No niin. ieni tiivistelmä hoitojen välisestä ajasta.
Mie jäin kesälomalle jo heti toukokuun alussa (2 vk). Säät ei ihan tuolloin suosineet, mutta majailin liki koko loman mökillä. Tein polttopuita ja välillä vaan oleskelin. Parina päivänä kävin auttelemassa iskää sen projekteissa mm valamassa jättimäisen kasvihuonenn pohjan iskän ja mieheni kanssa. Turhan kova projekti kolmelle hengelle betonimyllyllä hoidettuna, mut tulipahan tehtyä =)
Alkukesästä tehtiin mökille myös koiratarha ja rakennettiin 90 metriä aitaa metsään, jotta koirat varmasti pysyy tontilla. Tarhassa ovat siis vain jos pitää ite käydä hoitamassa asioita jossain ja muuten saavat pyöriä vapaasti tontilla. Ennen nuo arkajalat on tontill pysyneetkin, mut tänä kesänä keksivät, et yhdessä uskalletaan lähteä naapureiden autot haukkumaan.
Mökkihän on pieni noin 8.5m2 ja pieni sauna lisäksi ja juurikaan mukvuuksia ei ole. Saunasta on suora hormi, joten se ei lämmitä muita tiloja eli sitä yhtä huonetta. Valo ja jääkaappi on, kun on vanhalta kuivurilta roikalla vedetty sähkö. Tää on jossainmäärin rajoittanu mökkeilyä muulloin kun harvinaisina yhteisinä vapaapäivinä. Nyt kesän aikana rakennettiin grillikatos, sinne pödät, penkit, roskikset, halkolaatikot jne ja muurattiinpa vielä grilli/hella. Ei maailman kauneimpia tekeleitä, mut ite tehtiin ja on siis mein näköisiä =) Nyt on siis hyvä tila missä pääsee katon alla istuskelemaan.
Ens kesän suunnitelmana ois laajentaa mökkiä niin, että pistetään terassi umpeen. Saadaan siten melkein tuplattua neliöt ja siten helpottaa siellä oleilua silloinkin, kun mie yövuorojen välissä haluan nukkua. Nyt mies ja koirat joutuisivat olemaan säästä riippumatta ulkona miun nukkuessa niin ei oikein toimi.
Tää remppa oli suunnitteilla jo tälle kesälle, mut muut projektit söi aikaa ja sitte olin ite pari viikkoa saikulla kun hyppäsin järveen ja jalka osui jossain laudanpätkässä olleeseen ruuviin. Pariin viikkoon en pystyny kävelemään niin ei oikein sanu mitään tehtyä. Mut ens kesänä sitte =)
Toisen kahen viikon lomapätkän pidin elokuun alussa, koska lupasin vuosi sitten lähteä katsomaan siskoni ensimmäisen triathlonin täysmatkan kilpailun. En luvatessani tiennyt, että vastoin alkuperäisiä suunnitelmia se on Espanjassa. No tammi-tai helmikuussa lunastin lupaukseni ja varasin matkan.
Kisa meni siskolta loistavasti ja myös mukana olleelta äidin mieheltä hyvin, mutta draamalta ei tuollakaan reissulla vältytty.
Muutama päivä oli tuolla jo oltu, kun yhtenä aamuna huomasin, että polvet on kuin mustelmaa täynnä ja pikkuhiljaa se väri levisi myös reisiin. Pari päivää tätä kummastelin ja sitte oli pakko lähteä sairaalaan tutkittavaksi. (taustalla siis tyypin kaks diabetes todettuna vajaa kaks vuotta sitten). Veriarvot oli ihan ok ja mitään varsinaista syytä ei selvinnyt. Ilmeisesti joku pintaverenkierronhäiriö, mut vähän jäi kaikkia ihmetyttämään kuinka vaan molemmat polvet ja reidet kauttaaltaan oli lopulta kun yhtä isoa mustelmaa. Pari päivää myöhemmin kun tultiin suomeen niin vielä tarkistettiin kaikki verikokeet ja se ettei kuitenkin ois tukoksia jossain. Ei tultu sen viisaammiksi täälläkään.
Tässä varmaan päällimäiset muistot kesältä ja syksyltä. Näköjään tulee kirjoitettua lähinnä kaikki draama, mut oli paljon leppoisaa puuhastelua ja yhdessäoloa läheisten kanssa ja ilman. Kaikenkaikkiaan hyvä kesä ja syksy vaikka sinne ikävämpiäkin seikkoja mahtui.
lauantai 16. marraskuuta 2019
Viimeisin hoitoonilmoittautuminen
Tekstit tulee nyt vähän hölmössä järjestyksessä, mut koittakaa ketää!
Keväällähän mein viimeisin pas päätty negatiiviseen tulokseen. Tuolloin infottiin, että 2-3 kk joutuu odottamaan uutta hoitoa joten jo siinä kohtaa oli vrmaa, ettei ennen kesäsulkua ehditä mitään tekemään. Hetki tuon jälkeen tuli tieto, että lisääntymislääketieteen yksikön muuton takia tuo sulku on normaalia pidempi. No olin varma, että heti ekasta kierrosta sulun jälkeen päästäisi hoitoja jatkamaan, mutta olinpa väärässä. Ei alkanu syyskuussa, mut onneksi tuosta elokuun kierrosta jo kuitenkin eli kun pitkällä kaavalla mennään, niin konkreettisesti marraskuussa.
Tääkin kuvio vaan vati tuhottoman monta yhteydenottoa, kun ei naikkarin suunnalt kuulunut mitään. Digihoitopolku siis käytössä ja ollaan eri kaupungista ja liki 200km:n päästä.
Parin soiton jälkeen sain jo viestiä, että hoitoon päästään ja loppuviikon aikana tulee polulle aikatauluja. Samalla pahoiteltiin resurssipulaa ja siitä johtuvaa tiedonkulun hitautta Eipä kuulunut.
Seuraavana maanantaina soitin, kun oli siis jo kaks viikkoa kierron alkamisesta aikaa, että jos ollaan aloittamassa niin nyt pitäis niitä aikatauluja sada tietää, jotta voi omalta paikkakunnalta varata aikoja tai ainakin sen ensimmäisen ajan. Seuraavana päivänä vihdoin soi puhelin ja lopullinen suunnitelma alustavine aikoineen oli valmis.
Seuraavaksi ongelmaksi meinasi muodostua turhan pitkä aika viimeisimmistä verikokeista. Onneks lopulta kelpasi se, että samaisen perjantain synarelan aloitus ultran yhteydessä hoidetaan ne verikokeetkin. Onneksi näin, koska jos ei tähän kiertoon olisi hoito onnistunut niin kaks seuraavaa ois pilannu joulun sulut joten tää hoito ois alkanu vasta tammikuun kierrosta.
Meinas olla jo liian monta liikkuvaa osaa tässäkin alotuksessa, mut onneks nyt lopulta homma saatiin käyntiin ja toivottavasti positiiviseen päätöseen.
Keväällähän mein viimeisin pas päätty negatiiviseen tulokseen. Tuolloin infottiin, että 2-3 kk joutuu odottamaan uutta hoitoa joten jo siinä kohtaa oli vrmaa, ettei ennen kesäsulkua ehditä mitään tekemään. Hetki tuon jälkeen tuli tieto, että lisääntymislääketieteen yksikön muuton takia tuo sulku on normaalia pidempi. No olin varma, että heti ekasta kierrosta sulun jälkeen päästäisi hoitoja jatkamaan, mutta olinpa väärässä. Ei alkanu syyskuussa, mut onneksi tuosta elokuun kierrosta jo kuitenkin eli kun pitkällä kaavalla mennään, niin konkreettisesti marraskuussa.
Tääkin kuvio vaan vati tuhottoman monta yhteydenottoa, kun ei naikkarin suunnalt kuulunut mitään. Digihoitopolku siis käytössä ja ollaan eri kaupungista ja liki 200km:n päästä.
Parin soiton jälkeen sain jo viestiä, että hoitoon päästään ja loppuviikon aikana tulee polulle aikatauluja. Samalla pahoiteltiin resurssipulaa ja siitä johtuvaa tiedonkulun hitautta Eipä kuulunut.
Seuraavana maanantaina soitin, kun oli siis jo kaks viikkoa kierron alkamisesta aikaa, että jos ollaan aloittamassa niin nyt pitäis niitä aikatauluja sada tietää, jotta voi omalta paikkakunnalta varata aikoja tai ainakin sen ensimmäisen ajan. Seuraavana päivänä vihdoin soi puhelin ja lopullinen suunnitelma alustavine aikoineen oli valmis.
Seuraavaksi ongelmaksi meinasi muodostua turhan pitkä aika viimeisimmistä verikokeista. Onneks lopulta kelpasi se, että samaisen perjantain synarelan aloitus ultran yhteydessä hoidetaan ne verikokeetkin. Onneksi näin, koska jos ei tähän kiertoon olisi hoito onnistunut niin kaks seuraavaa ois pilannu joulun sulut joten tää hoito ois alkanu vasta tammikuun kierrosta.
Meinas olla jo liian monta liikkuvaa osaa tässäkin alotuksessa, mut onneks nyt lopulta homma saatiin käyntiin ja toivottavasti positiiviseen päätöseen.
Tauko ohi
En tiiä käykö täällä kukaan enää kurkkimassa, kun tauko hiukan venähti. Pidin liki täydellisen tauon kaikesta lapsettomuuteen liittyvästä. Kesän ja syksyn aikana ei tullu aiheeseen liittyvillä sivuilla käytyä ja nyt onkin ollu tekemistä, että pääsee kärryille mitä muiden aiheesta kirjottavien elämään nykyään kuuluu.
Meillä alkoi kolmas ja viimeinen julkisen tarjoama icsi-hoito vihdoin viikko sitten. Reilu puoli vuotta joutu kaikkien ruuhkien ja naikkarin muuton takia odottelemaan, mut nyt siis vihdoin taas tositoimissa. Josko tää kirjottaminenkin ois nyt sitte vähän aktiivisempaa.
Nyt on siis viikon verran ollu käytössä Synarela ja vielä pari viikkoa tätä ennen kun päästään alottaa pistokset. vähän normaalia pidempi jakso sumuja ennen pistoksia, mut tällä varmistetaan, ettei itsenäisyyspäivä ja sitä seuraava viikonloppu hankaloita asioita.
Synarela on nyt ekan viikon käytön jälkeen alkanu aiheuttaa kuumia aaltoja. Ei vielä kovin paha, mut pahoin pelkään et ehtii tehä vielä kiusaa seuraavan parin viikon aikana.
Tällä kertaa pistoslääkkeenä on Gonal-f niinkuin ekallakin kerralla oli. Alotetaan 300 yksiköllä ja toivotaan toki, että se on sopiva annostus. Ekalla kerralla aloitettiin 150 yksiköllä joka nopeesti nostettiin tohon samaan 300 kun ei meinannu vastetta tulla. Silloin saatiin vaan viisi solua, mut toivottavasti nyt muutama enemmän.
Kirjottelen jossain kohtaa vielä kesän ja syksyn kuulumisia tarkemmin.
Viikonloppuja kaikille!
Meillä alkoi kolmas ja viimeinen julkisen tarjoama icsi-hoito vihdoin viikko sitten. Reilu puoli vuotta joutu kaikkien ruuhkien ja naikkarin muuton takia odottelemaan, mut nyt siis vihdoin taas tositoimissa. Josko tää kirjottaminenkin ois nyt sitte vähän aktiivisempaa.
Nyt on siis viikon verran ollu käytössä Synarela ja vielä pari viikkoa tätä ennen kun päästään alottaa pistokset. vähän normaalia pidempi jakso sumuja ennen pistoksia, mut tällä varmistetaan, ettei itsenäisyyspäivä ja sitä seuraava viikonloppu hankaloita asioita.
Synarela on nyt ekan viikon käytön jälkeen alkanu aiheuttaa kuumia aaltoja. Ei vielä kovin paha, mut pahoin pelkään et ehtii tehä vielä kiusaa seuraavan parin viikon aikana.
Tällä kertaa pistoslääkkeenä on Gonal-f niinkuin ekallakin kerralla oli. Alotetaan 300 yksiköllä ja toivotaan toki, että se on sopiva annostus. Ekalla kerralla aloitettiin 150 yksiköllä joka nopeesti nostettiin tohon samaan 300 kun ei meinannu vastetta tulla. Silloin saatiin vaan viisi solua, mut toivottavasti nyt muutama enemmän.
Kirjottelen jossain kohtaa vielä kesän ja syksyn kuulumisia tarkemmin.
Viikonloppuja kaikille!
perjantai 21. kesäkuuta 2019
Hyvää juhannusta!
Vähiin on jääny kirjottelu ja oikeestaan kaikki someen liittyvä viime aikoina. Vietin jo toukokuun lopussa kaks viikkoa lomaillen ja loput kesälomat on sitten lokakuun alussa. Loma teki hyvää ja sain aika hyvin nollattua ajatukset hoitojen suhteen. Syksyllä sitte jatketaan. Aikaisintaan viikolla 36 saa hoitoihin ilmottautua. Katotaan kuin kierrot osuu eli päästäänkö alottaa ennen lomaa vai vasta loman jälkeen. Tuolla lomalla on siis tarkotus lähteä viikoks ulkomaille niin voi vaikuttaa tai olla vaikuttamatta aloituksen ajankohtaan. Mut en vielä mieti sitä vaan yritän nauttia kesästä.
Tuo eka loman pätkä meni liki kokonaan mökillä ja siellä on tullu vietettyä kaikki yhteiset vapaat miehen kanssa nyt töiden lomassakin. Ollaan rakenneltu uutta ja paranneltu vanhaa.. Mukavuuksia ei oikeestaan oo ja tilaakin hyvin vähän, mut siellä pääsee ehkä just siks hyvin irti arjesta ja tekemistähän löytyy aina. Jossei muuta niin polttopuiden tekoa ja luonnossa liikkumista =)
Viiminen yövuoro menossa ja pääsen juhannuksen viettoon. Ja tietty mökille. Olin yllättynyt kun osu vapaa juhannus, mut ei toki haittaa yhtään. Sisaruksista osa on tulossa maisemiin myös joskaan ei siihen mein mökille ja iskä asuu siinä kiven heiton päässä joten seuraa löytyy miehen ja koirien lisäks ja varmasti mukavaa yhdessäoloa, ruokaa ja pelailua ainakin on ohjelmassa.
Hyvää juhannusta teille kaikille muillekin!!
Tuo eka loman pätkä meni liki kokonaan mökillä ja siellä on tullu vietettyä kaikki yhteiset vapaat miehen kanssa nyt töiden lomassakin. Ollaan rakenneltu uutta ja paranneltu vanhaa.. Mukavuuksia ei oikeestaan oo ja tilaakin hyvin vähän, mut siellä pääsee ehkä just siks hyvin irti arjesta ja tekemistähän löytyy aina. Jossei muuta niin polttopuiden tekoa ja luonnossa liikkumista =)
Viiminen yövuoro menossa ja pääsen juhannuksen viettoon. Ja tietty mökille. Olin yllättynyt kun osu vapaa juhannus, mut ei toki haittaa yhtään. Sisaruksista osa on tulossa maisemiin myös joskaan ei siihen mein mökille ja iskä asuu siinä kiven heiton päässä joten seuraa löytyy miehen ja koirien lisäks ja varmasti mukavaa yhdessäoloa, ruokaa ja pelailua ainakin on ohjelmassa.
Hyvää juhannusta teille kaikille muillekin!!
torstai 16. toukokuuta 2019
Mietteitä lapsettomien lauantaista ja äitienpäivästä
Pitkästä aikaa koneella.
Aloitetaan vaikka tuosta äitienpäivästä. Itse vietin sen liki koko sisaruskatraani kanssa ensin äitin luona ja siitä jatkettiin koko porukalla äitin äitille. Niin mukavaa kun olikin olla isolla porukalla koolla ja nähdä rakkaita ihmisiä niin kuitenkin päivä oli todella raskas.
Kuin korostaakseen omaa lapsettomuutta alkoi sunnuntai aamuna uusi kierto liki viikon etuajassa. Ei siis mikään paras aloitus päivälle.
Äitin luona kaikki oli vielä suhteellisen hyvin ja mieli yllättävän hyvä. Isoäidin luona alkoi sitten pikkuhiljaa ajatukset vaeltaa ja suru nostaa päätään. Siinä kun viimeisillään raskaana oleva sisko ja pari muuta siskoa alkoivat vitsailemaan raskauksista ja heitellä vitsillä mietteitä muiden sisarusten tulevista lapsista jne niin olo alkoi muuttua ahdistuneeksi.
Vaikka periaatteessa oli kiva nähdä isoäitiä pitkästä aikaa niin olin hyvilläni kun pikkuveljen piti päästä rautatieasemalle. Ilmoitin, että myö miehen kanssa voidaan viedä ja lähdetään samalla kotiin, kun koirat pitäisi kuitenkin pian viedä päivälenkille. Hyvä tekosyy vaikka toisaalta harmittaakin tällanen salailu. Harmitti myös tuo sisarusten vitsailu kipeestä asiasta varsinkin kun joku viikko takaperin puhuttiin aiheesta. Toisaalta mikäs mie oon heitä kieltämään vitsailua, mut toivois välillä enemmän ymmärrystä, kun he nyt kuitenkin on täysin tietoisia mein tilanteesta.
Lapsettomien lauantaita pohdin myös. On hyvä, että päivä on olemassa ja että asia tuon päivänkin kautta saa enemmän huomiota. Toisaalta oon miettinyt että onko sen pakko olla just tuolloin. Viikko tolkulla joka paikassa puhutaan tulevasta äitienpäivästä, on lehtijuttuja äideistä, äitiydestä, lapsista, lapsuusmuistoista jne. On mainoksia lahjoista jne.. Paljon siis kaikkea mahdollista joka muistuttaa lapsettomia omasta tilanteesta. Näiden ja äitienpäivän välissä on päivä lapsettomille. Tai toki on myös simpukka-viikko, mut kuitenkin.
Jotenkin itselleni tää aika on todella rankka ja välillä toivoisinkin, että simpukka-viikko ja lapsettomien lauantai ois joskus eri aikaan, jolloin se ehkä saisi myös enemmän huomiota. Toisaalta toki ymmärrän tän päivä valinnan, mut toisaalta voishan se sitte olla vaikka isänpäivän alla. Yhtä lailla lapsettomuus koskee monia miehiäkin.
Ei nyt tästä sen enempää. Kunhan pohdin ja siis ihan puhtaasti omista lähtökohdistani.
Aloitetaan vaikka tuosta äitienpäivästä. Itse vietin sen liki koko sisaruskatraani kanssa ensin äitin luona ja siitä jatkettiin koko porukalla äitin äitille. Niin mukavaa kun olikin olla isolla porukalla koolla ja nähdä rakkaita ihmisiä niin kuitenkin päivä oli todella raskas.
Kuin korostaakseen omaa lapsettomuutta alkoi sunnuntai aamuna uusi kierto liki viikon etuajassa. Ei siis mikään paras aloitus päivälle.
Äitin luona kaikki oli vielä suhteellisen hyvin ja mieli yllättävän hyvä. Isoäidin luona alkoi sitten pikkuhiljaa ajatukset vaeltaa ja suru nostaa päätään. Siinä kun viimeisillään raskaana oleva sisko ja pari muuta siskoa alkoivat vitsailemaan raskauksista ja heitellä vitsillä mietteitä muiden sisarusten tulevista lapsista jne niin olo alkoi muuttua ahdistuneeksi.
Vaikka periaatteessa oli kiva nähdä isoäitiä pitkästä aikaa niin olin hyvilläni kun pikkuveljen piti päästä rautatieasemalle. Ilmoitin, että myö miehen kanssa voidaan viedä ja lähdetään samalla kotiin, kun koirat pitäisi kuitenkin pian viedä päivälenkille. Hyvä tekosyy vaikka toisaalta harmittaakin tällanen salailu. Harmitti myös tuo sisarusten vitsailu kipeestä asiasta varsinkin kun joku viikko takaperin puhuttiin aiheesta. Toisaalta mikäs mie oon heitä kieltämään vitsailua, mut toivois välillä enemmän ymmärrystä, kun he nyt kuitenkin on täysin tietoisia mein tilanteesta.
Lapsettomien lauantaita pohdin myös. On hyvä, että päivä on olemassa ja että asia tuon päivänkin kautta saa enemmän huomiota. Toisaalta oon miettinyt että onko sen pakko olla just tuolloin. Viikko tolkulla joka paikassa puhutaan tulevasta äitienpäivästä, on lehtijuttuja äideistä, äitiydestä, lapsista, lapsuusmuistoista jne. On mainoksia lahjoista jne.. Paljon siis kaikkea mahdollista joka muistuttaa lapsettomia omasta tilanteesta. Näiden ja äitienpäivän välissä on päivä lapsettomille. Tai toki on myös simpukka-viikko, mut kuitenkin.
Jotenkin itselleni tää aika on todella rankka ja välillä toivoisinkin, että simpukka-viikko ja lapsettomien lauantai ois joskus eri aikaan, jolloin se ehkä saisi myös enemmän huomiota. Toisaalta toki ymmärrän tän päivä valinnan, mut toisaalta voishan se sitte olla vaikka isänpäivän alla. Yhtä lailla lapsettomuus koskee monia miehiäkin.
Ei nyt tästä sen enempää. Kunhan pohdin ja siis ihan puhtaasti omista lähtökohdistani.
lauantai 27. huhtikuuta 2019
Pitkä odotus edessä
Niinku otsikko sen kertookin niin pitkä odotus on edessä ennen seuraavaa hoitoa. Tiistaina sain viestin polilta jossa kerrottiin, että tällä kertaa joutuukin 2-3 kk jonottamaan. Kesäkuun kierrosta sais kyllä ilmottautu hoitoon, mutta kun on pitkällä kaavalla tehtävä hoito tulossa niin ei sitä ehdi ennen kesäsulkua tekemään. Samalla kerrottiin, että kesäsulku alkaa 15.7 ja on paljon normaalia pidempi eli päättyy vasta syyskuun alkupuolella uusiin tiloihin muuttamisen takia.
Aikasintaan siis joskus syyskuussa päästään kolmas hoito alottamaan jos silloin heti mahdutaan mukaan.
Ihan järkyttävä pettymys ja koko päivä menikin kyyneliä vuodattaessa. Ei ollu minkäänlaista intoa enää yrittää niissä fiiliksissä kirjotella tänne mitään eikä kyllä oikein mihinkään muuhunkaan.
Saatiin miehen kanssa sitten kuningasajatus, että jos saadaan miun pikkuveli lyhyellä varoitusajalla koiria vahtimaan niin lähetään käymään Tallinnassa kun itelläni oli pari vapaata ja miehellä lomaviikko menossa. Koirahomma järjesty ihan minimaalisella lahjomisella joten reissuun lähettiin keskiviikkona.
Yks yö siellä oltiin. Käveltiin ristiin rastiin, syötiin hyvin ja puhuttiin paljon. Vähän asiaa ja enemmän asian vierestä
Teki kyllä hyvää vaihtaa maisemaa ja saada sitäkin kautta vähän etäisyyttä kaikkeen.
Ei olla pahemmin päästy kahdestaan mihinkään koska noille koirille on hankala löytää hoitajaa ja kovin usein ei kehtaa veljeä häiritä asialla. Viimeks oltiin vuos sitte yks yö kahdestaan mökillä ja veli toi seuraavana päivänä koirat tullessaan.
Onneks on yks tuollanen koiravahti. Hyvin meille kelpaa koirienkin seura ja on oikeestaan aika outo olo, kun ei joku pyöri jaloissa tai kun ei tarviikaan aamulla herätä lenkille. Toisaalta ihan kiva välillä saada olla ihan kahdestaan näinkin ettei tarvii miettiä, että kumpi herää aamulla koirien kanssa tms.
Pari päivää kun tässä on saanu asioita sulateltua niin mieli alkaa olemaan kohtuullisen hyvä. Edelleen ärsyttää pitkä odotus, mut löytyy niitä hyviäkin puolia kun oikein kaivaa.
Kesällä voi sen kummempia miettimättä vapaapäivänä tai lomalla nauttia juoman tai kaks niin halutessaan.
Nyt ei tarvii miettiä, että pääsenkö lokakuun alussa Barcelonan reissulle, kun näillä näkymin en raskaana silloin ole jossei jotain super ihmeellistä tapahdu. Toki tuo reissu vi tarkottaa sitä, että hoito viivästyy sen takia vielä kuukauden verran lisää, mut jos kierrot menis tässä odoyellessa sopivasti niin ei välttämättä vaikuttais hoitoon. Mut siinä vaiheessa ei varmaan kuukauden odotus enää tuntuis missään joten tuota reissua en enää kuitenkaan peru.
Jotain kirjottelen varmaan tässä syksyä odotellessakin, mut voi olla ettei taas oo kovinkaan tiivis tahti. Riippuen varmaan kaikesta mitä tässä odotellessa tapahtuu.
Aikasintaan siis joskus syyskuussa päästään kolmas hoito alottamaan jos silloin heti mahdutaan mukaan.
Ihan järkyttävä pettymys ja koko päivä menikin kyyneliä vuodattaessa. Ei ollu minkäänlaista intoa enää yrittää niissä fiiliksissä kirjotella tänne mitään eikä kyllä oikein mihinkään muuhunkaan.
Saatiin miehen kanssa sitten kuningasajatus, että jos saadaan miun pikkuveli lyhyellä varoitusajalla koiria vahtimaan niin lähetään käymään Tallinnassa kun itelläni oli pari vapaata ja miehellä lomaviikko menossa. Koirahomma järjesty ihan minimaalisella lahjomisella joten reissuun lähettiin keskiviikkona.
Yks yö siellä oltiin. Käveltiin ristiin rastiin, syötiin hyvin ja puhuttiin paljon. Vähän asiaa ja enemmän asian vierestä
Teki kyllä hyvää vaihtaa maisemaa ja saada sitäkin kautta vähän etäisyyttä kaikkeen.
Ei olla pahemmin päästy kahdestaan mihinkään koska noille koirille on hankala löytää hoitajaa ja kovin usein ei kehtaa veljeä häiritä asialla. Viimeks oltiin vuos sitte yks yö kahdestaan mökillä ja veli toi seuraavana päivänä koirat tullessaan.
Onneks on yks tuollanen koiravahti. Hyvin meille kelpaa koirienkin seura ja on oikeestaan aika outo olo, kun ei joku pyöri jaloissa tai kun ei tarviikaan aamulla herätä lenkille. Toisaalta ihan kiva välillä saada olla ihan kahdestaan näinkin ettei tarvii miettiä, että kumpi herää aamulla koirien kanssa tms.
Pari päivää kun tässä on saanu asioita sulateltua niin mieli alkaa olemaan kohtuullisen hyvä. Edelleen ärsyttää pitkä odotus, mut löytyy niitä hyviäkin puolia kun oikein kaivaa.
Kesällä voi sen kummempia miettimättä vapaapäivänä tai lomalla nauttia juoman tai kaks niin halutessaan.
Nyt ei tarvii miettiä, että pääsenkö lokakuun alussa Barcelonan reissulle, kun näillä näkymin en raskaana silloin ole jossei jotain super ihmeellistä tapahdu. Toki tuo reissu vi tarkottaa sitä, että hoito viivästyy sen takia vielä kuukauden verran lisää, mut jos kierrot menis tässä odoyellessa sopivasti niin ei välttämättä vaikuttais hoitoon. Mut siinä vaiheessa ei varmaan kuukauden odotus enää tuntuis missään joten tuota reissua en enää kuitenkaan peru.
Jotain kirjottelen varmaan tässä syksyä odotellessakin, mut voi olla ettei taas oo kovinkaan tiivis tahti. Riippuen varmaan kaikesta mitä tässä odotellessa tapahtuu.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2019
Nega
Perjantaina oli siis testipäivä. Tein ekan testin kyllä jo keskiviikkona ja negaa siis näytti molemmat. Menkatkin alko perjantaina ni eipä ollu epäselvä tulos senkään suhteen.
Pettymys oli taas valtava ja oon tässä miettiny, että pitäiskö pitää pieni tauko ennen kolmatta icsi:ä vai jatkaa heti, jos siis tähän kiertoon saataisi se tehtyä. Jos ei tähän kiertoon päästä tekemään, nii kesäsulku sotkisi seuraavan yritysen.
Toisaalta tässä on matkalla ollu odottelua jo ihan tarpeeks ja pettymyksistä huolimatta tuntuu, että henkisellä puolella on vielä ihan hyvin voimavaroja jäljellä vaikka välillä melko alamaissa ollaankin.
Mietin myös, et en ehkä pienellä tauollakaan osaa olla miettimättä hoitoja ja laskematta päiviä seuraavaan hoitoon eli ei se ehkä auttaisi kuitenkaan.
Lugesteroneja lukuunottamatta ei oo kroppaakaan viimeaikoina rasitettu lääkkeillä kun pas:ien välissä on ollu välikierto ja ennen pas:ia myös. Ja kun nuo siirrotkin on ollu lääkkeettömiin kiertoihin, niin kroppa on päässy siinä mielessä helpolla.
Pari päivää tässä on vielä aikaa miettiä ennenkun ees tiedän millä ajatuksella poli on. Sen verran nää pääsiäisen pyhät sotkee, mut ehtiipähän pyöritellä asioiita rauhassa ni on ehkä omat mietteet selvillä sitte kun polin ehdotuksen tiedän.
Pettymys oli taas valtava ja oon tässä miettiny, että pitäiskö pitää pieni tauko ennen kolmatta icsi:ä vai jatkaa heti, jos siis tähän kiertoon saataisi se tehtyä. Jos ei tähän kiertoon päästä tekemään, nii kesäsulku sotkisi seuraavan yritysen.
Toisaalta tässä on matkalla ollu odottelua jo ihan tarpeeks ja pettymyksistä huolimatta tuntuu, että henkisellä puolella on vielä ihan hyvin voimavaroja jäljellä vaikka välillä melko alamaissa ollaankin.
Mietin myös, et en ehkä pienellä tauollakaan osaa olla miettimättä hoitoja ja laskematta päiviä seuraavaan hoitoon eli ei se ehkä auttaisi kuitenkaan.
Lugesteroneja lukuunottamatta ei oo kroppaakaan viimeaikoina rasitettu lääkkeillä kun pas:ien välissä on ollu välikierto ja ennen pas:ia myös. Ja kun nuo siirrotkin on ollu lääkkeettömiin kiertoihin, niin kroppa on päässy siinä mielessä helpolla.
Pari päivää tässä on vielä aikaa miettiä ennenkun ees tiedän millä ajatuksella poli on. Sen verran nää pääsiäisen pyhät sotkee, mut ehtiipähän pyöritellä asioiita rauhassa ni on ehkä omat mietteet selvillä sitte kun polin ehdotuksen tiedän.
tiistai 16. huhtikuuta 2019
Menkkajuilintaa..??
Eipä tainnu tääkään kerta tuoda toivottua lopputulosta. Alavatsaa ja alaselkää juilii siihen malliin, että ootan menkkoja alkavaks tänään tai viimeistään huomenna. Toki virallinen testipäivä ois vasta perjantaina, mut siinä kohtaa ois jo dpo 19.
Nyt siis dpo 16 eikä missään kohtaa oo ollu mitään oireita. Ei edes lugeista oo tullu mitään oireen tapaistakaan.
Testannu en vielä oo, kun ei oikein nyt satu työvuorot kohilleen. Nyt oli viiminen yövuoro ja vaikka ensin ajattelin, et yrittäisin malttaa perjantaihin asti jos ei vuoto ala, niin taidan kuitenkin testata jo huomenna. Perjantaina toki saa vasta ilmottaa tuloksen ja koska se on pitkä perjantai niin käsitellään sitte joskus pääsiäisen jälkeen. Eli siis silloin selviää, että voidaanko kolmas icsi-hoito alottaa jo tähän alkavaan kiertoon. Papereissa jo kuitenkin luki, että jos ei tästä raskaus ala niin kolmas hoito vielä saadaan.
Kovasti toivon, että se päästäis sitte alottaa heti, ettei vahingossakaan tuu kesän sulku sotkemaan ja sen myötä hoito siirry syksyyn.
Toki on se häviävän pieni mahdollisuus, että testiin piirtyis kaks viivaa, mut nyt en kyllä jaksa siihen uskoa. On jotenkin niin varma olo negasta kaikkien tuntemuksien suhteen. Toki kerrankin oisin enemmän ku tyytyväinen jos oon väärässä.
Huomennahan tuo varmaan sitte viimeistään selviää.
Nyt siis dpo 16 eikä missään kohtaa oo ollu mitään oireita. Ei edes lugeista oo tullu mitään oireen tapaistakaan.
Testannu en vielä oo, kun ei oikein nyt satu työvuorot kohilleen. Nyt oli viiminen yövuoro ja vaikka ensin ajattelin, et yrittäisin malttaa perjantaihin asti jos ei vuoto ala, niin taidan kuitenkin testata jo huomenna. Perjantaina toki saa vasta ilmottaa tuloksen ja koska se on pitkä perjantai niin käsitellään sitte joskus pääsiäisen jälkeen. Eli siis silloin selviää, että voidaanko kolmas icsi-hoito alottaa jo tähän alkavaan kiertoon. Papereissa jo kuitenkin luki, että jos ei tästä raskaus ala niin kolmas hoito vielä saadaan.
Kovasti toivon, että se päästäis sitte alottaa heti, ettei vahingossakaan tuu kesän sulku sotkemaan ja sen myötä hoito siirry syksyyn.
Toki on se häviävän pieni mahdollisuus, että testiin piirtyis kaks viivaa, mut nyt en kyllä jaksa siihen uskoa. On jotenkin niin varma olo negasta kaikkien tuntemuksien suhteen. Toki kerrankin oisin enemmän ku tyytyväinen jos oon väärässä.
Huomennahan tuo varmaan sitte viimeistään selviää.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2019
2 pas
Ei oo taas muka löytyny aikaa kirjottaa, mut laitetaan nyt edes jotain ylös.
Sain ku sainkin sunnuntaina plussan ovulaatiotestiin joten perjantaina oli toinen pas. Vähän ennakkoon jännitti limakalvn tilanne, kun kannasta huomasin joskus alkuviikosta, että oli melko ohut ollut vielä silloin ultratessa. Oliko muistaakseni 5.7mm. Pas:in yhteydessä tuo tilanne tarkistettiin ja oli kuulemma ihan hyvä. Joskin jäi itteäni häiritsemään kun meni ne lukemat ihan ohi ja kantan ei oo bielä mitään tuosta reissusta päivittynyt. Eihän sillä sinänsä mitään väliä ole kun kerran oli ihan hyvä, mut haluaisin vaan nyt syystä tai kymmenennestä (jota en oikein itekään tiedä) tietää.
Siirto meni siis ilman mitään ongelmia. Tai miulla meinas olla vaikeuksia ihan liian kovan pissahädän takia, mut muuten kaikki ok.
Virallinen testipäivä ois pitkänä perjantaina. Katotaan maltanko ihan sinne asti ootella. Se ois kyllä tavotteena, et jos ei vuoto aiemmin ala niin vasta silloin testaisin. Tuntuu taas jo tässä viheessa pitkältä tää odottaminen, mut onneks on melkosen tiivis työtahti niin on pakko ajatella välillä jotain muutakin.
Tällanen pikainen päivitys töiden lomassa. Josko taas saisin vähän ahkerammin päivitettyä kuulumisia jatkossa.
Sain ku sainkin sunnuntaina plussan ovulaatiotestiin joten perjantaina oli toinen pas. Vähän ennakkoon jännitti limakalvn tilanne, kun kannasta huomasin joskus alkuviikosta, että oli melko ohut ollut vielä silloin ultratessa. Oliko muistaakseni 5.7mm. Pas:in yhteydessä tuo tilanne tarkistettiin ja oli kuulemma ihan hyvä. Joskin jäi itteäni häiritsemään kun meni ne lukemat ihan ohi ja kantan ei oo bielä mitään tuosta reissusta päivittynyt. Eihän sillä sinänsä mitään väliä ole kun kerran oli ihan hyvä, mut haluaisin vaan nyt syystä tai kymmenennestä (jota en oikein itekään tiedä) tietää.
Siirto meni siis ilman mitään ongelmia. Tai miulla meinas olla vaikeuksia ihan liian kovan pissahädän takia, mut muuten kaikki ok.
Virallinen testipäivä ois pitkänä perjantaina. Katotaan maltanko ihan sinne asti ootella. Se ois kyllä tavotteena, et jos ei vuoto aiemmin ala niin vasta silloin testaisin. Tuntuu taas jo tässä viheessa pitkältä tää odottaminen, mut onneks on melkosen tiivis työtahti niin on pakko ajatella välillä jotain muutakin.
Tällanen pikainen päivitys töiden lomassa. Josko taas saisin vähän ahkerammin päivitettyä kuulumisia jatkossa.
perjantai 29. maaliskuuta 2019
utrassa taas käyty
Välillä taas tännekin jotain..
Eilen oli siis kontrolli-ultra. Yllättäen lääkäri oli taas reilusti myöhässä, mut yhellä hoitajalla ei ollu kiire ni jäikin seuraks istumaan ja tarinoimaan. Meni aika siinä tarinoidessa nopeesti.
Lääkärillä oli taas joku opiskelija kaverina. Alkaa tulla tavaks näköjään sekin. No eipä siinä mitään annoin sille luvan olla paikalla. Ei tuo sivusta kattominen niin häiritse.
Tällä kertaa löyty johtofollikin. Oli kuulemma 13mm. Jatkan siis oviksen metsästämistä. Kovasti toivon sitä plussaa sunnunt. Osuis parhaiten omiin aikatauluihin, koska silloin siirto olis perjantaina. Edellisen päivä ois hankala, kun oli töissä pakollinen koulutus. Toki sen vois sitte käydä joskkus myöhemminkin, mut tulis ihan hirveesti säätämistä siitä, ni toivottavasti ei siihen osuisi.
Muutenkin on ollu mukava viikko, joskin oon haalinu turhan paljon ohjelmaa aamuille, varsinkin kun oon koko viikon ollu yövuoroissa.
Maanantaina oli aamulla yks koulutus/perehdytys ja sitte vielä yövuoroon. Jostain syystä en saanu nukuttua yhtään iltapäivällä joten vähän meinas jo yöllä tuntua puuduttavalta kun olin kuitenkin heränny jo 6.30. Ja jottei tuo riittäis niin tiistaina suoraan töistä ajelin kaverin hiusmalliksi yhtä näyttötyötä varten. unet ennen seuraavaa yövuoroa jäi kolmeen ja puoleen tuntiin. Ei ihan fiksua.. Mut puolustukses pitää sanoa, että venähti tuo homma kun näyttöä vastaanottava opettaja oli liki tunnin myöhässä. Lopputulos on kuitenki ihan huippu ja nyt on kivasti kiharaa päässä ja oon tosi tyytyväinen. Nii ja ei ees väsyttäny enää aamulla ei kyllä oikeen iltapäivälläkään. Liekö yliväsymyksen puolella jo menty reilusti, kun niin hankalalta tuntu rauhottua saati nukahtaa.
Eilen sitte taas tosiaan suoraan töistä ultraan. Tai no pitihän siinä oottaan puoltoista tuntia ja sitte vähän ylimäärästäkin. Jotenkin nukkuminen tuottaa nyt haasteita ja sain kolmisen tuntia nukuttua. Onneks on viiminen yö tähän kohtaan vaikka yleensä mieluusti pidempiä putkia teenkin.
Nyt hetki vielä töitä ja sitte toivottavasti edes muutama tunti unta kun kotiin ehtii. Viikonloppu on pitkästä aikaa täysin vapaa suunnitelmista joten tulee varmaan otettua melko rennosti. Hengailua ja ulkoilua koirien kanssa. Toivottavasti sää suosii!
Eilen oli siis kontrolli-ultra. Yllättäen lääkäri oli taas reilusti myöhässä, mut yhellä hoitajalla ei ollu kiire ni jäikin seuraks istumaan ja tarinoimaan. Meni aika siinä tarinoidessa nopeesti.
Lääkärillä oli taas joku opiskelija kaverina. Alkaa tulla tavaks näköjään sekin. No eipä siinä mitään annoin sille luvan olla paikalla. Ei tuo sivusta kattominen niin häiritse.
Tällä kertaa löyty johtofollikin. Oli kuulemma 13mm. Jatkan siis oviksen metsästämistä. Kovasti toivon sitä plussaa sunnunt. Osuis parhaiten omiin aikatauluihin, koska silloin siirto olis perjantaina. Edellisen päivä ois hankala, kun oli töissä pakollinen koulutus. Toki sen vois sitte käydä joskkus myöhemminkin, mut tulis ihan hirveesti säätämistä siitä, ni toivottavasti ei siihen osuisi.
Muutenkin on ollu mukava viikko, joskin oon haalinu turhan paljon ohjelmaa aamuille, varsinkin kun oon koko viikon ollu yövuoroissa.
Maanantaina oli aamulla yks koulutus/perehdytys ja sitte vielä yövuoroon. Jostain syystä en saanu nukuttua yhtään iltapäivällä joten vähän meinas jo yöllä tuntua puuduttavalta kun olin kuitenkin heränny jo 6.30. Ja jottei tuo riittäis niin tiistaina suoraan töistä ajelin kaverin hiusmalliksi yhtä näyttötyötä varten. unet ennen seuraavaa yövuoroa jäi kolmeen ja puoleen tuntiin. Ei ihan fiksua.. Mut puolustukses pitää sanoa, että venähti tuo homma kun näyttöä vastaanottava opettaja oli liki tunnin myöhässä. Lopputulos on kuitenki ihan huippu ja nyt on kivasti kiharaa päässä ja oon tosi tyytyväinen. Nii ja ei ees väsyttäny enää aamulla ei kyllä oikeen iltapäivälläkään. Liekö yliväsymyksen puolella jo menty reilusti, kun niin hankalalta tuntu rauhottua saati nukahtaa.
Eilen sitte taas tosiaan suoraan töistä ultraan. Tai no pitihän siinä oottaan puoltoista tuntia ja sitte vähän ylimäärästäkin. Jotenkin nukkuminen tuottaa nyt haasteita ja sain kolmisen tuntia nukuttua. Onneks on viiminen yö tähän kohtaan vaikka yleensä mieluusti pidempiä putkia teenkin.
Nyt hetki vielä töitä ja sitte toivottavasti edes muutama tunti unta kun kotiin ehtii. Viikonloppu on pitkästä aikaa täysin vapaa suunnitelmista joten tulee varmaan otettua melko rennosti. Hengailua ja ulkoilua koirien kanssa. Toivottavasti sää suosii!
keskiviikko 20. maaliskuuta 2019
Uusi kierto (vihdoin)
Alkoihan se uusi kierto siis vihdoin. Muutama päivä normaalia myöhemmin, mut tuntu että olis ollu pidempikin odotus. Normaalisti kun kierto on pääsääntösesti kellontarkasti sen 28 päivää niin 4 päivää ylimäärästä odottelua meinas oikeesti käydä hermoille. Joskus harvoin on jotain heittoja ollu, mut viimeks inssien aikaan eli pari vuotta sitte ja silloinkin niin, että kierrot jäi lyhyiksi.
Samantien aamulla ilmottauduin digihoitopolun kautta hoitoon ja nopeesti tulikin viestiä takaisin, että mille päivälle pitää omalta polilta varailla aikaa ultraan. Olin jo varautunu roikkumaan polin linjoilla pitkään niinku yleensä, mut hyvä kun ehti kerran hälyttää ennenku sieltä vastattiin. Aika sovittiin ens viikon torstaille eli 28.3 klo 9.30. Joutuu taas ikävän kauan odottelee kaupungissa yövuoron loppumisen jälkeen, mut ei voi mitään.
Tänäänkin aamulla venähti kotimatka, kun auto hajos yllättäen. Kotiin oli vielä reilu 20km matkaa, kun yhtäkkiä lähti toisesta eturenkaasta pari pulttia irti ja sitä myötä rengas melkein irti. Hyvin tempas siinä auton oikeelle, mut onnistuin pitämään sen tiellä. Tai oikeestaan se kaarsi ku itestään liki kohdalla olleelle bussipysäkille. Aattelin ensin, että jos ei muuta hajonnu ni ei muuta kun tunkki esiin ja lainaan loppumatkaksi yhen pultin jostain muusta renkaasta. No muuten hyvä, mut aina mukana oleva rengasavain ei tällä kertaa ollutkaan mukana.
Siitä sitte soittoa autoliitolle jonka jäsenyyden mies houkutteli aikanaan lähinnä pitkän työmatkan takia hommaamaan. Kannatti!!
Sieltä tulikin pienen odottelun jälkeen kaveri apuun. vanne oli entinen, mut vararengas sentän oli itellä joten renkaanvaihto-operaation jälkeen pääsin hissukseen jatkamaan kotimatkaa. Viivästystä tuli kolmen vartin kotimatkaan liki 1.5h. Täksi yöksi lainasin miehen auton ja huomenna kun mies pääsee töistä niin viedään tuo miun auto korjaamolle näytille. Ei siellä vaikuttais mikään muu menneen rikki, mut haluun varmistaa, ett kaikki on kunnossa ennenkun mitään pidempää matkaa sillä ajan. Samalla pitää tietty ostaa uus vanne. Niitä löytyy samaisesta paikasta liki ilmaseks, kun on romuttamo siinä korjaamon yhteydessä. Samanlaista tuskin löytyy, mut hommaan kokonaan uudet sitte paremmalla ajalla. Pienen hetken voi ajella eriparisillakin.
Tällasta tänne. Vähän ylimäärästä jännitystä, mut onneks ei ollu paljoa vauhtia eikä käyny siis mitään pahempaa. Mikä lie etiäinen ollu kun päätin nelikaistasen tien sijaan ajella välillä kotiin vähän pienempää tietä pitkin :)
Samantien aamulla ilmottauduin digihoitopolun kautta hoitoon ja nopeesti tulikin viestiä takaisin, että mille päivälle pitää omalta polilta varailla aikaa ultraan. Olin jo varautunu roikkumaan polin linjoilla pitkään niinku yleensä, mut hyvä kun ehti kerran hälyttää ennenku sieltä vastattiin. Aika sovittiin ens viikon torstaille eli 28.3 klo 9.30. Joutuu taas ikävän kauan odottelee kaupungissa yövuoron loppumisen jälkeen, mut ei voi mitään.
Tänäänkin aamulla venähti kotimatka, kun auto hajos yllättäen. Kotiin oli vielä reilu 20km matkaa, kun yhtäkkiä lähti toisesta eturenkaasta pari pulttia irti ja sitä myötä rengas melkein irti. Hyvin tempas siinä auton oikeelle, mut onnistuin pitämään sen tiellä. Tai oikeestaan se kaarsi ku itestään liki kohdalla olleelle bussipysäkille. Aattelin ensin, että jos ei muuta hajonnu ni ei muuta kun tunkki esiin ja lainaan loppumatkaksi yhen pultin jostain muusta renkaasta. No muuten hyvä, mut aina mukana oleva rengasavain ei tällä kertaa ollutkaan mukana.
Siitä sitte soittoa autoliitolle jonka jäsenyyden mies houkutteli aikanaan lähinnä pitkän työmatkan takia hommaamaan. Kannatti!!
Sieltä tulikin pienen odottelun jälkeen kaveri apuun. vanne oli entinen, mut vararengas sentän oli itellä joten renkaanvaihto-operaation jälkeen pääsin hissukseen jatkamaan kotimatkaa. Viivästystä tuli kolmen vartin kotimatkaan liki 1.5h. Täksi yöksi lainasin miehen auton ja huomenna kun mies pääsee töistä niin viedään tuo miun auto korjaamolle näytille. Ei siellä vaikuttais mikään muu menneen rikki, mut haluun varmistaa, ett kaikki on kunnossa ennenkun mitään pidempää matkaa sillä ajan. Samalla pitää tietty ostaa uus vanne. Niitä löytyy samaisesta paikasta liki ilmaseks, kun on romuttamo siinä korjaamon yhteydessä. Samanlaista tuskin löytyy, mut hommaan kokonaan uudet sitte paremmalla ajalla. Pienen hetken voi ajella eriparisillakin.
Tällasta tänne. Vähän ylimäärästä jännitystä, mut onneks ei ollu paljoa vauhtia eikä käyny siis mitään pahempaa. Mikä lie etiäinen ollu kun päätin nelikaistasen tien sijaan ajella välillä kotiin vähän pienempää tietä pitkin :)
maanantai 11. maaliskuuta 2019
Odottavan aika on pitkä
Hrvoin tulee niitä hetkiä, kun ei millään meinaa malttaa odottaa seuraavan kierron alkua. No nyt sellanen kuitenkin on.
Viikonloppuna oli yhdet juhlat ja siellä tietenkin vieraiden joukossa kitettävä määrä eri ikäisiä lapsia ja jokunen raskaana oleva. Samaan aikaan oli pinnalla kateus noista raskausmahoista mut yllättävän kivuttomasti se puoli meni. Enemmänkin sydän suli niiden muutamien tosi pienten juhlavieraiden leikkimitä, ryömimistä ja jokellusta katsellessa ja kuunnellessa. Tuli tunne etten jaksa millään odottaa mein seuraavaa siirtoa.
Toivon todella ettei tää ovuloimaton kierto muilta osin poikkea siitä normaalista van ens viikonloppuna tää kierto ois taputeltu. Samoin toivot, että jos näin käy ni ovis osuu samoille päiville kun edellisessä siirrossa, koska pri päivää myöhemmin oleva ovis luultavasti tarkoittais, ettei siirtoon päästä. Silloin siis omat työkuviot ois esteenä. On sellanen koulutus jota ei mitenkään voi jättää välistä vaikka kuinka mieli tarpeen vaatiessa niin haluaisi.
Keskiviikkona olis pitkästä aikaa aika terapeutille. Viimeks ollaan nähty ihan tammikuun alussa joten on ihan kiva käydä pitkätä aikaa päivittää tilanne ja vaihtaa ajatuksia ulkopuolisen kanssa. Normaalisti nähdään noin kerran kuussa, mut viime kuu jäi välistä aikatauluongelmien takia. Mietin kyllä, et ehkä voitaisi näitä välejä pidentää vaikka kuuteen viikkoon, kun ihan kohtuullisesti sitä on nytkin pari k pärjännyt. Toisaalta joskus tapahtuu kuukaudessakin niin paljon, et meinaa väkisin aika loppua kesken kun nähdään vaikka sovitusti laittelenkin välillä s.postilla kuulumisia ettei se kaikki aika menis siihen, että päästään kartalle sen hetkisestä tilanteesta vaan ehditään oikeesti joihinkin aiheisiin paneutua kunnolla.
Toisaalta sitä varmaan pärjäisi ilman terapeuttiakin tai keskusteluapua saisi kunnan kautta kun ei tuo yksityinen psykoterapeutti se halvin vaihtoehto ole. Mut oon miettiny että kun vieraille on aina llu vaikee puhua ja luottaa niin en halua jollekin uudelle tyypille alkaa alusta asti asioita selittämään. Tän terapeutin kanssa on kuitenkin alotettu useempi vuosi sitten kun pääsin 2014 kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan. Tuntee miut ja miun historian varmaan kutakuinkin yhtähyvin kun mie ite. Kolme vuotta oli sitä kelan tukemaa ja sitten jatkettiin vielä reilu vuosi tosi tiiviisti, kun asiat jäi vähän kesken. Tuon jälkeen halusin siis vielä pitää tän tutun kontaktin hoitojen jatkuessa, kun oletus nyt kuitenkin oli että matkalla tulee pettymyksiä ja sellaisia tuntemuksia joista ois hyväkin jonkun kanssa välillä puhua. Siis jonkun muunkin kun läheisten.
Odottelen nyt siis ensin tuota keskiviikkoa ja sitte sitä viikonloppua tai uutta kiertoa ylipäänsä.
Viikonloppuna oli yhdet juhlat ja siellä tietenkin vieraiden joukossa kitettävä määrä eri ikäisiä lapsia ja jokunen raskaana oleva. Samaan aikaan oli pinnalla kateus noista raskausmahoista mut yllättävän kivuttomasti se puoli meni. Enemmänkin sydän suli niiden muutamien tosi pienten juhlavieraiden leikkimitä, ryömimistä ja jokellusta katsellessa ja kuunnellessa. Tuli tunne etten jaksa millään odottaa mein seuraavaa siirtoa.
Toivon todella ettei tää ovuloimaton kierto muilta osin poikkea siitä normaalista van ens viikonloppuna tää kierto ois taputeltu. Samoin toivot, että jos näin käy ni ovis osuu samoille päiville kun edellisessä siirrossa, koska pri päivää myöhemmin oleva ovis luultavasti tarkoittais, ettei siirtoon päästä. Silloin siis omat työkuviot ois esteenä. On sellanen koulutus jota ei mitenkään voi jättää välistä vaikka kuinka mieli tarpeen vaatiessa niin haluaisi.
Keskiviikkona olis pitkästä aikaa aika terapeutille. Viimeks ollaan nähty ihan tammikuun alussa joten on ihan kiva käydä pitkätä aikaa päivittää tilanne ja vaihtaa ajatuksia ulkopuolisen kanssa. Normaalisti nähdään noin kerran kuussa, mut viime kuu jäi välistä aikatauluongelmien takia. Mietin kyllä, et ehkä voitaisi näitä välejä pidentää vaikka kuuteen viikkoon, kun ihan kohtuullisesti sitä on nytkin pari k pärjännyt. Toisaalta joskus tapahtuu kuukaudessakin niin paljon, et meinaa väkisin aika loppua kesken kun nähdään vaikka sovitusti laittelenkin välillä s.postilla kuulumisia ettei se kaikki aika menis siihen, että päästään kartalle sen hetkisestä tilanteesta vaan ehditään oikeesti joihinkin aiheisiin paneutua kunnolla.
Toisaalta sitä varmaan pärjäisi ilman terapeuttiakin tai keskusteluapua saisi kunnan kautta kun ei tuo yksityinen psykoterapeutti se halvin vaihtoehto ole. Mut oon miettiny että kun vieraille on aina llu vaikee puhua ja luottaa niin en halua jollekin uudelle tyypille alkaa alusta asti asioita selittämään. Tän terapeutin kanssa on kuitenkin alotettu useempi vuosi sitten kun pääsin 2014 kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan. Tuntee miut ja miun historian varmaan kutakuinkin yhtähyvin kun mie ite. Kolme vuotta oli sitä kelan tukemaa ja sitten jatkettiin vielä reilu vuosi tosi tiiviisti, kun asiat jäi vähän kesken. Tuon jälkeen halusin siis vielä pitää tän tutun kontaktin hoitojen jatkuessa, kun oletus nyt kuitenkin oli että matkalla tulee pettymyksiä ja sellaisia tuntemuksia joista ois hyväkin jonkun kanssa välillä puhua. Siis jonkun muunkin kun läheisten.
Odottelen nyt siis ensin tuota keskiviikkoa ja sitte sitä viikonloppua tai uutta kiertoa ylipäänsä.
perjantai 1. maaliskuuta 2019
toisen pas:n suunnittelua
Naikkarilta tuli siis tuon negan ilmottamisen jälkeen viestiä että toinen pas voidaan tehdä heti tähän kiertoon. Ei siis pakollisia välikiertoja hidastamassa hommaa.
Kaikki nyt ei vaan menny ihan niinku toivottiin. Tiistaina oli kontrolli ja iso oli yllätys ja pettymys kun johtofollia ei löytynyt. Eipä siinä muuta kun kotiin oottelee jatko-ohjeita naikkarilta. Sieltä iltapäivällä soitettiin ja sanottiin, että perjantaille vois ottaa vielä toisen kontrollin, jos ois vaan pidempi kierto tulossa. Tai omalla kohalla kun on jo inssien ajalta kokemusta, että suhteellisen säännöllisellä kierrolla (pari tosi lyhyttä poikkeuksena) ne ovisplussat on tullu välillä kp 8-19.
Tänään kävin sitte uudestaan tarkistamassa tilanteen. Kp siis 14 eikä edelleenkään merkkiäkään johtofollista ja limiskin vain n. 5mm. Ei siis jatketa tän kierron seuraamista kun hyvin todennäköstä on, että on ovuloimaton kierto. Siirretään katseet seuraavaan kiertoon. Tarkooitus on edelleen yrittää luomukiertoon, joten toivotaa, että ei tuu samanlaista ylläriä kun nyt tuli.
Toisaalta tekee varmaan hyvää olla välillä hetki miettimättä hoitoja tai piinailuja, mut mieluusti tekisin sellaset päätökset ite enkä joutuis tällaiseen tilanteeseen pakon sanelemana. Vastahan meillä oli taukokierto tuoresiirron ja tuon ekan pas:n välissä. Ja kun ei näitä siirtoja muutenkaan oo kun kolme takan ni ei ois ehkä tauolle ollu siinä mielessäkään aihetta.
Mut eipä tälle minkään mahda. Koitetaan nyt nauttia pienestä piinattomasta hetkestä. Rentoutetaan pää ja kroppa seuraava kiertoa odotellessa ja lähdetään siihen positiivisin mielin.
Kaikki nyt ei vaan menny ihan niinku toivottiin. Tiistaina oli kontrolli ja iso oli yllätys ja pettymys kun johtofollia ei löytynyt. Eipä siinä muuta kun kotiin oottelee jatko-ohjeita naikkarilta. Sieltä iltapäivällä soitettiin ja sanottiin, että perjantaille vois ottaa vielä toisen kontrollin, jos ois vaan pidempi kierto tulossa. Tai omalla kohalla kun on jo inssien ajalta kokemusta, että suhteellisen säännöllisellä kierrolla (pari tosi lyhyttä poikkeuksena) ne ovisplussat on tullu välillä kp 8-19.
Tänään kävin sitte uudestaan tarkistamassa tilanteen. Kp siis 14 eikä edelleenkään merkkiäkään johtofollista ja limiskin vain n. 5mm. Ei siis jatketa tän kierron seuraamista kun hyvin todennäköstä on, että on ovuloimaton kierto. Siirretään katseet seuraavaan kiertoon. Tarkooitus on edelleen yrittää luomukiertoon, joten toivotaa, että ei tuu samanlaista ylläriä kun nyt tuli.
Toisaalta tekee varmaan hyvää olla välillä hetki miettimättä hoitoja tai piinailuja, mut mieluusti tekisin sellaset päätökset ite enkä joutuis tällaiseen tilanteeseen pakon sanelemana. Vastahan meillä oli taukokierto tuoresiirron ja tuon ekan pas:n välissä. Ja kun ei näitä siirtoja muutenkaan oo kun kolme takan ni ei ois ehkä tauolle ollu siinä mielessäkään aihetta.
Mut eipä tälle minkään mahda. Koitetaan nyt nauttia pienestä piinattomasta hetkestä. Rentoutetaan pää ja kroppa seuraava kiertoa odotellessa ja lähdetään siihen positiivisin mielin.
Nega.. taas
Jäi näköjään luonnoksiin tuo viesti vaikka mielestäni tän kyllä julkasin..
Ikävä kyllä omat tuntemukset pitivät paikkansa eikä vielä tästä kierrosta saatu raskautta alulle. Ilmoitin tilanteen polille ja päivän kahen sisällä varmaan tulee digihoitopolulle ohjeita jatkosta. Se yksi alkiohan meillä pakkasessa vielä odottaa.
Lähinnä siis odottelen tietoa siitä voidaanko pas yrittää tehdä jo tähän kiertoon vai tuleeko pakosta yksi välikierto. Toisaalta haluaisin kokeilla heti, mut toisaalta välikierto vois olla paikallaan. Pelottaa, ettei tuo toinenkaan huurunenä tuo toivottua tulosta ja joutuisi taas aloittamaan alusta. Tekis tavallaan mieli pitkittää siirtoa jonnekin hamaan tulevaisuuteen, ettei vahingossakaan tarvitse pettyä. Toisaalta haluan kuitenkin yrittää siirtoa heti kun mahdollista. Jos siirto tuo plussan ni mitäpä sitä viivyttelemään. Ja toisaalta jos ei tuo ja joudutaan alottaa alusta niin en halua tuhlata yhtään aikaa, kun ei tää kroppakaan tästä odottelemalla nuorru ja ala toimia paremmin. Taas niin ristiriitaisia mietteitä. Pettymyksiä pettymysten perän ja toisaalta uskoa, toivoa ja ehkä vähän luottoakin tulevaan..
Ainahan on toki mahdollista kesken hoidonkin tai siirtokierron ottaa aikalisä, jos siltä tuntuu, joten mitään lopullista päätöstä ei kuitenkaan tarvii just tänään tehdä. Mietteet voi taas olla ihan toisenlaiset kun on pienen hetken tätä pettymystä sulatellut. Katellaan mitä ehdotetaan ja mihin sitte päädytään.
Ikävä kyllä omat tuntemukset pitivät paikkansa eikä vielä tästä kierrosta saatu raskautta alulle. Ilmoitin tilanteen polille ja päivän kahen sisällä varmaan tulee digihoitopolulle ohjeita jatkosta. Se yksi alkiohan meillä pakkasessa vielä odottaa.
Lähinnä siis odottelen tietoa siitä voidaanko pas yrittää tehdä jo tähän kiertoon vai tuleeko pakosta yksi välikierto. Toisaalta haluaisin kokeilla heti, mut toisaalta välikierto vois olla paikallaan. Pelottaa, ettei tuo toinenkaan huurunenä tuo toivottua tulosta ja joutuisi taas aloittamaan alusta. Tekis tavallaan mieli pitkittää siirtoa jonnekin hamaan tulevaisuuteen, ettei vahingossakaan tarvitse pettyä. Toisaalta haluan kuitenkin yrittää siirtoa heti kun mahdollista. Jos siirto tuo plussan ni mitäpä sitä viivyttelemään. Ja toisaalta jos ei tuo ja joudutaan alottaa alusta niin en halua tuhlata yhtään aikaa, kun ei tää kroppakaan tästä odottelemalla nuorru ja ala toimia paremmin. Taas niin ristiriitaisia mietteitä. Pettymyksiä pettymysten perän ja toisaalta uskoa, toivoa ja ehkä vähän luottoakin tulevaan..
Ainahan on toki mahdollista kesken hoidonkin tai siirtokierron ottaa aikalisä, jos siltä tuntuu, joten mitään lopullista päätöstä ei kuitenkaan tarvii just tänään tehdä. Mietteet voi taas olla ihan toisenlaiset kun on pienen hetken tätä pettymystä sulatellut. Katellaan mitä ehdotetaan ja mihin sitte päädytään.
perjantai 15. helmikuuta 2019
Taas täällä
Tulikin pitkä tauko kirjottelusta. Otti yllättävän koville tuo joulukuun plussan muuttuminen pettymykseksi.
Sen jälkeen oli siis välikierto ja tammikuun lopussa alkaneeseen kiertoon tehtiin mein eka pas (pakastetun alkion siirto). Siinäkin oli tarpeeks jännäämistä, kun luonnon kiertoon tehtiin. Kaikeksi onneksi ovis osu oikeeseen aikaan siirron suhteen ja helmikuun neljäs päivä oli siis pas. Alkio oli selvinny sulatuksesta täydellisesti ja oli kuulemma muutenkin huippulaatuinen. Pakkaseen jäi kuulemma samanlainen alkio noin niinku lähtökohdiltaan. Virallinen testipäivä olis tulevana maanantaina eli 18 päivä, mut eipä ole luottoa plussaan.
Testannu en oo, mut minkäänlaisia oireita ei ole. Sekään ei tietty vielä mitään tarkoita, mut ei jotenkin tunnu siltä, että tästä tärppi tulis.
Katotaan maltanko maanantaihin oottaa testin kanssa. Luultavasti testailen viikonloppuna jo, ettei tarvii maanantaina lähtee töihin niin huonoilla fiiliksillä.
Tällanen pikainen tilannetiedotus vaan tällä kertaa. Yritän kuitenkin taas aktivoitua tän suhteen, että tulis välillä jotain fiksumpaakin tekstiä.
Sen jälkeen oli siis välikierto ja tammikuun lopussa alkaneeseen kiertoon tehtiin mein eka pas (pakastetun alkion siirto). Siinäkin oli tarpeeks jännäämistä, kun luonnon kiertoon tehtiin. Kaikeksi onneksi ovis osu oikeeseen aikaan siirron suhteen ja helmikuun neljäs päivä oli siis pas. Alkio oli selvinny sulatuksesta täydellisesti ja oli kuulemma muutenkin huippulaatuinen. Pakkaseen jäi kuulemma samanlainen alkio noin niinku lähtökohdiltaan. Virallinen testipäivä olis tulevana maanantaina eli 18 päivä, mut eipä ole luottoa plussaan.
Testannu en oo, mut minkäänlaisia oireita ei ole. Sekään ei tietty vielä mitään tarkoita, mut ei jotenkin tunnu siltä, että tästä tärppi tulis.
Katotaan maltanko maanantaihin oottaa testin kanssa. Luultavasti testailen viikonloppuna jo, ettei tarvii maanantaina lähtee töihin niin huonoilla fiiliksillä.
Tällanen pikainen tilannetiedotus vaan tällä kertaa. Yritän kuitenkin taas aktivoitua tän suhteen, että tulis välillä jotain fiksumpaakin tekstiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)