Joko?

No ei vielä. Muutama päivä pitäis vielä malttaa oottaa. Maanantaina alkaa viikon mittanen loma ja keskiviikkona ois se eka aika.

Täytyy myöntää, että alkaa vähän jännittää. On tätä niin pitkään ootettu, et enimmäkseen se on positiivista jännitystä ja intoa, mut jossain siellä taustalle se pieni pessimisti huhuilee, että jotain tässä vielä menee mönkään, joku viivästys sieltä taas tulee. Ärsyttävää, mut ehkä ymmärrettävää.

Hoksasin tossa hetki sitten, että halutessaanhan tuo mies pääsee mukaan, kun silläkin on lomaa. Pitää muistaa huomenna kysyä. Oletan kyllä tietäväni vastauksen =)

Ehkä tässä saa ahkerammin kirjoteltua, kun mitä tossa aiemmin. Ei hirveesti ollu motivaatiota tai oikeestaan asiakaan, kun niin pitkiä aikoja meni ilman, että mitään tapahtu. Turhalta tuntu kirjottaa, että odotus ja epätietoisuus koettelee kärsivällisyyttä jne..

No mut joo.. Tää viikonloppu menee vielä töissä ja sitte alkaa lyhyt, mutta ansaittu viikon loma. Ei ihmeemmin suunnitelmia. Maanantaina pitää käydä hoitaa asioita ja alkuillasta ois aika terapeutille. Siitä sitten suunnistetaan mökille ja varmaan siellä tulee iso osa tästä loman pätkästä vietettyä. Yhessä tietyssä kesäteatterissa pitää kyllä ehdottomasti pyörähtää. Ihan pennusta asti oon siellä käyny. Pari kesää on erinäisistä syistä jääny väliin, mut montaa niitä ei oo. Yks kesän parhaita hetkiä.

Mukavaa, aurinkoista ja helteistä kesän jatkoa kaikille!!

Kohta mennään..

Sanotaanko, että perjantai 13 päivä ei aina oo niin kovin huono.. Kierto
alko silloin ja pääsin ilmottautumaan hoitoon. Toki sen verran oli varmaan
tuossa päivässä taikaa, et ei menny ihan niinku ois pitäny.
Tarkoitus oli siis ilmottautua tuon digihoitopolun kautta, mutta sepä ei
onnistunutkaan, vaikka puol päivää sitä yritettiin ja miljoonaan kertaan.

Vähän kärsi mökkiviikonloppukin, kun koko viikonloppu meni aina välillä
ilmottautumista kokeillessa. Aina vaan sama tulos.. "Hoitoon voi
ilmoittautua vasta kelenteriin merkityn kuukauden kierrosta".
Ajatukset oli lähinnä vitutus ja et tähänkö tää taas menee..?? Kyllä oli
sovittu, että tästä kuusta päästään ilmottautumaan.

Sunnuntaina kun mökiltä kotiuduttiin, niin alko armoton papereiden
läpikäynti, jos jostain löytyis numero johon soittaa ja kysyä, et mitä
helkkaria!! Varasuunnitelmana soittaa maanantaina oman sairaalan polille ja
kysyy, et mitä tehdään. Kaikeks onneks yhestä paperista löyty numero
suoraan Helsinkiin ivf-hoitajalle.
Soittoaika arkisin 10-11.30. Maanantaille siis muistutus just ennen
kymmentä, että oon heti kympiltä soittamassa.

Puol tuntia tuli ruuhkaisella linjalla roikuttua ja hermostuksissaan
ympäri pihaa ravattua.. Pääsin kuitenkin viimein läpi ja perusasioiden
läpikäynnin jälkeen kerrottiin, et tää oli tässä ja viesti lähtee
lääkärille.
Kaikki hyvin.. Tai niin luultiin..

Muutama tunti myöhemmin tuli polulle viesti, että "olit soittanut ja
ilmoittautunut hoitoon. Täytätkö vielä omapolulla
hoitoonilmoittautumiskyselyn, niin tiedot menevät suoraan lääkärille ja hän
voi tehdä hoitosuunnitelman".

Taas polulle ja edelleenkin samaa herjausta ku viikonloppuna. Parin tunnin
ja varmaan parinkymmenen yrityksen jälkeen tais viimein onnistua. Huh mikä
helpotus kun näki tekstin viimeinen ilmoittautuminen 16.7, eikä 19.3..

Sitten toimikin taas nopeesti. Melkein heti tuli viestiä hoitajalta, että laitoin
polulle ohjeita ja tehtäviä, jotka pitää käydä lukemassa/tekemässä.
Lisäksi laitoin kalenteriin tulevia aikoja eri hoitovauheiden käynneille.
Vara kyseisille päiville ajat omaan sairaalaan.

Tossa kohtaa kello oli jo sen verran, että ei enää ollut
polilla ketään paikalla, joten aikojen varaaminen jäi seuraavalle päivälle.

Tiistaina sitten pitkässä päivävuorossa (6-18) yritin pohtia, että mihinkähän
aikaan voisi olettaa olevan sellanen hetki, jolloin uskaltais polille
soittaa niin, että sais puhua rauhassa. Näin kesällä on onneks
hiljasempaa. Asiakkaita, vieraita ym. käy vähemmän, niin vähän ennen yhtätoista 

soitin. Siellä päässä oli myös jo onneks tieto, että mille päiville ja mitä pitää 

varailla, niin helpolla meni se homma.
Neljä aikaa oli varattava tai neljälle päivälle yhteensä seittämän aikaa,
mut kuitenkin.
Vaan ensimmäisen se hoitsu suostu kertoo puhelimessa ja sanoi muut
laittavansa sitte postin kautta ja jopa 1-luokassa. No sitä kirjettä
odotellessa..

Nykyinen tietotekniikkamaailma on kerrankin hyvä juttu ja jo vartti
puhelun jälkeen näin kuitenkin kaikki varatut ajat jo hyviksen kautta =)

Eka aika on 1.8 ja silloin alkaa myös sumuttelut. 17 päivä alkanee
pistokset. 22 päivä on seurantakäynti ja punktio on viikolla 35 ja sen
tarkka ajankohta selviää kyseisen viikon maanantaina =) Mahdollisesti
siirtopäiväkin selviää jo tuolloin, jos siirrettävää on, mut se voi sitte
selvitä vasta vaikka punktiopäivänäkin.

Vähän jänskättää.. Intoa täynnä kun nyt oikeesti alkaa tapahtua =) =)

Nii ja jostain pitää valittaa, ni huh hellettä!!! Töissä paistuu.. Kotona
paistuu!! Teki jotain tai oli tekemättä!! Valitan, koska en hirveesti
valita noista pakkasista, ni liiasta lämmöstä saan valittaa.. Aika pirun
paljon vähempi riittäis miulle, vaikka on kiva kun pitkästä aikaa kesällä
ei tarvii toppatakkia. Tai siis edes pitkähihasta.. edes yöllä..

Mut kohta mennään... ei oo enää pitkä aika =) 

Hyviä uutisia

En oo ehtiny kirjottelee, joten vähän jälkijunassa tulee.. Reilu viikko sitten oli tosiaan lääkärin soittoaika sokereihin ja hoitoihin liittyen. Olin ihan varma, että tuijotetaan liikaa sitä virallista labra-arvoa eikä huomioitais niitä kotona tehtyjä mittauksia, jotka kuitenkin on ollu sitä mitä pitääkin.

Puhelin soi ja un oli tuntematon numero, niin heti arvasin soittajan. Sydän hakkas tuhatta ja sataa ja tuntu, etten saa sanoja suustani. Siinä hetken juttelun jälkeen alko pikkuhiljaa olo vähän rauhottua ja ilman pahempia takelteluita sain kerrottua lekurille sekä virallisen lukeman, että sitte tarkasti eri päiviltä noiden omien mittausten lukemia.
Hetken se niitä pohti ja totes sitten, että kyllä nyt näyttää siltä kun pitääkin ja voidaan seuraavasta kierrosta ilmottautua hoitoon. Hihkuin sitte lääkärillekin, et oon ihan innoissani ja sitä tais jo vähän naurattaakin miun intoilu, mut tais kuitenki hyvin ymmärtää missä mentiin ja kovasti oli iloinen mein puolesta.

Puhelun jälkeen kirmasin sisälle. Olin siis puhunu ulkona, ettei koirat tai mokään muukaan häiritse. Mies oli lomalla eli kotona myöskin ja tais korviin asti yltäneestä hymystä arvata uutiset.
Seuraavat päivät menikin sitte aiheesta liki kokoajan hölistessä ja hehkutellessa. Haitanneeko tuo kun pitkästä pitkästä aikaa saatiin hyviä uutisia ja homma etenee.

Nyt jännäillään sitten kierron alkua. Jos menee samalla kaavalla kun viimiset kuukaudet, niin kuun puolessa välissä sais varmaan tapahtuu. Odottavan aika on yleensä pitkä, mut tässä on jo moneen kertaan ja pitkään odotettu milloin mitäkin, että tää saattaa mennäkin yhdessä hujauksessa..

Ihanaa kesän jatkoa muillekin!