Ei oo taas muka ollu aikaa niin, et ois ehtiny koneelle. Eipä kyllä oo hirveesti koirjotettavakan. Sumuttekut menee omalla painollaan. Ainut mikä ärsyttää on herätä aamulla seiskalta sen takia. Uni maistuis yleensä hyvin vielä siihen aikaan aamusta. Mut toi pikainen pyrähdys ylhäällä venyy yleensä, kun pitää samalla rapsuttaa koiria ja kuunnella vielä makkariin pujahtamisen jälkeen hetki niiden temuamista ennenku nekin malttaa jatkaa uniaan. Sitte saakin vielä hetken ootella, että saa uudestaan unen päästä kiinni. Mut kaipa siihenkin on jo jotenkin tottunu.
Seuraava ultra- ja lääkärikäynti ois 15 päivä ja oletettavasti silloin alkaa myös pistokset. Kattelin just työvuoroja niin ei taida tällä kertaa osua yhteenkään pistospäivään sellasta työvuoroa, että joutuis pakoilemaan muita työntekijöitä pistoksen aikana. Pari kertaa joudun kyllä töissä pistämään, mut ne vuorot on selasessa kohteessa, jossa työskenteen yksin. Joku pistos/irrotuspiikki osuu kyllä päällekäin yhen menon/vapaaehtoishomman kanssa, mut se pitää sitte kikkailla tai vaan suosiolla kertoa yhelle tai ehkä kahelle tyypille missä mennään.
Työvuorojen ja ultrien ajankohtien kanssa piti kyllä vähän kikkailla. Onneks osan noista päivistä ja kellonajoista tiesin ennakkoon, ni pystyin listantekijälle imottamaan, että huomioi ne työvuoroja suunnitellessa. Yks kontrolliaikahan sieltä alunperin puuttu, mut sekin osuu onnes vapaapäivälle.
Pientä lisäjärjestelyä aiheuttikin sitte ilmotus, että tohon diabetekseen liittyen miulla ois silmänpohjakuvaus 21 päivä. Ja tietty liki keskellä päivää. Ja tokihan miulla ois silloin töitä 6-18 eri paikkakunnalla. Senkin sain kyllä onneks suht kivuttomasti järjesteltyä, kun työkaveri suostu vuoronvaihtoon. Ainakin tuolla viikolla saa ravata lääkärissä, kun on kaks verikoetta ja ultraa ja tuo kuvaus...
Muuten menee ihan mukavasti. Pahimmat kuumat aallot on vähän helpottanu ja muita oireita ei kai oo tullu. Nyt on kyllä alkuviikon hierojalla käynnistä huolimatta kolmatta päivää koko yläkroppa totaalisen solmussa ja hetkittäin pimenee silmissä ja heittää päässä ihan huolella. Oon kiltisti kitunu töissä vaikka muutamaan kertaan on joutunu pitää kiinni milloin seinästä milloin tuoleista tai jostain muusta. Tänään on ollu jo ihan vähän parempi. Alkuviikosta pitää varmaan soitella hierojalle jos sillä ois aikaa joku päivä jotain tehä tai sitte vaihtoehtosesti parille muulle tutulle, jotka vois luultavasti jeesiä. Mut kidutaan vielä tää ja seuraava yö töissä ensin. Maanantaina ois tarkotus nähä pitkästä aikaa S, mut jos ei tää kroppa tästä tokeennu niin en taida uskaltaa sen luo lähteä ajelemaa tai ainakaan koirien kanssa lenkille vaikkei nuo huippaushetket oo pitkiä ollutkaan. Mut katotaan miltä maanantaina tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymyksiä, mielipiteitä, omia kokemuksia, risuja ja ruusuja. Kaikki asialliset kommentit otetaan ilolla vastaan.