Tää viikko siis alko hoitojen osalta maanantaina verikokeilla ja ultralla. Pientä positiivista, et kun edellisessä ultrassa näky oikealla puolella yks kasvamaan lähteny folli, niin nyt oikealla oli kolma ja vasemmalla yks. Ei noilla määrillä nyt juhlimaan pääse, mut neljä on toki parempi ku yks.
Maanantain käynnin oli tarkotus olla punktionajoituskäynti, mut eipäs ollutkaan. Sen verran pieniä nuo vielä olivat, että Helsingistä ilmoittivat varanneensa miulle keskiviikolle ylimääräsen ultran. Tuolla ultralla sitten päätetään, että onko punktio perjantaina vai vasta seuraavana maanantaina.
Keskiviikkona suuntasin siis taas polille. Aina pitää jotain mennä pieleen.. Yheksältä oli aika ja 9.20 kävi hoitaja sanomassa, että ultra-laite jo saatiin (heillä siis ruuhkaa ja kaikki kolme normaalisti käytössä olevaa laitetta/hoitohuonetta oli varattuna koko päiväksi), mutta lääkäri jolle miulla on aika ei oo paikalla. On luultavasti osastolla ja koittavat mahdollisimman nopeasti tavoittaa. Just ennen kymmentä ilmaantu sitte lääkäri. Kovasti tuo pahoitteli, että ei ollu hänelle tieto menny tosta ylimääräsestä käynnistä ja oli ollut osaston kokouksessa. No eipä tuolle mitään voi ja ei miun aailma toki tuohon odotteluun kaatunu.
Edelleen siellä ne neljä follia näkyi ja molemmilla puolilla yks pieni. Ne ei toki ehtis luultavasti mukaan vaikka punktio ois vasta maanantaina.
Keskiviikko iltapäivästä ain sitte taas puhelun Helsingistä. Punktio perjantaina. Gonal-F loppuu, illalla vielä synarela ja 22.00 Pregnyl. Torstai sitte lääkkeetön päivä ja perjantaina se punktio.
Sitte soittoa töihin, että viikonloppuna mie en töihin kykene. Tänään torstaina vielä meen yövuoroon ja tosi pirteenä huomenna suoraan töistä suunta kohti Helsinkiä.
Mihen lisäks saadaan matkaseuraa miun kaksossiskosta ja siskontytöstä, kun likalla on aika lastenklinikalle melkein samaan aikaan ku meillä on aika naikkarille. Ei tarvii ajella peräkkäin =)
Meillä toki menee oletettavasti pidempään, mutta sisko lupas keksiä heille tekemistä pariks tunniks, ni toki miulle tää järjestely kelpaa.
Keskiviikkona oli vielä aika terapeutille ja yllättäen ei paljon muusta puhuttu, kun tästä hoitokierrosta. Eka kerta kun nähtiin sumujen alottamisen jälkeen. Olin mie s.postia laitellu, niin terapeutti oli suhteellisen hyvin kartalla kaikesta paitsi tän viikon tapahtumista. Juteltiin tunteista joita on tän hoidon aikana ollu laidasta laitaan ja toki tulevasta. Mitkä on mahollisuudet mihinkin suuntaan ja mitä ajatuksia ja tunteita se herättää. Oli kiva päästä taas jonkun ulkopuolisen kanssa jauhamaan. On se ihan erilaista kuitenkin, kun noiden läheisten kanssa puhuminen. Toki läheiset on tärkee ja iso juttu ja aina tarvittaessa saa jonkun kiinni ja tsemppausta. Välillä vaan tarvii jonkun muun juttukaveriks. Jonku joka ei oo samalla tavalla tunteella mukana menossa.
No jokohan tässä ois taas ne olennaisimmat tapahtumat. Huomenna sitte tarinaa punktiosta, jos jaksan kirjottaa, mut viikonlopun aikana kuitenkin. Jännittää jo aika reippaasti, mut eiköhän tästä taas selvitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymyksiä, mielipiteitä, omia kokemuksia, risuja ja ruusuja. Kaikki asialliset kommentit otetaan ilolla vastaan.