Tie hoitoihin

Tavallaan kaikki alkoi kesäkuussa 2016. Todellisuudessa jo paljon aiemmin.
Tuolloin tultiin miehen kanssa pohdintojen jälkeen siihen tulokseen, että omin keinoin kun ei raskautta ole kuulunut, niin haetaan apua asiaan.

Ensimmäinen yhteydenotto suuntautui oman terveyskeskuksen neuvolaan. Kesä aavistuksen sotki suunnitelmia, joten aika lääkärille saatiin vasta elokuulle. Hoitajan suosituksesta päätettiin kesän odottelu hyödyntää käymällä pariin kertaan seksuaaliterapeutin juttusilla. Tuolla lähinnä pohdittiin mitä tunteita vanhemmuus herättää, miksi halutaan lapsi ja tiedostetaanko kaikki mahdollinen mitä lapsensaantiin liittyy niin konkreettisesti, kuin tunnetasollakin.

(pohjustuksena tähän, että kaikkien osapuolten tiedossa oli oma pitkäaikainen on-off taisteluni masennusta ja tiettyjä tunne-elämän haasteita vastaan. Joita toki olin jo terapiassa käsittelemässä. Monessa terapiassa ravaamien olisi ollut haastavaa, joten parin käynnin jälkeen todettiin, että jatkan näidenkin asioiden käsittelyä omalla terapeutillani ja tuonne palataan miehen kanssa yhdessä mikäli jompikupi kokee siihen tarvetta)

Lääkärin kanssa pääsimme juttelemaan vihdoin elokuussa. Käytiin tilannetta läpi ja kirjoitettiin lähete naistentautien poliklinikalle. Hieman tuskaisena jäimme odottamaan, kun tiedossa oli, että jonoa saattaa oll useammankin kuukauden verran.
Olikin positiivinen yllätys, kun syyskuun puolessa välissä kotiin tupsahti odotettu kirje. Aika polille olisi jo lokakuun puolessa välissä. Tätä odotellessa kävin verikokeissa ja mies teetti sperma-analyysin valmiiksi.

Aika tuntui kuluvan matelemalla ja ilman käynnissä ollutta terpiaa olisi pää räjähtänyt odotellessa. Kenellekää ei haluttu vielä tässä vaiheessa kertoa suunnitelmista, kun ei oikein mitään kerrottavaa edes ollut. Miehen kanssa toki juteltiin ja itselleni terapeutti oli elintärkeä apu. Meidän lisäksi asiasta tiesi yksi minulle erittäin tärkeä, mutta samalla tarpeeksi ulkopuolinen ihminen.

Vihdoin koitti aika polille. Lääkäri oli mielettömän mukava samoin hoitaja, joka tunnisti minut papereista. Mikä yhteensattuma törmätä "tuttuun". Hoitaja muisti minut erittäin hyvin, koska olin ensimmäisiä lapsia joita hän oli valmistumisensa jälkeen hoitanut. Ja erilaisten ongelmien ja sairauksien takia olin kaksossiskoni kanssa hyvin jäänyt hänen mieleensä.

Käynnillä juteltiin mahdollisista hoidoista, joita on tarjola, käytiin verikoe ja sperma-analyysin tulokset läpi ja tehtiin gynekologinen tutkimus. Juteltiin toiveista ja haaveista ja saatiin molemmat vielä uusi läete labraan hiv- ja hepatiittikokeita varten, ne kun meiltä vielä puuttuivat. Uusi aika vielä minulle seuraavalle viikolle, kun kuukautisten takia ei voitu kaikkia testejä ottaa.

Seuraavalla viikolla siis uusi aika ja tällöin sovittiin myös tarkemmin jatkosta. Sovittuna oli siis. että aloitetaan inseminaatioilla ja luonnolliseen kiertoon, mikäli kierron loppuvaiheesa otettava progesteron koe varmistaa minun ovuloivan. Eli heti seuraavaan kiertoon saatiin lupa käydä ensimmäisessä inseminaatiossa.

Näistä jatkan seuraavassa, ettei tule ihan liian pitkää viestiä...