huhtikuu

Viides inssikierto..
Tää kierto alko aivan järkyttävän pahalla ololla, siis henkisesti. Kunnon romahdus ja varmaan ulos purkautu paljon aikasempienkin inssi pettymysten tunteita. Jotenkin epätoivonen olo, et ei myö ikinä näissä onnistuta. En oo mitenkään tolkuttoman innoissani, jos ei inssit tuota tulosta. Ivf- hoidot kaikkinen hormonien pistämisineen ei oo se houkuttelevin vaihtoehto neulakammoiselle, tuskin muillekaan. Mut ei inssejäkään toki voi loputtomasti tehdä. Tai ei oo järkevää tehdä. Muissa hoidoissa onnistumisprosentitkin on huomattavasti paremmat, mut toki tää on se paras tapa lähtee kokeilemaan, kun ei mitään syytä lapsettomuudelle oo ja helpoin tapa tavallaan...

Ja taas aikainen ovisplussa.. kp.8 jo tällä kertaa. Kyllä ihmetteli hoitsukin, kun aikaa varasin. No sen puhelun jälkeen vasta jännittikin, kun ensimmäistä kertaa osuu inssi työajalle. Soittoa siis esimiehelle, että miulla on lääkäri silloin ja silloin ja menee ehkä matkoineen tunti, ni jonku pitäis tulla siks aikaa töihin tuuraamaan. Toinen esimies kuulemma tulee hoitaa. Kovasti kyseli, että onko jotain vakavaa kun näin yllättäen tulee lääkäriaika, mut vastasin vaan ettei oo ja en haluu enempää siitä puhua. Tää tieto riitti ja niin tietty pitikin riittää..

Tällä kertaa tiesin jo että mies ei oo inssissä mukana. molemmilla työpäivä, omilla autoilla liikenteessä, ni ei oo tietty mitään järkeä, et se jäis sen muutaman minuutin takia pariks tunniks oottelee.

Inssi jätti sitte varmaan enemmän kysymyksiä ku anto vastauksia mihinkään.. Lääkäri ihmetteli aikasta plussaa ja ultratessa sekin oli vähän kysymysmerkkinä. Oli siis hämmentävää, kun suurin näkyvissä oleva folli oli 11mm, mut ihan selkeitä merkkejä tapahtuneesta ovulaatiostakaan ei ollu vaan pieni tilkka nestettä oikeilla paikkeilla. Vaihtoehtoja siis, että en ovuloinu siinä kierrossa ollenkaan. Ovulaatio oli ehtiny tapahtuu, nii ettei follista enää näkyny merkkejä, mut keltarauhanen ei ollu vielä ehtiny alkaa muodostumaan. Tai että testi valehteli rajusti ja ovulaatio ois tapahtumassa joskus tulevaisuudessa. Ja super aikaisesta ovis plussasta johtuen limakalvo oli vasta 5,2mm, kun tähän ennessä se on aina ollu 8,9. Tuo tän kertainen on oikeestaan jo rajojen alapuolella, et onko mitään mahdollisuuksi kiinnittymiselle.
Mitään täyttä varmuutta kun ei ollu, ni toki käytettiin jo pesty sperma ja jäätiin toivomaan parasta. Kummallakaan meistä ei kyllä ollu mitään luottoa onnistumisesta joten jätettiin lugesteron pois tällä kertaa.
Tuo lääkäri on kuitenkin ihan mahtava ja juteltiin sen kanssa vielä melkein puol tuntia vähän kaikesta asiaan liittyvästä. Ihanaa, että oli aikaa, vaikka sillä oli muitakin asiakkaita tulossa.

Ja jottei liian kivuttomasti ois menny, ni en sitte siinä pettymyksen kourissa käyntitodistusta pyytäessä muistanu pyytää sellasta versiota, jossa ei näy klinikan nimeä. Sellasenkin tuolta saa tarvittaessa, niin on esim. mie saanu, kun ei haluu et töissä saadaan tietää. Samaa toivoin ite, mut oma vika kun unohdin mainita asiasta. Nyt tietää siis miun esimiehet. On siinä hyviäkin puolia, mut en ois halunnu niiden ainakaan vielä saavan tietää. Varsinkin kun on aina vaikee luottaa muutenkin siihen, t miun asiat ei leviä. Sen takia hoidoista tietää vaan miun siskot, kaks super tärkeetä ystävää ja tietty terapeutti.

Ei yllätystulosta, eli menkat alko ihan ajallaan. Ja jännästi oikeesti ajallaan vaikkei lugesteronia ollutkaan tukemassa, ni tällä kertaa ei silti aikaistunu.