Epäilen, että en ole ainoa, joka välillä tuntee syvää surua ja halua piiloutua, sulkeutua ja vetäytyä mahdollisimman kauas niistä joilla on lapsia tai jotka sellaista odottavat.
Toki ymmärrän, että itse olen sen ikäinen, että on täysin ymmärrettävää, jos perhe-, ystävä- ja kaveripiiristä kantautuu vauvauutisia. Joskus pystyn olemaan vilpittömästi onnellinen näitä kuullessani. Välillä tekisi vain mieli romahtaa. Yleensä jotain näiden väliltä.
En juurikaan ole tietoisesti vältellyt tilanteita, joissa olen lasten kanssa tekemisissä ja pääsääntöisesti nautin niistä hetkistä. Toki välillä tuntuu pahalta, varsinkin, jos on hetkeä aiemmin itse tuijottanut testiä, joka ilmoittaa ei raskaana.
Pahimpia ovat tilanteet, kun joku kysyy meidän lapsi-tilanteesta. Sukulaiset, puolitutut tai työkaverit saattavat kysyä, että onko teillä lapia. Mitä siihen voi muuta vastata, kuin että ei ja toivoa, että keskustelu aiheesta päättyy siihen.
Joskus se kuitenkin jatkuu.. Esimerkiksi kommentilla, että eihän teillä vielä ole kiire. Tai että eihän kaikki toki halua lapsia. Tai suoralla kysymyksellä, että meinaatteko joskus hankkia lapsia. Ei niitä lapsia tehdä tai hankita, lapsi/lapset saadaan! Jos lapsen voisi hankkia ruokakaupasta tai kuvastosta, minä tuskin olisin lapseton..
Älkää ikinä kyselkö toisten, varsinkaan vieraampien lapsikuvioista tai jättäkää ainakin ne toteamukset ja jatkokysymykset väliin, jos saatte ei vastauksen. Voi olla, ettei joku voi saada lasta, vaikka haluais tai ei ole vielä sitä saanut. Voi olla, ettei hän halua lapsia. Voi olla, että hän on juuri menettänyt lapsen.
Ehkä asia on vaan itselleni niin kipeä ja puhun vain omasta puolestani. Mutta itse en halua noita kysymyksiä tai toteamuksia kuulla keneltäkään. Joskus saatan vielä jollekin vastata ja kertoa enemmänkin, mutta haluan itse valita kenelle ja milloin.
En sano, etteikö minultakin voisi kysyä, että onko sinulla lapsia, mutta todella toivon, että jokainen kysyjä vaihtaa puheenaihetta kuultuaan minun sanovan ei!
Tulipa harvinaisen kirjakielinen teksti.. Oma mielentila varmaan vaikuttaa myös kirjoitustyyliin.. Useimmiten see muistuttaa huomattavasti enemmän puhekieltä.. Voitte vaikka kuvitella, että kirjoittajia on useampi, kun tyyli vaihtelee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymyksiä, mielipiteitä, omia kokemuksia, risuja ja ruusuja. Kaikki asialliset kommentit otetaan ilolla vastaan.