sellasta versiota, jossa ei näy klinikan nimeä. Sellasenkin tuolta saa tarvittaessa, niin on esim. mie saanu, kun ei haluu et töissä saadaan tietää. Samaa toivoin ite, mut oma vika kun unohdin mainita asiasta. Nyt tietää siis miun esimiehet. On siinä hyviäkin puolia, mut en ois halunnu niiden ainakaan vielä saavan tietää. Varsinkin kun on aina vaikee luottaa muutenkin siihen, t miun asiat ei leviä. Sen takia hoidoista tietää vaan miun siskot, kaks super tärkeetä ystävää ja tietty terapeutti.

Ei yllätystulosta, eli menkat alko ihan ajallaan. Ja jännästi oikeesti ajallaan vaikkei lugesteronia ollutkaan tukemassa, ni tällä kertaa ei silti aikaistunu.

soitto polille

Soittelin polille, että kuinka jatketaan. Oma lääkäri oli sairaslomalla, mut sovittiin hoitsun kanssa, että se jättää lääkärille soittopyynnön. Sitä odotellessa ehditään luultavasti tehdä ainakin se viides inssi. Oisin kovasti toivonu, et oisin oman lekurin kanssa saanu puhua. Jos se ois vaikka voinu laittaa jo lähetettä ivf-hoitoihon, ni oltais päästy valmiiks jonottelemaan ja odotellessa tehty vaikka ne pari inssiä vielä. Jonot on pitkiä. Ja kun omalla paikkakunnalla niitä hoitoja ei julkisella puolella tehdä, niin suuntana on todennäkösesti helsinki ja naistenklinikka, jossa ne jonot pääsääntöisesti on sen puol vuotta.

Tästä pienestä takaiskusta huolimatta katseet kohti seuraavaa inssiä..

maaliskuu

Inssikierto 4.
Tällä kertaa plussa osu sitte kp.16. Luoja että panikoin koko perjantai illan ja lauantain, kun ei näistä enää ota selvää, kun ei oo selkeetä kaavaa näköjään missään kierroissa. Paitsi se, et joka toinen tuntuu olevan lyhyt kierto ja joka toinen pitkä. Mut ei sen varaankaan oikein voi laskee.. Nyt siis näin.
Ajat varattuna ja tällä kertaa mies pääseekin tositoimiin heti klinikan auettua ja inssi sitte 10.00. Ja kerrankin miulla on vapaapäivä, ni ei tarvii silmät ristissä olla paikalla.

Miehen osuuden jälkeen piti suunnata sen kanssa muissa asioissa labraan. Yleensä odotusaika on joitkin minuutteja tai maks puol tuntia, mut nyt alko hirvittää, kun yli tunnin oottelun jälkeen oli vielä useempi ihminen jonossa ennen sitä. Kello kulki ja vaikka kuin venytin lähtöä viimiseen saakka, ni jouduin jättää miehen oottelee aikaansa ja suuntaamaan klinikalle yksin. Osaspas olla jännää, vaikkei miehellä hirveesti virkaa tossa toimenpiteessä olekaan. Jotenkin se on kuitenkin ollu kiva, kun se on siinä samassa huoneessa sermin takana kuitenkin ollu. Onneks kuitenkin tuttu toimenpide, ni ei sillä hirveesti sitte ollu väliä. Mies toki soitti melkein heti, kun klinikalle pääsin, et se ois valmis, mut ei siinä vaiheessa tietty ehtiny enää sitä hakea. Tällä kertaa kestikin vähän kauemmin. Ultratessa toinen munasarja yritti leikkiä piilosilta. Pitkään sai lääkäri painella ja muutamaan kertaan mie vaihoin vähän asentoa, ni kyllähän se sieltä löyty. Ja sieltä nätti epäilemättä juurikin puhjennu munarakkulan jäänne. Eli ajotus oli paras ikinä.

Siinä ultratessa lääkäri kyseli, et millä päivillä nää ovisplussat olikaan tullu ja ihmetteli rajua vaihtelua. Vielä enemmän ihmetteli kyllä noita paria tosi lyhyttä kiertoa ja totes, et tällä kertaa sitte ehdottomasti laitetaan myös se lugesteron tukemaan. Inssi tai se katetrin laitto vihlas taas suhteellisen reippaasti, mut ei läheskään niin paljoa kuin edellisellä kerralla.

Sain vielä ohjeet, et kun on jo neljäs inssi, niin jos ei tästä raskaus ala, ni soittelen polille ja kyselen, et miten jatketaan. Sovittuna kun oli se 4-6 inssiä.
Lähtiessä jäi kyllä hyvät fiilikset, kun aikataulut, simppojen laatu- ja määrä oli kerrankin kaikki kohdallaan.

Se hyvä fiilis ei vaan aina tuo sitä kaivattua lopputulosta.. Ei plussaa siis tälläkään kertaa. Menkat alko siis testipäivän iltana.

helmikuu

Inssin yrityskierto 3.
Ja joskus kannattaa luottaa intuiitioon.. Vaikka kahella inssikerralla onkin ovistestiin piirtyny plussa melko myöhään, ni kävin miettii sitä joulukuun kiertoa ja aikasta ovista. Keskimäärin kun johtofollit kasvaa vuoronperään molemmin puolin, ni aattelinkin yövuoron jälkeen just ennen nukkumaankäyntiä tehä kuitenkin ekan testin, vaikka edellisestä vessareissustakin oli tosi lyhyt aika. Ja mitä ihmettä!! Kp. 9 ja plussa!! Hyvä, että tuli testattua.. Soittoa polille ja seuraavalle päivälle aika. Eka kerta ku ei plussa tuu perjantai aamuna.. Miehelle aika puolilta päivin ja inssi kello 14. Taas inssi yövuorojen välissä n molemmista suunnista jää unet vähiin, mut hyvästä syystä..

Inssi ei tällä kertaa ollu niin helppo ku aiemmin. Katetrin laitto nipisti/vihlas aivan älyttömästi ja vaikka kuin koitin olla aloillani ni hyppäsin kyllä kirjaimellisesti ilmaan. Onneks kesti vaan sen hetken. Lääkärikin varmisteli vielä pariin kertaan, et oonko kunnossa ja voiko jatkaa, ni se meni sitte ihan mukavasti loppuun.  Vähän ihmeteltiin, kun ovulaatio oli jo ehtiny tapahtua. Tosin niinhän viimekskin tapahtu nopeesti plussan jälkeen. Silloin aamulla plussa ja samana päivänä ovis tapahtumaisillaan. Nyt edellisenä aamuna plussa ja ovis ilmeisesti tapahtunu omista tuntemuksista päätellen puolilta öin mut viimeistään aamuyöstä. Ajotus ei siis tällä kertaa ollu ihan loistava, mut ihan mahollisuuksien rajoissa kuitenkin. Mien tuotoksissa sitte pieni romahdus, mut ei niistä sen enempää. Ei hirveesti luottoa tähän yritykseen ja lääkärin kanssa oltiin sitä mieltä,  että jätetään ne lugesteronit tällä kertaa apteekkiin. Omat progesteron-arvot on kokeitten mukaan kuitenkin riittävät.

Ja jos tuli ovisplussa yllättävän nopeesti, ni samaa voi sanoa menkoista... Tää kierto kesti sitte sen 21 päivää. Tuloshan sinänsä ei ollu yllätys, mut kierron pituus kyllä. Odotetusta tuoksesta huolimatta taas vajottiin syvälle. Muutaman päivän märehtimisen jälkeen kuitenkin tas onnistu pikkuhiljaa nostaa pää ylös ja suunnata katseet taas seuraavaan yritykseen.

tammikuu

Taas outo poikkeama joulukuun kierrossa.. Kierron pituus vain 22 päivää ja luteaalivaihe vain 10 päivää. Kovasti olin taas ihmeissäni, mutta lähinnä iloinen, että seuraava inssi koittaisi näin ollen nopeammin.

Tällä kertaa plussa testiin kp.16 ja taas perjantai. Oli testi töissä mukana, kun yövuoroissa olin. Ysin aikaan oisin ollu vasta kotona ja halusin tietty tehä testin niin, et pääsen heti kasilta soittamaan klinikalle, jos plussaa näyttää. Niinkun sitte näyttikin. Saatiin tosi aikaset ajat, eli käytännössä niin, että mies lähti samantien töistä ajelemaan kohti klinikkaa. Miekään en viittiny ajaa kotiin, kun olin vaan muutaman kilsan päässä klinikalta ja matkaa kotiin ois ollu se vajaa 50 kilsaa. Ei hirvesti järkeä ajella kotiin tunniks istumaan ja sitte takasin liki sinne mistä on lähteny..

Tällä kertaa ei jännittäny läheskään yhtä paljoa kun edellisellä kerralla. Sama lääkärikin, ni jotenkin sekin helpotti. Ei sitä kovin monelle haluais paikkojaan näytellä, joten mitä useemmin samat lääkärit, ni sen parempi. Ajotus oli myöhäsestä plussasta huolimatta jopa parempi kun ekalla kerralla. Folli (munarakkula, jonka sisällä munasolu on) oli ihan puhkeamaisillaan. Taas nopee ja kivuton toimenpide, lugesteron resepti matkaan ja varttia myöhemmin oltiinkin jo matkalla kotiin. Testi taas reilun kahen viikon päähän inssistä.

Viikko inssistä oli mielettömiä kramppeja ja vihlomista pärina päivänä. Kovasti toivoin, että oisivat olleet kiinnittymiskipuja..
Tälläkin kerta lugesteron vähän viivytti ja loi nega testeistä huolimatta toivoa. Sieltä se kuitenkin se vuoto alko pari päivää testipäivän jälkeen. Taas joutu pettymään, mut nopeesti käännettiin tas katseet seuraavn kertaan.

joulukuu 2016

Uusi kierto ja taas käytiin laskemaan päiviä ovulaatiotestien aloittamiseen. Aloin tarkastella mille päiville ovultio ja inssi luultavammin osuisi ja kauhukseni huomasin sen osuvan joulun ja uudenvuoden väliin. Kiireesti soittoa klinikalle, että ovatko silloin auki. Valtaisa pettymys, kun kuulin että on sulku 21.12-9.1.
Kourallinen ihmisiä tiesi tässä vaiheessa hoidoista ja sainkin mielettömästi tukea näiltä ihmisiltä. Hetken sulattelun jälkeen itsekin pystyi jo toteamaan, ettei se yhden kuukauden tauko niin kovin pitkä ole tässä vaiheessa ja siirsin ajatukset jo seuraavaan kiertoon.

Marraskuu

Marraskuu 2016 olisi meidän ensimmäinen inssi-kierto. Kaikkien kokeiden tulokset olivat sitä mitä pitikin, joten diagnoosina on selittämätön lapsettomuus. Ainoa pieni "vika" oli miehen siemennesteessä, muttei kuitenkaan niin isoa ongelmaa, että voisi sitä syyksi laittaa ja hyvät mahdollisuudet pitäisi tästä huolimatta olla.

Meidän inseminaatiot tapahtuvat ostopalvelusopimuksen kautta Mehiläinen felicitaksen klinikalla ja lääkärin ohje oli, että 4-6 näitä tehdään ja sitten tarvittaessa siirrytään muihin hoitomuotoihin. Ohjeistuksena oli, että teen ovulaatiotestejä ja kun testiin saan plussan soitan Felicitakselle, jotta varataan aika seuraavalle päivälle. Tai jos plussa tulee perjantai-aamuna niin samalle päpivälle, koska viikonloppuisin klinikka ei ole auki. Samoin jos plussa tulee sunnuntaina, niin heti maanantai-aamuna soitto ja inssi samalle päivälle.

Liekö stressi vaikuttanut aiemmin säännölliseen kierttoni, kun odottelin plussaa jo kierron päiville 10 tai 11. Onnekseni olin kertonut suunnitelmistamme kaksossiskolleni, koska turhautuminen ja paniikki mahdollisesta ovuloimatta ja siten "hukkaan" menevästä kierrosta alkoi hipoa pilviä, kun vielä kp. (kierron päivä) 15 ei testi suostunut näyttämään sitä kaivattua plussaa ja viikonloppu lähestyi kovaa kyytiä. Joka aamu ja ilta sama valtaisa pettymys, kun ei digitestiin piirtynyt sitä hymiötä. Kunnes vihdoin perjantaiaamuna =) hymyili näytöltä.
Jännityksen sekaisin tuntein soitin klinikalle ja varasin ajat meille.

Miehellä aika aamupäivällä ja itse inseminaatioon aika reilu kaksi tuntia myöhemmin. Tämä aika siis menee sperman "pesuun".

Inssi ajan lähestyessä jännitys oli käsinkosketeltavaa. Tälläkin kertaa lääkäri oli aivan mielettömän mukava. Itse toimenpide ei kestänyt kuin hetken. Ultralla varmistettiin tilanne, joka oli liki täydellinen ja tämän jälkeen ohuella katetrilla ruiskutettiin uimarit pelipaikoille. Nopea ja kivuton toimenpide. Pientä paineen tunnetta lähinnä, muttei juuri muita tuntemuksia.
Lääkärin kanssa sovittiin, että otetaan lisäavuksi vielä lugesteron (keltarauhashormoni) 2x200mg päivässä.  Testipäivä reilun kahden viikon päähän ja kotiin piinailemaan.

Testipäivä tuli ja sen myötä pettymys negatiivisesta testistä. Tunteet vaihtelivat pettymyksestä toivoon, kun vuoto ei kuitenkaan kuulunut. Neljä päivää ja monta negatiivista testiä myöhemmin vuoto kuitenkin alkoi. Todennäköisesti lugesteron viivästytti vuodon alkua, mutta kun en tätä ennestään tiennyt ehdin toki moneen kertaan toivoa, että olenkin raskaana, mutta se ei jostain syystä vain vielä testeissä näy..

Tie hoitoihin

Tavallaan kaikki alkoi kesäkuussa 2016. Todellisuudessa jo paljon aiemmin.
Tuolloin tultiin miehen kanssa pohdintojen jälkeen siihen tulokseen, että omin keinoin kun ei raskautta ole kuulunut, niin haetaan apua asiaan.

Ensimmäinen yhteydenotto suuntautui oman terveyskeskuksen neuvolaan. Kesä aavistuksen sotki suunnitelmia, joten aika lääkärille saatiin vasta elokuulle. Hoitajan suosituksesta päätettiin kesän odottelu hyödyntää käymällä pariin kertaan seksuaaliterapeutin juttusilla. Tuolla lähinnä pohdittiin mitä tunteita vanhemmuus herättää, miksi halutaan lapsi ja tiedostetaanko kaikki mahdollinen mitä lapsensaantiin liittyy niin konkreettisesti, kuin tunnetasollakin.

(pohjustuksena tähän, että kaikkien osapuolten tiedossa oli oma pitkäaikainen on-off taisteluni masennusta ja tiettyjä tunne-elämän haasteita vastaan. Joita toki olin jo terapiassa käsittelemässä. Monessa terapiassa ravaamien olisi ollut haastavaa, joten parin käynnin jälkeen todettiin, että jatkan näidenkin asioiden käsittelyä omalla terapeutillani ja tuonne palataan miehen kanssa yhdessä mikäli jompikupi kokee siihen tarvetta)

Lääkärin kanssa pääsimme juttelemaan vihdoin elokuussa. Käytiin tilannetta läpi ja kirjoitettiin lähete naistentautien poliklinikalle. Hieman tuskaisena jäimme odottamaan, kun tiedossa oli, että jonoa saattaa oll useammankin kuukauden verran.
Olikin positiivinen yllätys, kun syyskuun puolessa välissä kotiin tupsahti odotettu kirje. Aika polille olisi jo lokakuun puolessa välissä. Tätä odotellessa kävin verikokeissa ja mies teetti sperma-analyysin valmiiksi.

Aika tuntui kuluvan matelemalla ja ilman käynnissä ollutta terpiaa olisi pää räjähtänyt odotellessa. Kenellekää ei haluttu vielä tässä vaiheessa kertoa suunnitelmista, kun ei oikein mitään kerrottavaa edes ollut. Miehen kanssa toki juteltiin ja itselleni terapeutti oli elintärkeä apu. Meidän lisäksi asiasta tiesi yksi minulle erittäin tärkeä, mutta samalla tarpeeksi ulkopuolinen ihminen.

Vihdoin koitti aika polille. Lääkäri oli mielettömän mukava samoin hoitaja, joka tunnisti minut papereista. Mikä yhteensattuma törmätä "tuttuun". Hoitaja muisti minut erittäin hyvin, koska olin ensimmäisiä lapsia joita hän oli valmistumisensa jälkeen hoitanut. Ja erilaisten ongelmien ja sairauksien takia olin kaksossiskoni kanssa hyvin jäänyt hänen mieleensä.

Käynnillä juteltiin mahdollisista hoidoista, joita on tarjola, käytiin verikoe ja sperma-analyysin tulokset läpi ja tehtiin gynekologinen tutkimus. Juteltiin toiveista ja haaveista ja saatiin molemmat vielä uusi läete labraan hiv- ja hepatiittikokeita varten, ne kun meiltä vielä puuttuivat. Uusi aika vielä minulle seuraavalle viikolle, kun kuukautisten takia ei voitu kaikkia testejä ottaa.

Seuraavalla viikolla siis uusi aika ja tällöin sovittiin myös tarkemmin jatkosta. Sovittuna oli siis. että aloitetaan inseminaatioilla ja luonnolliseen kiertoon, mikäli kierron loppuvaiheesa otettava progesteron koe varmistaa minun ovuloivan. Eli heti seuraavaan kiertoon saatiin lupa käydä ensimmäisessä inseminaatiossa.

Näistä jatkan seuraavassa, ettei tule ihan liian pitkää viestiä...

Aloitus

Ajattelin päiväkirjojen ohella käydä pitämään blogia, jossa kerron meidän lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista. Sekaan eksynee varmaan vähän muutakin asiaa, mut tarkotus  olis pitäytyä suurinpiirtein aiheessa.
Lähinnä blogi on itseäni varten. Paikka jonne saa jäsenneltyä tapahtumia ja tunteita. Blogi sen takia, että mahdollisesti itse saan täältä hyviä vinkkejä ja vertaistukea. Ja toivottavasti voin näitä myös itse jakaa. Ja toki siinä sivussa muut vastaavassa tilanteessa olevat ehkä saa tietoa ja toki nekin joita asia muuten koskettaa tai kiinnostaa..

Tulevaisuudessa muutama postaus varmaan siitä mitä aiemmin on tapahtunu. Ja näiden pohjustavien tekstien kautta sitte tähän päivään.

Pahoittelut jo ennakkoon kirjoitustyylistä. Osaltaan hankaloittaa, kun kirjottaa jälkikäteen, niin menee tekstin sisälläkin aikamuodot välillä miten sattuu.. Samoin teksti saattaa vaikuttaa välillä tunteettomalta, kun kulloisiakin tunteita on myös hankala jälkikäteen saada tekstiin. Samoin pahoittelut kirjoitusvirheistä. Koitan enimpiä karsia, mutta lievän lukihäiriön takia niitä joukkoon kuitenkin väkisin jää..