perjantainen punktio

Punktiopäivän tarinointia..

Yön vietin siis töissä.. Ei ehkä se paras vaihtoehto, mut minkäs teet..
Toisaalta luulen etten ois kotona juurikaan paremmin nukkunu..
Ja vaikka yöllä pariin kertaan kävikin jännittää ja kaikki maholliset
kauhuskenaariot pyöri päässä, ni valtaosan ajasta pystyin olee liiemmin
tulevaa miettimättä.

Töistä kun pääsin kotiin, ni oli tunnin verran aikaa ihmetellä ennen
lähtöä. Aika meinas käydä pitkäks ja vähän hoputtelinkin miestä, että lähetään
jo ja juodaan aamukahvit matkalla, kun itekin sain vielä juoda maks 2 desiä
teetä, mustaa kahvia, vettä tai mehua. Syöminenhän piti lopettaa jo
kahdelta.

Alkumatkasta siis "kahviteltiin" siskoa ja siskontyttöä odotellessa. Matkalla jo
mietittiin, että oisko pitäny varmuudeks soittaa siskolle , et se on
hereillä, mutta kun näky whats apissa, että se oli siellä pyörähtäny just
ennen seiskaa ni jätin soittamatta. Just ennen puol kasia se sitte soitti,
et on myöhässä, kun oli nukahtanu uudestaan, mut ovat jo matkalla..

Aiataulu oli mein ohtaamispaikasta lähdettäessä melko tiukka ja vaikka sisko ehkä 

vähän reippaamin ajelikin, ni se puotti meit naikkarin eteen viis minsaa ennen
mein aikaa.. Meinas vähän matkalla paniikki iskeä.. Iteku oon yleensä jopa
liian aikasin joka paikassa, ni viel enemmän meinas ahdistaa noin
riskiaikataululla olo...

Seuraava hämmennys oli, kun mein aika oli siis 9.30, ni kun paikalle
päästiin, ni ilmotettiin, et ollaan kuudensia ja viimisiä jonossa, eli mein
punktio on 11-12 riippuen miten edellisillä kestää.. Vähän sotki
aikatauluja kun alunperin oli ilmotettu, että kolme tuntia menee.. No meni
vaan tunti pidempään lopulta.

No kuitenkin. Paikalle kun päästiin niin mies meni hoitaamaan oman osansa ja
miut ohjattiin seurantahuoneeseen, jonne mies tulee kun on valmis.

Siellä oli sitte pieni verhoilla eristetty yksiö jokaiselle kuudelle
parille. Ensin pikku haastattelu eli tiedot kohdilleen ja sitte vaatteiden
vaihtoon. Täytyy sanoo, et nuo sairaalavatteet ei oo ne kaikkein
ihanimmat. Mein versio siis selästä avoin kaapu ja toki aamutakki, jotta ei
tarvii takamus vilkkuen liikkua. Vihaan myös noita sairaalasukkia. No mut
kuitenki.

Siinä vuoroa odotellessa sai  hyvän jalkahieronnan mieheltä ja aika sinänsä
kulki jotenkuten eteenpäin. Tunti ennen mein vuoroa sain kanyylin ja ekat
rauhottavat ja särkylääkkeet. Propsit hoitsulle joka sai kanyylin ekalla
yrittämällä paikalleen, vaikka kiroskin kun miun suonet on kovin pienet =)

Punktio meni ihan sujuvasti. Tekis mieli sanoo, et muistan kaiken, mut
parissa kohtaa tais mennä jotain ohi. Porukkaa oli siinä huoneessa pilvin
pimein. Tärkeimmät rekistöröin kuitenki. Eli sen, että oikeelta saatiin
neljästä follista kuitenkin viis solua. Negatiivistakin koettiin, kun
vasen puoli jäi punktioimatta kokonaan. Oli niin pahasti suolien takana
piilossa, että ois ollu liian iso riski lähtee yrittää. Tässä kohtaa sitä
yritti kaks eri hoitsua painaa mahan päältä edes johonkin suuntaan ja
pyydettiin viel toinen lääkärikin paikalle, jos ois keksiny jotain.
Lopulta kaikki kolme yritti eri suunnista runnoa, mut totesivat, et ei se
liiku mihinkän.. Ja sen et miulla on vatsalihakset jotka viimisimpänä
blokkas yrityksen.. Ei siellä ois toki ollu ku yks, ehkä kaks solua, mut
harmittaa silti kun nekin ois ollu tärkeitä.

Punktion jälkeen sitte suunta takasin seurantahuoneeseen. Perusmittauksia
aina välillä ja puolen tunnin odotteun jälkeen sai kevyen välipalan.
Jugurtin, lasin mustikkakeittoa ja lasin mehua. Tästä eteenpäin sai myös
juoda ja saipa mies hakea miulle myös kupin kahvia. Pakollinen kahen tunnin
tarkkailu ja jos kotituskriteerit täyttyy, ni sitte kotiin. En tarkemmin
kyselly kriteereitä, mut tais olla ne perinteiset, et pitää pystyä jotain
syömään ja vessakäynti. No ei ongelmaa kummassakaan ja viiminen vartti
vaan kytättiin hoitsun kanssa kelloa, että se pakollinen kaks tuntia on
täynnä.

Saikkua ois alunperin ollu vaan kaks päivää, mut kiltisti nuo kirjotti
vielä sunnuntainkin, kun kerroin työn luonteesta ja kuin hankalaa on
äkkiseltään vuoroja järjesää. Ehkä vähän vaikutti sekin ku nuo ties, et on
jo yön valvonu ja sama valvominen ois eessä ennen siirtoa.. Lääkäri totes
vaan kysyessäni, et toki kirjottaa, kun pitäis levätäkin ja tuon yön ja
päivän valvomisten jälkeen vielä enemmän.

Kotiinlähtöohjeet oli, et ota iisisti, älä tee mitään ja syö herkkuja.
Oikeesti siis ei saa tehä juur mitään. Kävellä saa mut ei niin, et vois ees 

kunnolla koirien kanssa lenkille lähteä. Ei toki oo tehny mielikään. Kipuja ei 

hirveesti oo, mut sen verran, et välillä vihloo pirusti, pientä 

paineentunnetta ja pakotusta on liki kokoajan ja kävellä voi maks 50m ja 

sitte alkaa koskemaan. Ei paha kuitenkaan ja eilisen jälkeen ei oo 

särkyläkkeitä tarvinnu. Eilenki kotimatkalla yks panadol ja varuiks yöks toinen.

Aika meinaa käydä pitkäks, kun ei oikein oo tekemistä. Ja epätietoisuus
ärsyttää.. Tonne omalle hoitopolulle pitäis päivittyä tietoa mein solujen
tilanteesta, mut eipä oo viel mitään päivittyny. Sen verran tilanne eilen
muuttu, että miehen tuotokset ei ollu ihan toivotulla tasolla ja ivf:n
sijaan kaikille mahollisesti kypsille soluille tehdään icsi. Eli siis
otetaan yks siittiö ja tuikataan se neulalla suoraan munasolun sisään. Ei
siis laiteta maljalle ja anneta kavereiden kokeilla, josko niillä
synkkais.. Toivottavasti nuo on nyt löytäny täydellisesti toisilleen
sopivat kaverukset, niin alkavat ehkä kehittyäkin..

Jos ees joku noista oikeesti hedelmöittyy ja jatkaa kehitystä, niin
maanantaina ois sitte 14.30 aika siirtoon. Siinäkin mielessä ärsyttää kun
ei tota tietoa oo tullu. Arkena vois soittaa ja kysyä.. Toisaalta pitäis
kai sanoa kaikille, että älkää soittako miulle pariin päivään. Joka
puhelua pelästyy, kun maanantaina tulee soittoa, jos ei siirtoon
päästäkään. Joka soitto voi siis tarkottaa, et pieleen meni älä tuu tai jos
oot jo tulossa ni käänny ympäri.

Meinasin ensin mennä toiselle siskolle jo sunnuntaina, mut koska toi siirto on noin
myöhään, ni nukun mieluummin omassa sängyssä, kun ei tarvii kukonlaulun
aikaa kuitenkaan liikkeelle lähteä. Siskon kanssa toki sovittiin, et meen
niille jo puolilta päivin, ni ehtitään hetki vaihtaa rauhassa muitakin
kuulumisia. Sekin on kahen viikon päästä lähössä taas reissuun kolmeks
kuukaudeks työharjottelun varjolla, ni kiva nähä senkin takia.. Ja toki myös 

siks, et se suostuu tulemaan odotushuoneeseen pitää seuraa ennen siirtoa =)

Tässä varmaan olennaisimmat..

Nii tai pitää viel sanoo, et nuo perjantain valvomiset.. Kotiin kun
päästiin ni olin valvonu 25 h. ja oikeestaan missään kohtaa ei edes
väsyttäny, vaikka autossa jouduinkin vaan istuu kyydissä jne. Kai sitä oli
vaan ihan pirusti kierroksia koneessa vaikkei hirveesti jännittänytkään.
Kotona sitte vajaan kahen tunnin päikkärit. Nukahin kuitenki suht
helposti. Mut sitte meni taas kevyesti kahteen, kun ei saanu unta.. Mut
kohtuu hyvät yöunet sai kuitenkin, vaikka kivut varsinki aamuyöstä sitte
hetkittäin vaivaskin..