Eka pistos

Taas pientä kartotusta.. Taitaa liki täysin liittyä hoitoihin..
Pääsääntösesti omiin, mut vähän yhteen liiankin sitkeeseen pieneen
sissiin.

Omista kuvioista alotan..

Pkkuhiljaa alkaa sivuvaikutukset tuntumaan.. Pirun kuumat aallot..
Tietääpähän mitä ootella sitte tavallan tahdostariippumatta jokusen vuoden
päästä..

Perjantaina oli aika labraan jossa tsekattiin estrogeenit ja sen jälkeen
aika lekurille, jossa tarkotus lähinnä vaan ultrata munasarjat ja varmistaa, 

että synarela on tehny tehtävänsä.
Tohon jälkimmäiseen oli varattu vartti, mut komeesti yli tuplattiin se.
Oli joku vasta erikoistuva lääkäri ja sitkee kun mikä. Ihan mukava tyyppi
siis ja kerto kyllä kokoajan missä mennään ja kyseli, et onko miulla kaikki
okei. Tilanne siis oli se, että millään ei meinannu toi vasen munasarja
löytyä. Reilun vartin tuo omineen etsi ja sitte pyys kyllä apuja
kokeneemmalta kaverilta. No ei sekään oikein auttanu ja lopulta siellä oli
kolme gyneä ettimässä ja löytyhän se sieltä. Oli vaan harvinaisen hyvin
yrittäny piiloutua, mut ei ollu kokonaan hävinny.

Tilanne oli niinku pitikin. Tuo normaalisti parin minsan homma vei
kuitenkin sen liki puol tuntia ja ehti kyllä monet hengitysharjotukset
käydä läpi, vaikka tohon kai alkaakin olee sen verran tottunu, et ihan
kauheen pahalta ei missään kohtaa tuntunu.

Tuon jälkeen sitte hetki ooteltiin, et päästiin hoitsun luo pistosoppiin.
Lähinnä käytiin tuo esitäytetyn kynän toimintamalli läpi ja kerran sai
kokeillakin, mut tyynyyn. Ei siis sitä pistämistä ikäänku oikeesti
kuitenkaan.

Tossa hoitsun kanssa puhuessa kävi ilmmi, että on kahta tietoa pistosten
alottamisen ajankohdasta. Miun papereissa oli perjantaille laitettu
alotus, mut jossain toisessa paperissa vasta lauantai. Polilta laittoivat
sitten kyselyä hesaan ja niin, et sieltä oku soittaa miulle ja kertoo kuin
edetään. Sain myös tuon yhen hoitajan oman numeron, et jos ei kahteen
mennessä hesasta mitään kuulu, ni saan soittaa sille ja se selvittää.

Yhen korvilla sain sitte soiton ja varmistuksen, että lauantaina alkaa.
Oisin kovasti toivonu, että ois alkanu jo perjantaina, koska silloin oisin
saanu ekan piston tehä kotona. Pistot siis iltaisin.
No ei siinä mitään.

Tänään (tai eilen jos kelloa kattoo) töissä siis eka kerta. Onneks oli
hiljasta ja kun olin ennakkoon päättäny et 20.30 on jatkossakin aika
passeli aika jos ei mitään ylläreitä tapahu, ni sillä mentiin. Pari
tuntia aiemmin alko olee jo tosi levoton ja jännittyny olo (tai toisaalta
jo muutama päivä ollu sellasta, mut ei tossa määrin). Just ennen puolta
tuli sopiva hetki, kun vaan yks ohjaaja oli paikalla. Sanoin ihan suoraan,
et miun pitää mennä ottaa lääke ja se voi hetken kestää, kun joudun ekaa
kertaa ikinä itteeni jotain pistämään. Oon kyl puhelimen ja virven päässä
ja jos ei varttiin mitään kuulu, ni tuu kurkkaamaan. Olin jo tarvittaessa
varautunu kertoo mikä lääke tms, mut niinku oletinkin, ni tuo ymmärs olla
kysymättä. Toivotti vaan tsempit ja lupas tulla tarvittaessa ettimään =)

Siinä sitte pistoa valmistellessa sain jotenki hengittämälä hillittyä
käsien tärinää niin, et ylipäänsä sain sen neulan paikalleen. Ja kun olin
muuten valmis, ni toisaalta se pistäminenkin meni yllättävän jees.. Vähän
piti varmistella, kun en siinä paniikissa tietenkään muistanu sitä kynää
jättää niin, et oisin voinu varmistua siitä, et koko määrä on pistetty, mut
varuiks sitte oottelin vähän pidempään ennenku neulan kiskoin pois. Sinänsä
siis ihan hyvä suoritus.. Tän jälkeen ne kädet sitte vatkaskin ihan
hulluna ja istuskelin kymmenen minsaa aloillani, kun en uskaltanu tuolilta
nousta. Mut täytyy sanoo, et oon aika pirun ylpee itestäni.. Onnistuin ja
myös niin, ettei tullu tehtyä sitä, et ois muuten valmiina ollessa tullu
jäätyä pähkäillemään, et tuikkanko nyt vai kohta. Se meni sitte aika
nopeesti. Ja just silllä ajatuksella, et ei mietitä vaan se on tehtävä nyt
ja heti!

Loppuun vielä sen verran, et tuo toinen asia joka on mielessä viimepäivät 

pyöriny, ni on siskontytön leikkaus. Ei onneks mikään kuolemanvakava 

tilanne, mut  senverran iso juttu kuitenkin, että riskit on olemassa, 

niinku toki aina kaikissa  leikkauksissa. Muuten kaikki on menny sielläkin 

hyvin, mut oli epiduraalikanyyli  tukkeutunu ja kivut on likalla sen 

mukaiset. Ei yhtään kiva kun ei oo mahiksia just nyt laittaa uutta, kun 

anestesialääkäri puuttuu. Ja ikävä kyllä, niin tuo muksu on liiankin sitkee 

sissi. Pyytelee anteeks ku haluis olla kiltti jne.. Ei kenenkää 

eskari-ikäisen pitäis tollasta miettiä. Vaikka kuin on vanhemmat ja hoitajat 

yrittäny selittää, et pitää sanoo jos yhtään sattuu, ni silti muksu miettii, 

et on tuhma jos valittaa.. Toivottavasti kipulääkkeet alkaa siellä tehoamaan. 

Ja kiitokset tälle muksulle, kun sai kyllä nuo omat murheet ja panikoimiset 

varmaan ihan toisen merkityksen ja pienemmän pinoarvon omassa päässä. 

Jos sie kärsit siellä kivuista ja kestät sen liiankin hyvin, ni kyllä mie 

perskule yhen neulanpiston kestän <3 <3