Mieli on edelleen pyörinyt alamaissa.. Eilen kuitenkin virkistävä pyöräretki lapsuuden maisemiin ja kesäteatteriin. Seurana yks tärkeimmistä ihmisistä.
Tänään työpäivän jälkeen sateisesta ja koleasta säästä huolimatta suoraan mökille, kun huomenna on vapaa.

Tää paikka on miun henkireikä. Ainoa paikka, jossa osaan rauhottua ja rentoutua, vaikka elämässä tapahtuisi mitä.

Rauhallista oleskelua, samoilua luonnossa, soutelua (ei kyllä tänään). Rentoa oleskelua itsensä ja ajatustensa kanssa.

Kohta saan yhen siskoistani seurakseni. Vuorotyöläisiä molemmat, ni jotenkin tuntuu, että näin arkisin joskus sitä yhteistä aikaa yhteisen harrastuksen lisäks on helpoin löytää. Molemmilla on huomenna vapaata, niin voidaan rauhassa parantaa maailmaa, syödä ja saunoa. Tai ehkä vähän eri järjestyksessä..

Tietyistä ajatuksista ja peloista lapsettomuuden ja hoitojen suhteen en pääse eroon, mutta täällä ne on jotenkin helpompi kestää ja jäsentää, ajatella myös järjellä..

Kullanarvoinen paikka ja kun vielä saa hyvää seuraa, niin hetken kaikki on paremmin ja helpompaa..